Eikö kuulolaite auta korjaamaan täysin huonokuuloisuutta vai onko tutun laitteessa vikaa?

Hei!

Kojetta pitäisi käydä säädättämässä aina välillä. Kuulo on voinut huonontua siitä kun on kojeen saanut.

Myös puheen tunnistuksessa voi olla vikaa, siihen ei valitettavsti koje paljoa parannusta tuo.

Milloin tuttavaltasi on viimeksi otettu kuulokäyrä? Ja milloin laitetta on säädetty? Jos laite on saatu muutama vuosi sitten, eikä sitä ole missään vaiheessa säädetty,  voi siihen asennetut tehot olla täysin riittämättömiä ja koko koje jo tässä vaiheessa käyttöikänsä loppupäässä. Kuulokoje ei kestä kuin muutamia vuosia, jonka jälkeen se on hyvä vaihtaa ja tehdä samalla uusi korvakappale.

Kuulokoje ei koskaan korvaa tervettä kuuloa. Mutta kyllähän sen kanssa pitäisi sentään jotain kuulla. :) Ensiapuna voitte katsoa, että kojeessa on uudet patterit, korvakappale on puhdas, vahasuojat ja letku on vaihdettu (nämä vaihdetaan itse)  ja korvassa ei ole vaikkua tai muuta ongelmaa joka haittaisi kuulemista. Kojeen äänenvoimakkuutta voi säätää isommalle. Jos mikään näistä ei auta, ja vaikka auttaisikin, niin tämän tutun olisi erittäin hyvä käydä näyttämässä itseään audionomille, joka ottaa uuden kuulokäyrän. Hänellä pitäisi olla saatuna yhteystiedot mihin soittaa. 

Ongelma vain oli heti kuulolaitteen saamisen jälkeen. Kai se ainakin silloin heti alkuun on laitettu sopivalle "teholle"? En ole ainoa, jota tämä häiritsee. Lapsetkin ihmettelee, miksi "Tiina" ei vastaa kun siltä kysyy jotain, tai sit se puhuu päälle.

Kuulolaitteita tuskin testataan säännöllisesti, vaan se perustuu enemmän siihen, että laitteen omistaja ottaa yhteyttä ja kertoo, että nyt hän enää kuule laitteella tarpeeksi hyvin. Onko kysymys vanhasta ihmisestä? Heillä on usein ongelmana se, että itse kuulon lisäksi kyky erotella kuulemaansa heikkenee iän myötä. Kokeile puhua tutullesi niin, että pidät selvän tauon aina kahden sanan välillä. Tämä voi auttaa paremmin kuin äänen korottaminen.

En tiedä mutta mulla sukulaismiehellä sama. Kuulokoje ollut kauan, ja ilmeisesti kuulo testien mukaan sen kanssa ok, mutta käyttäytyy kuten ap kuvaa. Olen itse ajatellut, että kyse ei sitten näköjään ollutkaan pelkästään kuulosta vaan järjestä, että tyyppi on vähän yksinkertainen ja huonokuuloisuus on vaan ennen selittänyt sen pois.

Kuulolaitteella kuuleminen ei käsittääkseni vastaa täysin normaalia kuulemista vaan siinä on usein ongelmansa ja rajoitteensa ja vaatii totuttelua. Moni kyllästyy tähän ja jättää koko kuulolaitteen käyttämättä. Tai sitten ei ole saatu säädettyä tai ei ole edes yritetty säätää. 

Mun äidillä kävi niin, että kun sai kuulolaitteen niin hän puhuu itse nyt niin hiljaa etten meinaa kuulla mitään. Jotekin kai hänellä oma ääni kaikuu korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma vain oli heti kuulolaitteen saamisen jälkeen. Kai se ainakin silloin heti alkuun on laitettu sopivalle "teholle"? En ole ainoa, jota tämä häiritsee. Lapsetkin ihmettelee, miksi "Tiina" ei vastaa kun siltä kysyy jotain, tai sit se puhuu päälle.

