Jos ei olisi rahasta pulaa, millainen koti ja elämä?

Ostettaisiin tästä läheltä suht hulppea talo, muttei mitään kartanoa. N. 200 neliötä, kaikille omat makkarit ja työ/vierashuone, jotain luksustakin kotiin laitettaisiin. Matkusteltaisiin paljon enemmän, käytettäisiin varmasti siivouspalvelua isompiin siivouksiin, autot menisi vaihtoon, ei ökyiksi, mutta uusiksi ja laadukkaiksi.

Iso osa rahasta sijoitettaisiin, myös läheisiä autettaisiin. Perustettaisiin oma yritys, kun sen voisi nyt huoletta tehdä (muutenkin harkinnassa, mutta vähän myöhemmin ja varovaisemmin).

Asuisin saarella, jossa ei olisi muita asukkaita kuin minä (ja ajoittain mieheni, mutta ei koko aikaa). Pitäisin useita kissoja, joiden olisi turvallista olla vapaana saarella. En kävisi töissä, vaan jättäisin ne ihmisille jotka tarvitsevat palkkaa.

Matkustelisin talvella lämpimiin paikkoihin, joissa saisi uida lämpimässä ja puhtaassa vedessä. Pyytäisin ihastustani matkalle mukaan toy boyksi, ja mieheni saisi huolehtia sillä välin kissoista. Muistihäiriöiselle äidilleni palkkaisin jonkinlaisen talonmiehen/autonkuljettajan/hoitajan kotiin.

Ostaisin kolmelle vanhimmalle lapselleni asunnot mistä haluaisivat ja itse kerättäisiin vielä kotona asuvat mukulat yhteen, muutettaisiin kimppaan ja vuokrattaisiin iso talo Tampereelta siihen asti kun viimeinenkin olisi muuttanut pois kotoa. Sitten muutettaisiin miehen sukutaloon maalle ja palkattaisiin remonttimiehet korjaamaan pieteetillä se torppa.

Isompi koti Suomesta ja lomahuoneisto lämpimästä maasta, eipä juuri muuta. Osakkeisiin sijoittaisin ja tyttärelleni sekä muille sukulaisille antaisin loput, ehkä puolet koko 10 miljoonan kuvitteellisesta potista. Tietysti palkkaisin personal trainerin, koska hyvinvointi on kuitenkin se tärkein asia. Tekisin vielä nykyistä enemmän hyväntekeväisyystyötä ja se on havoin rahasta kiinni. Ajan antaminen toisille on rahaakin arvokkaampaa.

Asettuisin asumaan Helsingin keskustaan 6h+keittiö asuntoon (jokaiselle oma huone + olohuone). Meille tulisi vielä yksi lapsi joko biologinen tai adoptiotu.

Työn/tieteen tekemistä jatkaisin, mutta palkattomana yliopistolla. Jättäisin apurahat muiden haettaviksi. Mies saisi panostaa omaan yritystoimintaansa.

Pidempiä lomia tehtäisiin niin järven rannalle Saimaalle kuin laskettelukeskuksiin Etelä-Eurooppaan. Jokin pidempi komennus esim. UN-avustajana voisi myös tulla kyseeseen ammattini puitteissa.

Hankittais  isompi koti ja parempi auto. Vähän matkustelua ja työstä tulisi harrastus, jossa kävisin silloin tällöin heittämässä keikkaa. Kampaamo ja kosmetologille kestovarausta. Mies saisi omistautua musaharrastukselleen täyspäiväisesti. Lapsille tehtäis hankintoja jonkin verran enemmän kuin nyt. Paljon saavat kaikenmoista, vaikka hirmu isot tulot ei olekaan.

Ostaisin samalta alueelta kuin missä nyt asumme (lähellä H:gin keskustaa, muttei ihan ytimessä) isomman kerrostaloasunnon (mielellään ylimmästä kerroksesta). Matkustelisimme paljon ja kävisimme useammin ulkona syömässä. Tekisimme edelleen samaa työtä miehen kanssa, molemmat kutsumusammatissaan, mutta mun ei tarvitsisi pelätä apurahojen väliin putoamista (miehellä virka).

