Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä/jaksaa vaihdevuosissa olevan ystävän kanssa?
17.12.2015 |
Ystäväni on muutamaa vuotta minua vanhempi. Mukava, sydämellinen ja rento ihminen, kunnes vaihdevuodet alkoivat. Hänestä on tullut todella pahantuulinen ja kireä, tiuskii, väittää kaikesta vastaan, on ihan erilainen kuin ennen, suorastaan aggressiivinen. Hän on avautunut hormonaalisista ongelmistaan, on ollut lääkekokeiluja ja monenlaista ongelmaa. Periaatteessa olen kyllä tosi myötätuntoinen, mutta minulla on kotona kaksi pahimmassa murrosiässä olevaa teiniä ja saan ihan tarpeeksi hormonimyrskyä kotona niskaani. Miten jaksaa kun hyvä ystävä on samanlainen?? Eilen tuli puhelimessa ihan naurettava kiista jouluruuista. Sanoin, että me tehdään kalkkuna tänä vuonna, eikä muutenkaan kovin perinteistä pöytää ja siitä hän sai melkein raivarit. Siis haloo...
Miten luovia hänen kanssaan, kun tuntuu, että karikoita on ihan joka puolella?
Kommentit (20)
En tiedä. Huomaan itsestäni samaa. Hormoonilääkitys on ainoa apu eli estrogeeni. Tai pitää etäisyyttä. Vaihdevuodet ei ole hetkessä ohi.
Leppoisesta akasta tulee kireä akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikista tule kireitä. Monilla vaihdevuodet menee ohi ihan helposti.
Voi kamala, sympatiat sulle ap. Omissa ystävissä ollut samanlaisia tapauksia, tosi kurjaa. Toivotaan että itsellesi ei käy samoin (itselleni kävi hyvin, vaihdevuodet meni oireitta ja muutuin jos mahdollista entistäkin leppoisammaksi mummeliksi).
Ystävälläsi on käynyt huono tuuri. Kaikille vaihdevuodet ei ole noin rankkoja, päinvastoin!
Itse muutuin paljon hyväntuulisemmaksi ja vähemmän äkkipikaiseksi vaihdevuosissani kun pms oireet jäi pois. Oli todella hyvä olla koko ajan vaikka ajoittaiset hikoilut ja ahdistuskohtaukset kiusasivatkin 5 vuotta. Ilman lääkitystä mentiin, olisikohan nuo oireet lääkkeiden sivuvaikutuksia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläsi on käynyt huono tuuri. Kaikille vaihdevuodet ei ole noin rankkoja, päinvastoin!
Itse muutuin paljon hyväntuulisemmaksi ja vähemmän äkkipikaiseksi vaihdevuosissani kun pms oireet jäi pois. Oli todella hyvä olla koko ajan vaikka ajoittaiset hikoilut ja ahdistuskohtaukset kiusasivatkin 5 vuotta. Ilman lääkitystä mentiin, olisikohan nuo oireet lääkkeiden sivuvaikutuksia??
No ei ole lääkkeiden sivuvaikutuksia.
Vaihdevuosissa vaan toiset on tosi ärtyneitä. Toislla pelkkiä kuumia aaltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säilyivätkö ystävyydet, 4?
Säilyvät kyllä. Ystävät tajusivat itsekin, mistä kireys ja kiukuttelu johtuu, ja välillä jaksoivat nauraakin asialle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikista tule kireitä. Monilla vaihdevuodet menee ohi ihan helposti.
Ei niin mutta nyt kyse tästä tapauksesta. Toiset kuitenkin tulee vihaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on 50 juuri täyttänyt. Näitä oireita on ollut pari vuotta ja viimeisen vuoden ajan on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Nyt tuntuu, että kireys vaan lisääntyy viikko viikolta. Toki säälittää, mutta kun osun niin usein tulilinjalle, niin myös harmittaa. -ap
Sä olet ystävä ja siinä roolissa; et siis terapeutti. Jos ystäväsi on muuttunut hankalaksi ottaisin sen kyllä puheeksi ja ohjaisin ammattiauttajalle. Kokonaisuutta pitänee tarkastella esim. eletyn elämän vaikutusten muodossa; kokeeko jääneensä jostain paitsi, onko katkeruutta ilmassa jne.
Hankalaa- tarvittaessa pitäisin etäisyyttä koska kullakin on myös se oma elämänsä elettävänään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ainakaan mies ei jaksa mun kiukkuisuutta ja en jaksa itsekkään. Olin aina ennen niin leppoinen. Tosi haen hormoonit mutta odotan vielä hiukan.
5 vuotta voi turvallisesti käyttää estrogeeniä.
