Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Epävarmuus tulevasta

31.12.2015 |

Alkuun. Olen seurustellut seitsemän vuotta miehen kanssa jolla on tytär. Lapsi oli alkuun meillä paljon kun pystyin hoitamaan häntä kotona samalla kun hoidin omiakin lapsiani. Kun koulu alkoi, niin samalla alkoivat tyttären pe-ma vierailut. Tytär asuu siis virallisesti äidillään. Asumme reilun 200km päässä toisistamme. Tyttären äidin kanssa on ollut todella vaikeaa siitä lähtien kun järjestely muuttui. Toki jo ennen sitä ongelmia monissa asioissa. Sairastuin joitain vuosia sitten vakavasti ja nyt yritän paluuta työelämään pienin askelin, toistaiseksi olen sairaslomalla ja opiskelen sen verran mitä sairaus antaa myöden. Tammikuussa tehdään lisää tutkimuksia, missä selvitellään työkykyäni ja vointiani ylipäätään. Syksystä saakka olen voinut todella huonosti ja välillä tekee tiukkaa selvitä omien lasten arjesta.
Nyt tilanne on se, että mieheni lapsen äiti on ilmoittanut, että tytär muuttaa meille kokonaan. Kertaakaan tästä ei ole keskusteltu, on vaan tämä hänen ilmoituksensa. Rakastan kyllä mieheni tytärtä, mutta en tiedä miten jaksan. Tuntuu niin avuttomalta kun en tiedä mitä tehdä. Lapsen äiti on välillä melko holtiton. Välillä ilmoittaa, että tytär muuttaa tänne, välillä haluaa huoltajuuden kokonaan itselleen, suurimman osan ajasta minä ja mieheni olemme "paskoja vanhempia", välillä hänellä on uusi isi etsittynä tyttärelle eikä kaipaa miestäni tyttären elämään lainkaan. Äidin poikaystävät omat muuttuneet lukuisia kertoja näiden vuosien aikana. Viimeisen kanssa on ollut nyt puolisen vuotta, emme ole tavanneet tätä ihmistä lainkaan, sillä hän kuulemma vihaa meitä molempia.
Yritän miettiä nyt tässä meidän kaikkien parasta, ennen kaikkea miehen tyttären. Kamala vaihtoehto, mutta näen ainoana mahdollisuutena eron.
Mitä olette mieltä ?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
31.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nyt ymmärtänyt, miten tuo sinun ja miehesi ero olisi tuolle miehesi lapselle parasta.. 

Jos minä olisin sinun paikalla, pyytäisin miestäni hakemaan tyttärelleen yksinhuollon, että tyttären elämään saataisiin vakautta. Ja sitten osallistumaan enemmän siihen perhe-elämään, mitä vietätte.

Eihän nyt tuon ikäinen mahdottomia ponnisteluja vaadi, kun tuota sinun sairauden laatua en tiedä, mutta epäilen, että jos olet sairas niin pärjäätkö yksin omien lastesi kanssa helpommin??

Olen itse sairastellut ja nyt työkokeiluun menossa, lapsia on lauma ja vielä maatilakin tässä sivussa.. Yh:na neljä vuotta ja  tätä taistelua yksin tehneenä en voi kuin hämmästellä.. Mietippä se ero vielä kerran uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yksi yksi