No jos yhteiskunta ei varastaisi työpanoksia.

Niin olisin rakentanut hirsitalon saunalla meren rantaan. Työhuone pitäisi olla tai sitten riittävän suuri autotalli missä pitää työhuonetta.

Pihassa olisi kasvi/yrttimaa ja savusauna, kylmäsavustus vermeet tietenkin ja itse rakennettu puugrilli, savustusvälineet ja tavallinen grilli.

Keittiö johon mahtuisi kaikki tarpeellinen, niin että ne ovat helposti otettavissa. 

Verkoille ja veneelle olisi vaja rannassa.

Olohuone riittävän iso, että tavarat mahtuvat kivasti ja takalla. 

Lisäksi toinen takka talon toiseenpäätyyn ja pizza/leivinuuni jossa voisi laittaa ruokaa. Lisäksi toinen takka olisi suunniteltu niin, että sinne mahtuu savustusvälineet talvella. 

Huoneita sitten ihan porukan mukaan. 

Piha täyteen hyötykasveja ja mereen aidattu alue, jossa voisi pitää vähän kalaa ja ottaa sieltä kun haluaisi vaikka savustaa.

Lämmitetty puuvaja asunnon yhteyteen, tai sitten sellainen vaja mihin pääsee suoraan toisesta ovesta vajaan ja voi hakea puita sisälle muutaman metrin päästä. 

Ei siis kovin suuria unelmia, vaan aivan omalla työllä toteutettavissa vapaassa yhteiskunnassa.

Unohtui vielä mainita, että jostain Espanjasta tai lämpimästä ostaisin jonkun villan loma asunnoksi. 

Ostaisin kattoasunnon Helsingin kantakaupungista. Asunnossa saisi olla oma studio.

Nykyinen talo on aivan täydellinen ja sopivan kokoinen (alle 100 as. neliötä), mutta jos olisi varaa, muuttaisin samanlaiseen taloon, jossa ei olisi naapureita ainakaan muutaman sadan metrin säteellä ollenkaan. Tai sitten hankkisin tähän ympärille vain kunnon aidan tai jotain kun on kaksi naapuria. Olen hieman erakkoluonteinen...

Varmaan tulisi ostettua enemmän todella laadukasta tavaraa/huonekaluja, mutta ei kai elämä muuten niin erilaista olisi, vaikka joku sohva olisi tuplaten kalliimpi. Nytkin meillä on jo aika pitkälti kaikki mitä halutaan ja aikaa ja rahaa ihan riittävästi kun emme hanki lapsia.

Asuttaisiin edelleen tässä samalla alueella, järven lähellä. Ostettais joku vanha pieni rötiskö tästä jostain läheltä, ellei tätä saatais ostaa, missä nyt ollaan vuokralla. Neliöitä ei tartte olla paljoa enempää kuin nytkään, joku 80 neliön omakotitalo riittäis mainiosti meidän 5-henkiselle perheelle. Yksi askarteluhuone saisi kyllä olla, täyskorkea että saa hyllyjä seinille. Sinne sit mun ompelukoneet ja isännän pienoismallit. 

En silti vetäis sähköjä pihasaunaan, vaikka rahaa oliski.

Elämä noin muuten... noh, ei ulosottovelkoja, eikä tarvis olla konkurssin partaalla. Lapset sais joululahjoja. Työntekoa vois tehdä lähinnä harrastuksena, jotta päiviin sais enemmän tunteja olla lasten kanssa. Ja mennä vaikka joka viikonloppu retkelle metsään tai järvelle kalaan, kun velvollisuudet on ehditty hoitamaan jo viikolla! :)

Hassua sinänsä. Tunnen nyt useammankin, joka on saanut isot perinnöt. Siis todella isot. Kellään ei ole oikeastaan mikään muuttunut. Töissä käydään niin kuin ennenkin. Asuntoa on ehkä vaihdettu ja vanha laitettu vuokralle. Auto päivittynyt isompaan. Mutta eipä sen kummasempia. 

Tanskasta kivitalo, puutarhalla. Googlettakaa kuvanhaulla Danish Christmas homes, sellainen. 

