Muita, joilla epämääräinen suhde

On.

Taitaa olla todella yleistä, että nainen ajautuu tuollaiseen suhteeseen joka ei tyydytä täysin, ja miehelle on ihan ok.

Aika monelle sopii tuollainen suhde, tavallaan oma vapaus ja kuitenkin joku, jota odotella. Minullekin kävisi oikein hyvin, mutta sillä edellytyksellä, että selkeät sopimukset: seksiä ei muitten kanssa ja jos kiinnostus loppuu, tehdään se kertomalla reilusti.

Tuollainen suhde vie voimat. Tapailu harvakseltaan, mukavaa silloin kun ollaan yhdessä, erossa ikävä. Itse tarvitsen miehen, jonka kanssa jakaisin arkiset asiat ja harrastukset. Jos jollekin riittää satunnainen seksi ilman tunteita, niin ok. Entä jos toinen osapuoli haluaa muutakin kuin seksiä? Loppuuko tapailu siihen?

Mulla oli tuollainen "suhde". Mies ei halunnut seurustella mutta kuitenkin halusi. Siis halusi kaiken mitä suhteessa mutta ilman suhdetta. Vaikea selittää. Sekava tyyppi ja pistinkin sen sitten poikki vaikka eihän meillä ollut suhdetta joka olisi pitänyt pistää poikki. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen "suhde". Mies ei halunnut seurustella mutta kuitenkin halusi. Siis halusi kaiken mitä suhteessa mutta ilman suhdetta. Vaikea selittää. Sekava tyyppi ja pistinkin sen sitten poikki vaikka eihän meillä ollut suhdetta joka olisi pitänyt pistää poikki. 

Me seurusteltiin siis melkein kolme vuotta ilman että minä tiesin että ei seurusteltu. Kertoi rakastavansa jne. Kaikki oli niinkuin seurustelusuhteessa kunnes "mies" ilmoitti että häntä ei kukaan tule ikinä enää kutsumaan poikaystäväksi ja ihmettelin asiaa... 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen "suhde". Mies ei halunnut seurustella mutta kuitenkin halusi. Siis halusi kaiken mitä suhteessa mutta ilman suhdetta. Vaikea selittää. Sekava tyyppi ja pistinkin sen sitten poikki vaikka eihän meillä ollut suhdetta joka olisi pitänyt pistää poikki. 

Joo, näitä jahkaajia kyllä riittää.

Tällä hetkellä olen juurikin tuollaisessa suhteessa ja voin sanoa, että tää on henkisesti todella uuvuttavaa. Mies on tätä sitoutumattomuutta lukuunottamatta paras mies kenet olen koskaan tavannut. En pysty lopettamaan satunnaista näkemistä, koska välitän miehestä niin paljon. Ollaan tavallaan sovittu ettei olla muiden kanssa ja olenkin tämän epämääräisen "suhteen" (6kk) aikana torjunut parikin hyvää miestä...

Mikä siinä on ettei vaan osaa päästää irti?! Mulle tää on tämänhetkiseen elämäntilanteeseen ihan piristäväkin juttu, sillä on ollut paljon kiireitä. Mutta kuitenkin sisimmässäni inhoan tätä tilannetta. Kaikille samassa tilanteessa oleville isot tsempit ja halaukset. :-)

Vierailija kirjoitti:

Vai onko tämä tavallistakin; tavataan joskus, harrastetaan seksiä, viestitellään. Yli 10-vuotinen suhde päättyi vuosi sitten ja nyt syksyllä kohtasin mukavan miehen. Haluaisin oikean suhteen, en tuollaista haahuilevaa. Pidän miehestä paljon, mutta hän ei ilmeisesti halua sitoutua. Välittää minusta kyllä ja on upea keskustelukumppani, miellyttävä ihminen. Yksin en haluaisi olla, en toki mitään yhteistä asumistakaan ainakaan pariin vuoteen. Onko niin, että sitoutuminen on miehille vaikeaa etenkin kun takana pitkä liitto ja ikääkin yli 40v?

