Tekee mieli makaronivelliä

Kerro hyvä resepti :)

Isäni ja hänen veljensä ovat tunnettuja rockmuusikoita..Mahtavia tyyppejä molemmat

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja hänen veljensä ovat tunnettuja rockmuusikoita..Mahtavia tyyppejä molemmat

Tykkäävät makaronivellistä?

Vierailija kirjoitti:

Isäni j hänen veljensä ovat tunnettuja rockmuusikoita..Mahtavia tyyppejä molemmat

:)

Voi hitsi, olen viimeksi syönyt 45 vuotta sitten, on kyllä hyvää! Mun lapset ei edes uskoneet kerran, kun sanoin, että tekee mieli makaronivelliä, että sellainenkin ruoka on (ollut) olemassa :D

Sitä oli silloin tällöin koulussa (siis sitä velliä, ei sukulaisia, rokkarit olisi opettaja ajanut pois ja minä olisin saanut jälki-istuntoa). Se velli oli yksi sen ajan inhokeistani, tosin inhosin kaikkea ruokaa mutta tätä erityisesti. En ole sitä niiden aikojen jälkeen stönyt mutta nyt kun muistelen sitä makua niin alkoi minullakin tekemaan mieli makaronivelliä.

Toinen mitä en silloin voinut sietää oli jonkinlainen soppa joka oli vähän marjapuuron tapaista mutta löysempää ja siinä uiskenteli sakeana joitakin suunnilleen kahvipavun kokoisia pimpuloita. Tämän sapuskan nimeä en saa päähäni mutta käytimme siitä nimeä koiran oksennus, kiva olisi tätäkin soppaa joskus vielä maistaa.

Litra maitoa, 2 dl makaronia, ruokalusikallinen jauhoja, voita, suolaa. Niin simppeli ja niin hyvää :). Tein iltapalksi ja maistui kaikille :). Äitini teki tätä, kun olin lapsi ja maistui aina hyvälle.

Ap

Muistan kanssa hämärästi tämän ruokalajin 60-luvulta. Minusta se maistui vähän makealta, olisiko siinä voinut olla vähän sokeria?? Tuntuu kyllä aika kummalliselta. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kanssa hämärästi tämän ruokalajin 60-luvulta. Minusta se maistui vähän makealta, olisiko siinä voinut olla vähän sokeria?? Tuntuu kyllä aika kummalliselta. 

Juu, makeahkolta maistui eikä edes pahalta ainakaan näin vuosikymmenien jälkeen muisteltuna. Tuo arveluttava ulkonäkö ja siitä johdettu nimi antoivat sille vain oman säväyksensä varsinkin pojalle, joka oli muutenkin huono syömään. Nykyään muuten painan semmoiset 120 kg, pituutta lähes 190 cm, eli kyllä ne ruokahalut sittemin löytyivät.

Meidän naapurustossa tätä kutsuttiin 70-luvulla pötkyvelliksi :D :D