Lue keskustelun säännöt.
Miksi mummini toistaa samaa kaavaa sukuposvesta sukupolveen??
09.04.2007 |
Silloin, kun olin pieni, olin jatkuvasti mustasukkainen serkulleni, joka sai selvästi enemmän huomiota, kuin minä. (Olemme samanikäisiä) Kun olimme samaan aikaan yökylässä, serkku sai tehdä kaikenlaista kivaa, mitä minä en saanut. Kuten valvoa myöhempään ja katsella televisiota mummini kanssa. Hän myöskin sai aina kehuja paljon enemmän, kuin minä. (Jos esim piirsimme). Minun perheellenikin hän aina kehuskeli serkullamme, eikä minulla. Jossain vaiheessa sitten kyllästyin siihen minun serkulleni hössöttämiseen ja rupesin tapaamaan mummiani vähemmän ja yhä vähemmän. Oli tosi paha mieli, koska kuitenkin tykkäsin mummistani ja meillä oli kuitenkin aina kivaa, kun sain olla mummini kanssa kahdestaan.
Sain myöhemmin kuulla siskoltani, että mummi oli kohdellut samalla tavalla isäämme, kun hän oli pieni. Isäni sisko, joka on luonnollisesti serkkuni äiti, sai aina kaiken huomion ja isääni päinvastoin toruttiin kaikesta. Tajusin, että sillä täytyy olla jokin yhteys siihen, miten hän nykyään käyttäytyy. No nyt sitten minulla ja serkullani on molemmilla vauvat. Huomasin jo raskauden aikana, että mummini oli paljon enemmän innoissaan siitä, että serkkuni saa vauvan, kuin siitä että minäkin saan. Hirveä hössötys alkoi taas. Koskaan häntä ei kiinnostanut minun vointini, vaan selitti serkustani vaan koko ajan. Kutoi esim. serkun vauvalle villatakkia ja sanoi sitten minulle, että voin sitten varmaan saada sen lainaksi, kun jää serkun vauvalle pieneksi. Serkun vauva kun on muutaman kuukauden vanhempi. On vaan aina ollut tapa, että kaikille vauvoille on kutonut omat.
Tänään sitten oltiin minä ja serkkuni vauvoineen siellä kylässä ja tietenkin minä ja vauvani olimme ihan ulkopuolisia. Mummini piti vaan koko ajan sitä toista vauvaa sylissä, eikä ollenkaan kiinnittänyt huomiota minun vaaviini. Ja hössötti ja leikki sen kanssa. Minun kävi oikein sääliksi poikaani, joka yritti välillä kiljahtaa jotain, että hänetkin oltaisiin huomioitu. Toki itse sitten pidin poikaa sylissäni, mutta olisi se kiva ollut, jos isomummi olisi vähän voinut toistakin lapsenlapsenlasta huomioida. Jäi taas vähän paha mieli. Tuli lapsuusmuistot vahvasti mieleen. Ja rupesi mietityttämään, että haluanko ollenkaan enää olla yhteyksissä mummiini. :( En halua, että pojastani tuntuu samalta, kuin minusta tuntui pienenä. Mitä pitäisi tehdä? Miksi mummini tekee noin? Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia
Kommentit (13)
aina samaan aikaan, tuntuu kummalta että jos jo vanhempanne kokivat tuon eriarvoisuuden.
Käykää mummilla keskenänne niin saatte olla huomioin keskipisteenä.
Minusta tuo kyläilemättä jättäminen ei ole oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin sillä erolla, että minä tiedän mistä käytös johtuu. Meillä se siis jountaa juurensa siihen, että isoäitini ja vaarini erosivat kun lapsensa olivat nuoria. Äitini ja yksi sisko lähtivät vaarin mukaan, ja veli ja toinen sisko jäivät äidilleen.
Meillä siis äidinäiti huomioi tasan ne lapset jotka jäivät hänen luokseen, ja heidän lapsensa myös.
Minä en ole lapsuuden jälkeen pitänyt mitään yhteyttä koko ihmiseen.
Oikein ihanalta isomummulta vaikutti. Myöhemmin kuulin, että oikeasti niitä lapsenlapsenlapsia onkin enemmän, hän vain ei laske kaikkia lukuun, kun ei pidä erään lapsenlapsensa puolisosta. Eli väärän puolisovalinnan vuoksi mummu sulki lapsenlapsensa lapsineen pois suvustaan.
Että kyllä näitä tunnevammaisia löytyy!
itse asiassa ne mummojen kutomat villavaatteet ovat yleensä liian paksuja ja siksi tönkköjä käyttää.