Kuulolaitteessa voi olla monenlaista vikaa, se on vain koje jonka ihminen on ohjelmoinut. Mutta, tuttavasti ei tahallaan ole kuulematta, ja huonokuuloisen kanssa on joka tapauksessa kommunikoitava eri tavalla. On otettava katsekontakti ja puhuttava kasvotusten. Selkeästi, normaalilla selkeällä äänellä. Taustahäly on vaimennettava. On annettava huonokuuloisen puhua lauseensa täysin loppuun ja pidettävä sopiva tauko sanojen ja lauseiden välillä.  Jos "Tiinalle" huikkaa jotain toiselta puolen huonetta tai selän takaa, niin varmasti Tiina ei mitään kuule. Lapsetkin on hyvä opettaa siihen, että asia esitetään aina kasvotusten ja niin, että Tiinan huomio kiinnitetään itseen jos hän on puuhailemassa muuta. On tärkeää, että jokainen, kuulosta riippumatta, on tasavertainen keskustelutilanteessa. Koska huonokuuloinen ei sille kuulolleen mitään voi, pitää kuulevien vähän skarpata. Se oma ärsyyntyminen ja rasitus on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että huonokuuloinen joutuu jatkuvasti kertomaan ettei kuule, tuntemaan siitä jonkinlaista huonommuutta, ja aistii muiden tuskastumisen.

Kiitos vastauksista! Ehkä on niin, että tuttuni ei ole saanut laitteesta apua ongelmaansa. En ole niin läheinen, että tietäisin hänen toimistaan laitteen suhteen. Enkä oikein viitsi kyselläkään, kun asia on kummallisen arka hänelle.

Ehkä suurin murhe on se, ettei hän myönnä sitä, ettei kuule. Teeskentelee vain kuulevansa. Se ärsyttää ja harmittaa ja antaa hänestä ylimielisen kuvan :( Ja varmasti on hänellekin noloa sitten vasta hetken hiljaisuuden jälkeen kysyä, että "niin mitä kysyitkään?" kun hän huomaa, että olen tosiaan kysynyt jotain, enkä vain kertonut jotain.

9 oli siis ap.

Ja kyse ei ole vanhuksesta vaan keski-iän ylittäneestä :)

ap

En tunne valitettavasti ketään, jolla kuulolaite auttaisi. He ovat vanhempia henkilöitä, eivätkä jotenkin osaa käyttää laitetta. Aina säädöt pielessä, patterit loppu jne. Ihan kuin olisi pikemminkin tulpat korvissa.

Kuulolaitteita pitää aina välillä säätää, sillä kuulo voi muuttua. Sama kuin silmälasien linssit, ne pitää välillä uusia. Ehkä tuttavallasi olisi tämä aika?

joillain on huonon kuulon lisäksi vaivana ihan puhdas tyhmyys

tunnen erään tällaisen

vaikka kuulee ihan hyvin niin ei ymmärrä puhetta ja esittää ettei muka kuule

Vierailija kirjoitti:

En tunne valitettavasti ketään, jolla kuulolaite auttaisi. He ovat vanhempia henkilöitä, eivätkä jotenkin osaa käyttää laitetta. Aina säädöt pielessä, patterit loppu jne. Ihan kuin olisi pikemminkin tulpat korvissa.

Käyttäytyykö kaikki huonokuuloiset sit ihan ku kuulis hyvin, niinku ap:n tuttu?

Aika jännä miks noita laitteita edes hankitaan, jos niistä ei saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne valitettavasti ketään, jolla kuulolaite auttaisi. He ovat vanhempia henkilöitä, eivätkä jotenkin osaa käyttää laitetta. Aina säädöt pielessä, patterit loppu jne. Ihan kuin olisi pikemminkin tulpat korvissa.

 

Käyttäytyykö kaikki huonokuuloiset sit ihan ku kuulis hyvin, niinku ap:n tuttu?

Aika jännä miks noita laitteita edes hankitaan, jos niistä ei saa apua.