Tunnen itsekkin monia naisia jotka väittää ettei heille tullut mitään oireita vaihdevuosista. Niin toinen näistä karjuu aina kuin joku mielipuoli. Ei ole ystäväni joten pidän etäisyyttä. Toki toi karjuminen voi johtua myös mielenterveysongelmista. 2
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläsi on käynyt huono tuuri. Kaikille vaihdevuodet ei ole noin rankkoja, päinvastoin!
Itse muutuin paljon hyväntuulisemmaksi ja vähemmän äkkipikaiseksi vaihdevuosissani kun pms oireet jäi pois. Oli todella hyvä olla koko ajan vaikka ajoittaiset hikoilut ja ahdistuskohtaukset kiusasivatkin 5 vuotta. Ilman lääkitystä mentiin, olisikohan nuo oireet lääkkeiden sivuvaikutuksia??
Sama täällä, siis hikoilu kamala, mutta muuten hauskaa :-) En ota lääkitystä, sen sijaan kyllä pitää viilentää reippaasti tämän tästä...
Vaikka hormonaliset muutokset ovatkin todella suuret, niin vaihdevuodet eivät ole "vain fyysinen" juttu, vaan tässä iässä muutenkin tulee pohdittua asioita ja toisaalta vapauduttua tietyistä yhteiskunnan puolelta tulevista vaatimuksista (sellaisiksi koetuista). Joskus joku heitti, että vaihdevuosi-ikäisten naisten väitetty äkäisyys johtuu osittain myös siitä, että he eivät enää piittaa muiden mielipiteistä. Mene tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko vaihdevuodet pahemmin niille, jotka eivät ole perustaneet perhettä? Eivät ole löytäneet sopivaa kumppania ja jääneet yksin eivätkä kokeneet äitiyttä. Onko vaihdevuosien henkinen puoli silloin voimakkaampaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko vaihdevuodet pahemmin niille, jotka eivät ole perustaneet perhettä? Eivät ole löytäneet sopivaa kumppania ja jääneet yksin eivätkä kokeneet äitiyttä. Onko vaihdevuosien henkinen puoli silloin voimakkaampaa?
Tämäkin, kuten kaikki, on yksilöllistä, ja varmaan joillakin noin on, joskin luulisin, että se mahdollinen suru on podettu jo aikaisemmin, lähempänä 40 kuin 50 ikävuotta. Monien tuntemien yli 50-vuotiaiden perheettömien naisten kohdalla (joita on yllättävänkin useita) näin ei ole käynyt, eli nämä naiset ovat pikemminkin helpottuneita, kun yhteiskunta ei ikäänkuin enää voi vaatia heiltä lapsia ja he ovat vapaita. Se paine on ollut siis melkomoinen, vaikkei sitä sanoiksi edes puettaisi.
Omassa elämässä vaihdevuosien aikana ollaan usein jo siinä vaiheessa, että on asunnot ja työpaikat ja ystäviä ja harrastuksia ja mahd. miesystävä, ja edessä vielä runsaasti terveitä vuosia nauttia elämästä ja suunnitella tulevaa, eli sanoisin sen olevan vapautus.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä sitä lisäämään rasvaa ruokiinsa.
Oletko puhunut ystäväsi kanssa tilanteesta, suoraan ja avoimesti, siis omasta jaksamisestasi? Jos hän on ystäväsi, voit kyllä puhua. Ei kenenkään tarvitse tuollaista määräänsä enempää sietää ja "luovia" niinkuin sanot. Ei kenelläkään ole oikeutta kohdella toista noin, vaikka olisi mitkä vaihdevuodet.
Olemme puhuneet useinkin. Hän pahoittelee tiuskimistaan jälkeenpäin, sanoo, että on ollut taas niin kireänä ja on tää hormonimyrsky vaan kamalaa aikaa, odota vaan kun sulla alkaa, sitten tiedät ettei näille ailahduksille mitään voi.
Silti on vähän vaikea ottaa vastaan sitä kiukuttelua. Toki auttaa tieto mitä sen takana on, mutta silti sanomiset on sanottu ja ne loukkaavat. -ap
Äitiys ei pelasta vaihdevuosivaivoilta. Tunnen synnyttäneitä naisia jotka muuttuivat ihan järkyttäviksi raivottariksi vaihdevuosien takia. Samoin on käynyt myös lapsettomille. Ja sitten on taas päinvastaisia tapauksia. Eli kaikki tuntuisi olevan kiinni tuurista. Itse täytin just 50 enkä ole huomannut mitään erikoista vielä. Toivon vain, että kaverit sitten suorasanaisesti ilmoittavat jos ihan mahdottomaksi menee. Velipoika tässä murjaisi tosin, että olen varmaan ollut vaihdevuosissa lapsesta asti, kun olen niin helvetin äkäinen. Se oli sanottu kaikella rakkaudella, johtuen aika äkkipikaisesta luonteestani. Onneksi myös lepyn nopeassti. :)
Pyydä sitä lisäämään rasvaa ruokiinsa.