En ihan heti muuttaisi minnekään, mutta palkkaisin sisustussuunnittelijan miettimään, miten nykyisen kaksioni (jossa asun yksin) saisi vähän järkevämmäksi. Pidän asuinpaikastani ja ikkunasta avautuvista maisemista, joten ihan mielelläni en tästä muuttaisi pois, vaikka yksi huone lisää tilaavieviä rumia harrastusromppeita varten olisi tervetullut. -Saunan voisin kyllä ehkä muuttaa kuntosaliksi tai verstaaksi kun sitä ei tule käytettyä.

Muuten en varmasti mitään ansiotyötä enää tekisi. Harrastaisin samoja mitä nytkin, kävisin enemmän ulkona syömässä. Teettäisin vaatteeni ompelijalla (kun vain hyvän löytäisin). Jossakin vaiheessa voisin matkustella. Sitten kun maailma olisi nähty, ottaisin kissan tai kaksi ja rakennuttaisin niille pihaan ulkoilutarhan ja eläisin loppuikäni hulluna kissanaisena :)

Muuttaisin jonnekin, missä ei ole julkisivulautakuntaa määräämässä, minkälaisia pytinkejä alueelle saa rakentaa. Ja sitten rakentaisin sinne kummituslinnan tyyppisen talon. 

Ap unohti vielä mainita, että lapsia tulisi lisää. Tällä hetkellä meillä on yksi ihana taapero, mutta ei yksinkertaisesti varaa toiseen (minä opiskelija, mies jäi työttömäksi, elätys kai tulee valmistuttuani olemaan minun kontollani) eikä varsinkaan kolmanteen. AP

Ostettaisiin uusi omakotitalo maaseudulta järven rannalta. Ei kuitenkaan liian kaukaa lähimpiä palveluja. 5 makuuhuonetta olisi sopivan kokoinen, eli lapsille omat huoneet, työhuone ja vierashuone. Rantasauna. Uudet autot molemmille.

Värjäisin hiukset kampaamossa. Kävisin kuntosalilla, hankkisin personal trainerin. Lapsille olisi varaa palkata joskus hoitaja, että voitaisiin viettää miehen kanssa aikaa kaksistaan. Lapsille olisi varaa maksaa ihan minkä tahansa harrastuksen, mitä isompana sitten haluavat.

Ostaisin laadukkaampaa ruokaa, laadukkaampia vaatteita, suosisin kotimaista. Ei tarvitsisi enää metsästää tarjouksia. Kävisin ravintolassa useammin. Matkustaisimme kotimaassa.

Tuskin kävisimme kumpikaan töissä, tai ainakaan minun ei tarvitsisi enää murehtia työttömyyttäni.

Loppujen lopuksi aika pieniä toiveita.

Itse ostaisin naapureiden metsät ja pellot tuosta ympäriltä ja saneeraisin talon täysin omavaraiseksi. Esim. Imeytystunneli ja aurinkopaneelit koko kattoon sekä puu/maalämpö jatko suodatus geneeraatorin kautta. Haluaisin elää mahdollisimman omavaraisesti, nyt on vielä kunnan jätevesi/ei poltokelpaava jäte ja kunnan sähköverkko. Ei polto jätettä olemme jo vähentäneet mutta matkaa on vielä.

Kodikas 100-150m2 omakotitalo jostain omasta monen kymmenen hehtaarin tammilehdosta, jossa keväisin virtaa luonnon puro ja valkovuokot kukkii. Omaa rauhaa, ihanaa luontoa ympärillä. Käyskentelisin päivittäin ympäröivässä metsässä ja seuraisin lintuja, eläimiä ja vuodenaikojen vaihtelua. Aah, ajatuskin tuntuu ihanalta! Viettäisin paljon aikaa perheeni ja läheisteni kanssa. Söisin hyvää ruokaa rauhassa nautiskellen puutarhassa tai isoista ikkunoista ulos katsellen. Ja töihin en menisi enää. Enintään voisin tutkia itseäni kiinnostavia asioita ja maalata ja puuhastella omiani.