Kuinka voisin armahtaa itseni? Kannan suurta syyllisyyttä ja omantunnontuskia :(
Sellaisesta asiasta, että kohtelin ystävääni huonosti aikoinaan. Oikeastaan emme vielä tuolloin olleet ystäviä, paremminkin tuttavia, mutta olimme tekemisissä jonkin verran, välillä enemmän, välillä vähemmän.
Oli väärinkäsityksiä, minä ymmärsin hänen käyttäytymistään ja koko ihmistä ihan väärin. Tämä selvisi kyllä sitten myöhemmin. Mutta silloin luulin, että hän ei pidä minusta ja että minussa on jotain vikaa. Niinpä en hirveän vieraanvarainen ja ystävällinen aina ollut... saatoin jättää vastaamatta puheluihin ja olla muutenkin aika töykeä :((
Myöhemmin selvisi että hänen elämässään on ollut sellaisia kamalia asioita joita en olisi osannut aavistaa.
Pyysin anteeksi... ja sain anteeksi. Mutta itselleni en voi antaa millään anteeksi sitä että olin hänelle niin tyly ja ajattelinkin joskus hänestä rumasti :(( Melkein vihasin häntä joskus.
Nyt olemme ystäviä. Hän on hyväksynyt minut kaiken tämän jälkeen ystäväkseen ja antanut anteeksi.
Kuinka voisin antaa itselleni anteeksi? Asia vaivaa minua päivittäin ja omatunto kolkuttelee...
Tuntuu etten mitenkään voi " päästä yli" tästä asiasta niin ettei se minua vaivaisi :(
Asiallisia kommentteja kaipailisin.
Kommentit (4)
Tuntuu vaan niin mahdottomalta antaa itselleen anteeksi.
Aivan itkua olen vääntänyt kun olen miettinyt kuinka typerä olen ollut. Enää en käyttäydy samoin mutta... tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Melkein jokaisella ihmisellä on elämässään asioita, joiden tekeminen ei ole ollut viisasta. Jos et ymmärtäisi hävetä, sinulta puuttuisi empatiakyky. Ota asiasta opiksesi, mutta anna myös itsellesi anteeksi. Pistä vaikka kädet ristiin nyt ja sano, että jos saat anteeksi tämän tyhmyyden, et enää koskaan satuta toista ihmistä tietoisesti. Olet fiksu ihminen ja ansaitset jo rauhan sisällesi.
Ruoskin itseäni tällä melkein päivittäin.
Mutta kai se vain olisi unohdettava ja käytettävä sekin energia johonkin järkevämpään.
ap
armahda itsesi!