Mun tuntemani henkilöt eivät. Kysyvät käsi korvalla mitä- mitä- mitä... ihan kuin ilman kuulolaitetta. Laite korvalla tai ilman, ei mitään eroa.

Olen alle 25-vuotias nainen, jolla on perinnöllinen lievä kuulonalenema. Kirjoitan nyt aika pitkän ja osin myös katkonaisen tekstin, sillä ole puhelimella, sori siitä.

Ensimmäiset kuulolaitteet sain noin 18-vuotiaana, kun en ennen ajatellut tarvitsevani niitä/halunnut, sillä pärjäsin joten kuten ilmankin. Harvoissa tilanteissa, kuten esimerkiksi kuiskaillessa, kuunnellessa mikrofonitonta puhujaa pitkän matkan päästä näkemättä hänen kasvojaan (huulioluku estyy) tai henkilön peittäessä suunsa puhuessaan en pysty erottelemaan sanoja. Kuulokynnyksen ylittyessä sanojen erotteluprosenttini on 100%.

Ensimmäisiä kuulolaitteita en käyttänyt paljoa. Syynä olivat kuulolaitteen epäsensitiivisyys ja kyky poimia olennaisia ääniä, jota itse kykenin tekemään ainoastaan ilman kojeita. Lisäksi vaikka kuuloni on huono, niin se on myös hyvin herkkä sisäkorvani rakennevian takia. Kovat astioiden kolinat kahvilassa, wc-pytyn vetämisestä syntynyt jylinä ja äärimmäisen ärsyttävä ilmastoinnin hurina rakennuksissa veivät huomiotani, energiaani ja tätä kautta keskittymistäni. Kuulokojeet olivat sellaiset korvakäytävän suulle asetettavat ja ne tuntuivat nopeasti limaisilta, kun vaikuneritys lisääntyi uuden ärsykkeen takia. Lisäksi koje toisti äänet osin konemaisesti, vaikka olikin ns. uusinta ja parasta teknologiaa markkinoilla. Nyanssit puheesta katosivat ja puhe tuntui puuromaiselta äänisaasteelta, jota en kyennyt käsittelemään.

Tämän takia aiemman kuulolaitteen käyttö jäi vähäiseksi ja oli mukanani vain pakottavissa tilanteissa. Nyt olen hankkimassa uudet kuulolaitteet, sillä toisesta korvastani on laskenut kuulo. Tällä kertaa halusin ehdottomasti korvan taakse asetettavan mallin, jos se olisi käyttökokemukseltaan tuota korvakäytävään laitettavaa parempi.

Muutamia huomiota omasta huonosta kuulostani; en aina kuule ja en välttämättä jaksa kerta toisensa jälkeen kysyä mitä, niin helposti luovuttaessani sorrun tuollaiseen hymistelyyn kunnon keskustelun sijasta. Kuulemisessa on erityisesti ongelmia asiakaspalvelutilanteissa tai suuren ihmisjoukon kokoontumisissa, kun taustameteliä on paljon ja/tai kohdehenkilö puhuu liian hiljaa, mumisten tai muuten epäselvästi. Olen nimittäin huomannut, että suurin osa ihmisistä eivät muuta puhetavassaan mitään, vaikka sanoisinkin anteeksi, nyt en kuullut. Harvat jotka sitten puhuu kovempaa/selkeämmin pyynnöstä, tekevät sitä vain hetken verran. Vaikka kertoisinkin, että minulla on huono kuulo, niin ei ihmiset sitä muista, kun pääni päällä ei vilku muistutuskylttiä vajaavaisuudestani. Perheenjäseneni ja parhaat ystävänikin unohtavat asian tuon tuosta. Kuulen usein jälkikäteen tai spontaanisti pahoittuja muilta heidän hoksatessaan vasta jälkikäteen, etten tainnut kuulla. Olen vain oikeasti tosi väsynyt toistelemaan ja mielummin hymistelen tai esitän muuten kuulevani kuin että kerta toiseen joka ikinen päivä toistaisin tehotonta tapaa muistuttaa/pyytää muita puhumaan kovempaa niin, että kuulisin. Jos se tehoisi, niin varmasti jaksaisin ja olisin motivoituneempi tuomaan asiaa useammin esille.