Kaupasta saat ostettua paljon käytännöllisemmän.
Meillä mummi jo dementoitunut ja laitoksessa, nykyään rakastaa kaikkia yhtä paljon...
Lapsuudessani jäin aina veljeni varjoon, samoin äitini on jäänyt oman veljensä. (Joka nykyään on kuuluisa näyttelijä, äitini on maksanut isänsä kuoltua mm. veljensä teatterikoulun!) Mummini on aina hössöttänyt enostani, äitini ollut hänelle vähän ehkä aviomiehen korvike, on hoitanut aina kaiken ja taloudellisesti tukenut pienellä palkallaan...
Älä käy serkkusi kanssa samaan aikaan mummoasi tapaamassa, vaan yksin. Ja koita olla ottamatta itseesi, mummot ovat katoava luonnonvara, koita nauttia hänestä ja siirtää katkeruus sivuun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä aina ole tunkemassa samaan aikaan serkkuni kanssa. Nyt vaan sovittiin serkun kanssa, että tehtäisiin näin, kun mekään ei oltu nähty pitkään aikaan. Vaikka serkkuni ei olisikaan paikalla, niin hänestä ja hänen lapsestaan on puhe siltikin koko ajan...
että ovatko lapset biologisesti (esim. ap:n mummon tapauksessa saman miehen siittämiä) täys-sisaruksia vai vaan puolisisaruksia...?
Sillä ennen ei ehkäisyä ollut, ja yleensä naimisiin oli pakko mennä jos maha oli pystyssä...! Ehkä ap:n mummo oli raskaana elämänsä rakkaudelle, mutta hän oli tahollaan naimisissa tmv. ja mummon piti mennä naimisiin miehen kanssa joka hänet huoli, vaikka ei rakastanut?
Tai sitten mummo oli naimisissa ja koki elämänsä romanssin, josta seurauksena rakastajan lapsi...? Voi kuulostaa saippuasarjan juonen käänteiltä, mutta tuollaista tapahtui.
Omassa suvussanakin on " julkinen salaisuus" että eräs lapsi oli rakkaampi kun muut lapset yhdelle sukulaiselleni, ja tämä lapsi oli seurausta aviorikoksesta... Mutta tämä äiti kyllä kohteli kaikkia lapsiaan ja lapsenlapsiaan tasapuolisesti, tämä yksi vaan oli rakkaampi ja sai enemmän halauksia, pääsi useammin syliin ymv. Lapsenlapset olivat kaikki ihan saman arvoisia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummo aina kehui tätini maasta taivaaseen äidilleni kun olimme kylässä. Paljon myöhemmin selvisi että hän teki saman tempun tädilleni. Eli kehui äitini ja hänen lapsensa taivaisiin.
Aina se joka ei ollut paikalla oli loistava, ja loput olikin sitten rupusakkia. Jotenkin niin surullista ja turhaa riidan lietsontaa.
Isäni oli vanhempi, kuin siskonsa. Ja aivan varmasti kyllä isänsä poika. Valokuvissa on aivan selvä yhdennäköisyys. Voisi luulla samoiksi henkilöiksi, jos olisivat olleet samanikäisiä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että isäsi muistuttaa liiaksi mummin miestä, jos mummi vaikka vihasi sitä, muttei kunniakkaana naisena voinut ottaa eroa ?
Isoisäni jätti mummini ja lähti toisen naisen kanssa. Lapset asuivat silloin vielä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten, ja nyt kun hänellä on omia lapsia, jäävät kaikki sisarusten lapset huomioitta. Sisarellani on kuulemma niin rankkaa kun on pienet lapset, meillä muilla ei ilmeisesti koskaan ole ollut mitään tälläistä, samaten äitimme ei koskaan ole auttanut ketään, mutta nyt lähes päivittäin auttamassa sisartani, eli kaipa tää on yleistä. Ja jos soittaa äidille, kerrotaan vaan näistä sisareni ihmelapsista.
Mulla on ihan samanlaisia lapsuudenkokemuksia omasta mummostani, minä en ollut mitään, veljeni sen sijaan oli... Noh, minä en kyllä koskaan mummosta juurikaan pitänytkään, ja hän kuolikin jo kun olin 12-vuotias.
Mutta en minä tiedä mitä tuossa pitäisi tehdä...Jos pystyy olemaan välittämättä niin on, jos ei, niin jättää yhteydenpidon vähälle, ja tietysti mummolle voisi tehdä hyvää kuulla se syykin.