Nykyisen miesystävän kanssa meillä oli tuollaista leväperäistä säätämistä ensimmäiset viisi vuotta.Vasta kun aloin tapailla toista,kunnollisen oloista miestä,tämä epämääräinen tyyppi havahtui että haluaakin kanssani oikean parisuhteen.Joillekin ihmisille sitoutuminen on vaikeampaa kuin toisille,jos suhde epämääräisyydestä huolimatta toimii,ole kärsivällinen.Ehkä mies vielä innostuu sitoutumaan.Jos ei,voit aina etsiä uuden.Äitini löysi elämänsä miehen viisikymppisenä,mummoni on 70+ ja aivan rakastunut uuteen miesystäväänsä.Eli jos biologinen kello ei tikitä,ehdit sitoutua nykyiseen/löytää uuden miehen vaikka ikää olisikin jo kertynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä olen juurikin tuollaisessa suhteessa ja voin sanoa, että tää on henkisesti todella uuvuttavaa. Mies on tätä sitoutumattomuutta lukuunottamatta paras mies kenet olen koskaan tavannut. En pysty lopettamaan satunnaista näkemistä, koska välitän miehestä niin paljon. Ollaan tavallaan sovittu ettei olla muiden kanssa ja olenkin tämän epämääräisen "suhteen" (6kk) aikana torjunut parikin hyvää miestä...

Mikä siinä on ettei vaan osaa päästää irti?! Mulle tää on tämänhetkiseen elämäntilanteeseen ihan piristäväkin juttu, sillä on ollut paljon kiireitä. Mutta kuitenkin sisimmässäni inhoan tätä tilannetta. Kaikille samassa tilanteessa oleville isot tsempit ja halaukset. :-)

Tuo tilanne voi jatkuva vaikka miten kauan jos annat sen jatkua. Kannattaisiko sanoa tuolle miehelle, että haluat tietää, seurustellaanko vai ei. Jos vastaus on ei, pidät silmät auki muiden miesten suhteen. Todella harmi, että jos olet miehelle vain ajankulua / seksin antaja, mutta hän ei ole valmis sitoutumaan sinuun mitenkään, ja samalla sitten torjut miehiä, joiden kanssa voisit saada ehkä hyvän ja onnellisen parisuhteen. 

Tommonen "suhde" hajottaa ja pahasti, nimim. Kokemusta on... mies vaihtoi lennossa toiseen kenen kanssa rupesi oikeasti seurustelemaan. Minä olin vain ajankulua, suunnitelma b, helppo nakki.

Vierailija kirjoitti:

Tommonen "suhde" hajottaa ja pahasti, nimim. Kokemusta on... mies vaihtoi lennossa toiseen kenen kanssa rupesi oikeasti seurustelemaan. Minä olin vain ajankulua, suunnitelma b, helppo nakki.

Kamala mies...

Näitä epämääräisiä haahuilijoita on riittänyt mullakin.

Yksi selitti mulle ettei hän halua tässä elämänvaiheessa seurustella. Kuitenkin pian oli tavannut jonkun niin ihmeellisen, ettei elämänvaihekaan haitannut.

Toisen kanssa ehdin tapailla puoli vuotta, kunnes vahingossa lipsautin jotain seurustelusta. Kovalla metelillä ilmoitti, ettei me seurustella. Päätin pistää homman poikki, ja siitä vasta sota syttyi. Olen karistellut sitä hullua kimpustani pari vuotta, ja ehkä viimein onnistunut.

Kolmas tapaus tältä vuodelta, ja vihelsin pelin poikki heti kun huomasin tyypin vain käyttävän mua viihdykkeenä.

Olen joskus miettinyt mikä mussa on, kun vedän puoleeni epämääräisiä retkuja.

Just eilen loppui tuollainen epämääräistä pahaa oloa aiheuttanut suhde. Mies alussa jallitti monta viikkoa ja kun ihastuin, alkoi laimeta ja viestit harvenivat. Meillä ei onneksi ehtinyt seksi tulla kuvioihin. Mutta siltikin voin sanoa, että olen ihan maissa. Meillä oli yhdessä äärettömän mukavaa, missä sitten olimmekin. Mies suuttui eilen siitä, kun aloin kysellä suhteen tilaa. Selvisi, että olinkin vain täyttämässä hänen pitkiä iltojaan ja paikkaamassa edellisen suhteen murheita. Ja aiemmin kun puhuimme tuosta edellisestä suhteesta, sanoi joka kerran olevan siitä täysin irti. Just just.

