Onko olemassa naisartisteja jotka esittävät reipasta&iloista musiikkia?
Vai onko kaikki, etenkin suomalaiset naislaulajat, melankolisia jollottajia vrt. Jenni Vartiainen, Chisu (no Ihana on semmoinen reippaampi), Jonna Tervomaa, Irina.... Kaksi viimeistä eivät taida enää olla pinnalka, mutta esimerkkinä.
Minusta oikeasti tuntuu että kaikki laulavat vaan surkeudesta tai ovat niin (teko)syvällisiä. Haluaisin iloista menoa :) Hyvä esimerkki kun olin kuuntelemassa bilebändiä, jossa laulaja oli nainen, ja hän lauloi naisten esittämiä kappaleita mm. Vartiaista ja Irinaa. Ei prkl, piti pois lähteä kun oli niin surkea fiilis. Itse ainakin odotan bilebändiltä menoa! En masentavaa joikaamista. Sen jälkeen aloin miettimään että, onko kaikki suomalaiset naisartistit tätä!!!
Kommentit (38)
Suomalaisten nais artistien esikuva on katrihelena näitä korisijoita kyllä riittää enemmän kuin melankolisia fiilistelijöitä. Ylivoimaisesti suosituin suomalainen naisten laulanta tyyli on katri helena style.
Just tuli itsellenikin mieleen Kaija Koo! Mutta Kaija Koo mielestäni jotenkin, ehkä pahasti sanottu, mutta semmonen halvan oloinen röökimuija.....
Mutta Kiitos kakkonen, ja Kate Perrystä :) Saa olla ulkomaisiakin. Mä oon aina ihmetellyt esim. jotain Beyonceetä. Miten se voi olla niin suosittu vaikka sen biisit on niin mitättömiä. En osaa nimetä äkkiseltään yhtään! Lady Gagasta tykkäsin silloin kun nousi pinnalle. Sitten tulee mieleen ysäriltä naislaulajia jotka olivat menevän kuuloisia.
Katri-Helenan äänestä kuuluu aina hymy.
Jenni Vartiaisen biiseistä löytyy bilekappaleita: Ihmisten edessä, En haluu kuolla tänä yönä, Duran Duran, Selvästi päihtynyt, Tyttövuodet, Eikö kukaan voi meitä pelastaa, Nettiin ym. Ja Muistan kirkkauden sekä Seili ei ole melankolisia vaan kertovia biisejä. Joo tiedän että vihaat, inhoat ja halveksit Jenniä mutta ajatteli silti uskaltaa vastata sun kysymykseen oman mielipiteeni osalta.
Ultra Braan biisi ainakin on hilpeä. Ei löytynyt alkuperäistä versiota, mutta tätä tarkoitin.
Anna Puun uudella levyllä on monta reipasta biisiä. Ja on niitä vanhemmilla levyillä.
Hanna Ekola, jolla on mm. kappale Vieläkö on villihevosia? Tai Anna Hanski.
Suomalaiset naismuusikot yrittävät olla vakavasti otettavia ja aika totisia, jos heitä verrataan vaikka moniin japanilaisiin naislaulajiin tai Alizéehen. Ehkä ajatus on näyttää, että nainen pystyy tulkitsemaan vakavia aiheita miehen tavoin. Ulkopuolisesta se voi olla vähän huvittavaa.
Katri Helenankin monet kappaleet ovat melankolisia. Kikka taitaa olla harvoja poikkeuksia. Hyvin omaperäinen ja rohkea artisti suomalaisessa musiikkiskenessä.
Eipä niitä juurikaan ole. Jostain syystä suomalaisen musiikki on tyylisuunnasta riippumatta tympeää itkuvirttä.
Milla Rumi tulee mieleen. Uusi artisti, jolla on aika omintakeinen, kepeä tyyli.
Tulee mieleen lähinnä yksittäisiä kappaleita. Suomi-iskelmä tuntuu olevan aikamoista vaikeroimista ja kurjuuden korostamista.
Luin että onko olemassa narsisteja, jotka...
Katri Helenalta tulee mieleen 80-luvulta kevyempiä, mutta niissäkin on usein moraalista sanomaa. Vakavuus ja jonkinlainen jäykkyys leimaa koko suomalaista taidetta ja monet naiset ovat pidättyviä ja vakavia.
Jopa naisen tulkitsema rock on ymmärretty täällä pohjavireeltään vakavaksi performanssiksi. Lady Gaga tai Mylene Farmer ovat erittäin kaukana meidän skenestä.
Power Metal, jos kelpaa kuunnella nörttimäistä larppiheviä. Se on suomessa varmaan ainoa tyylisuunta, jossa sanoitukset eivät ole joka biisissä "kaikki menee päin vittua". Tosin siinäkin kielenä on melkein poikkeuksetta lontoo.
Battle Beastin naissolisti poikkeaa vähän kaavasta.
Kaija Koolla on iloisempia kappaleita vanhemmassa tuotannossa, jos kyse vain suomalaisista artisteista. Ulkomaisista Katy Perry.