Kuulolaitetta käyttäessäni puhun huomattavasti hiljempaa kuin yleensä, sillä ääneni tosiaan tuntuu hirveän kovalta kojeiden ollessa korvissa. Lisäksi syöminen yhtä aikaa kojeet päällä on silkkaa tuskaa äänimaailmansa tähden ja se vielä peittää kaiken muun alleen. Tuuli tarttuu hyvin ikävästi kojeiden mikrofoniin ulkona ollessa ja siitä syntyy todella epämukava shhhh-tyyppistä ääniroskaa, joka taas peittää kaiken muun alleen.

Toisaalta kuulolaitteiden kanssa on nautinnollista kuunnella musiikkia tai keskustella rauhallisessa hiljaisessa tilassa. Tällöin kuulolaitteen hyödyt nousevat parhaiten esille. Lisäksi esim. luennoilla ollessani kuulolaitteet ovat korvaamaton apu.

Eli vaikka itselläni on "vain" lievä kuulonalenema, niin kohtaan valtavasti ongelmia päivittäin kuuloni kanssa. Toivottavasti uudet kuulokojeet auttavat enemmän kuin vanhat. Ikävää omalla tavallaan tässä vaivassa on se, ettei kukaan muu pidä minun oikeuksistani huolta paitsi minä. Missään ei ole julkista lausuntoa siitä, että ihmisten tulisi puhua selkeästi ja tarpeeksi kuuluvalla äänellä, vaikka toisaalta puhutaan ainakin välillä pyörätuolillakulkevien oikeuksista kulkea esteettömästi julkisissa tiloissa. En ole kuitenkaan kateellinen tai muutakaan tämän takia kenellekään, mutta jatkuva oikeuksistaan muistuttaminen esimerkiksi yliopistolla on todella väsyttävää.

Vastaajalla 16 hyviä pointteja. Mulla laite parikymmentä vuotta ja oleellisesti helpottaa elämää (=tekee työkykyiseksi). Mutta ei kuulolaite tee kuuloa normaaliksi missään tapauksessa.

Voit miettiä sitä tämmöisen vertauskuvan avulla: ota paperi ja vedä se täyteen eri värisiä aaltoilevia vaakaviivoja. Punainen viiva on kaveri oikealla puolella, vihreä kaveri vasemmalla, keltainen paperin rapina takanasi, sininen automelu ikkunan takaa, oranssi astiakalina naapurihuoneesta jne. Normaalikuuloinen voi keskittyä kaikesta muusta hälystä huolimatta siihen kaverin puheeseen.

Okei, tunge sitten kaikki nuo viivat toisella paperilla ihan sinne paperin yläneljännekseen. Sillä tavalla kuulolaitteella vahvistetut äänet kuuluu: tungettuna kapealle kaistalle. Siellä ne menee iloisesti päällekkäin ja sikinsokin. Yritä sitten siitä sekamelskasta selvittää sen kaverin puhe.

Pyyntö puhua kovempaa vaikuttaa tosiaan vain noin yhden lauseen ajan, joten ei sitä jaksa juuri toistella. Hakeudunkin itse aina kasvotusten että voin huuliltakin lukea. Myöhemmällä iällä kuuroutuneet ei tätäkään yleensä osaa. Jatkuva kuuntelemiseen keskittyminen on myös stressaavaa.

Mulla ei ole mitään ongelmaa pitää laitetta näkyvillä, mieluummin olen avoimesi kuulovammainen kuin annan hölmön vaikutelman, mutta myöhemmällä iällä kuulovian saaneet myös usein häpeilee ja peittelee tilannetta. Kuulovika voi myös tulla niin vaivihkaa ettei ihminen itse sitä edes tajua. Kuulolaite muuttaa äänimaailmaa niin radikaalisti että siihen totuttelu vie aikansa, kaikki ei tätä jaksa vaikka eri säätöjä on mahdollisuus kokeilla.