Ei ole vaikeata, mutta sen henkilön täytyy olla oikea. Joten todennäköisesti et ole tälle miehelle se oika nainen.

Vierailija kirjoitti:

Näitä epämääräisiä haahuilijoita on riittänyt mullakin.

Yksi selitti mulle ettei hän halua tässä elämänvaiheessa seurustella. Kuitenkin pian oli tavannut jonkun niin ihmeellisen, ettei elämänvaihekaan haitannut.

Toisen kanssa ehdin tapailla puoli vuotta, kunnes vahingossa lipsautin jotain seurustelusta. Kovalla metelillä ilmoitti, ettei me seurustella. Päätin pistää homman poikki, ja siitä vasta sota syttyi. Olen karistellut sitä hullua kimpustani pari vuotta, ja ehkä viimein onnistunut.

Kolmas tapaus tältä vuodelta, ja vihelsin pelin poikki heti kun huomasin tyypin vain käyttävän mua viihdykkeenä.

Olen joskus miettinyt mikä mussa on, kun vedän puoleeni epämääräisiä retkuja.

 

Se sussa on, kun sä kiinnostut niistä epämääräisistä retkuista.

Minulla on samantapainen tilanne kuin sinulla, ap, paitsi että uusi "epämääräinen" suhde vasta aluillaan. Mietin, pitäisikö siirtyä eteenpäin heti eikä jäädä tähän ihmettelemään tilanteen kehittymistä. Olisi kiinnostavaa kerrankin kokeilla nettideittailua ja tapailla useampia itselleni aivan uusia ihmisiä. Ymmärrän, ettei se varmaankaan pidemmän päälle ole niin kivaa kuin miltä nyt tuntuu, mutta hyvällä fiiliksellä olisin kuitenkin kokeilemassa! Olen vielä toistaiseksi kohtalaisen näpsäkän näköinen ja lapsetonkin nainen, ja tuntuu että minulla on nyt viimeinen mahdollisuus oikein kunnon deittailurupeamaan ennen kuin rupsahdan ja kiinnostavuuteni laskee huomattavasti.

Mietin, menenkö nyt hieman hukkaan tämän miehen kanssa, joka vääntää ja kääntää ja pitää kyllä yhteyttä, mutta harvemmin kuin toivoisin. Väliajat ikävöin häntä ja koen, että en voi kertoa siitä hänelle ainakaan kovin usein, koska hänestä ei vain ole tiiviimpään yhteydenpitoon. Taitaapa vieläpä surffata päivittäin deittisivustoilla edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samantapainen tilanne kuin sinulla, ap, paitsi että uusi "epämääräinen" suhde vasta aluillaan. Mietin, pitäisikö siirtyä eteenpäin heti eikä jäädä tähän ihmettelemään tilanteen kehittymistä. Olisi kiinnostavaa kerrankin kokeilla nettideittailua ja tapailla useampia itselleni aivan uusia ihmisiä. Ymmärrän, ettei se varmaankaan pidemmän päälle ole niin kivaa kuin miltä nyt tuntuu, mutta hyvällä fiiliksellä olisin kuitenkin kokeilemassa! Olen vielä toistaiseksi kohtalaisen näpsäkän näköinen ja lapsetonkin nainen, ja tuntuu että minulla on nyt viimeinen mahdollisuus oikein kunnon deittailurupeamaan ennen kuin rupsahdan ja kiinnostavuuteni laskee huomattavasti.

Mietin, menenkö nyt hieman hukkaan tämän miehen kanssa, joka vääntää ja kääntää ja pitää kyllä yhteyttä, mutta harvemmin kuin toivoisin. Väliajat ikävöin häntä ja koen, että en voi kertoa siitä hänelle ainakaan kovin usein, koska hänestä ei vain ole tiiviimpään yhteydenpitoon. Taitaapa vieläpä surffata päivittäin deittisivustoilla edelleen.

Kuulostaa pojanklopilta, joka odottaa aina löytävänsä kuitenkin jotakin parempaa, kuin mitä nyt on. Tällainen suhde pitäisi laittaa heti kättelyssä poikki.. jos vaan pystyy.

Minulla oli tuollainen suhde. Eli mies halusi kaikki seurustelun hyvät puolet, muttei mitään huonoja. Sitten ilmoitti yhtäkkiä, että on rakastunut toiseen, vaikka rakastaa myös minua.