Miten suhtaudun mieheni juomiseen rakentavasti?

mies ei kestä väkeviä,mutta aina kun ei oo mun seuras niin jostain syystä niitä litkii ja mä joka kerta pelkään kotona millon ja millases kunnos tulee kotia. Ei tosin käy kun max 2 krt vuodes ilman mua missään mut sekin mulle liikaa kun joutuu pelkää =(

Jos olet ihan limulinjalla, juoko mies silloinkin?

Oletko puhunut selvinpäin, selittänyt, miten vakava asia sinulle on?

Silloin juon max. lasin viiniä ja kaksi siideriä. Ollaan juteltu juomisesta, mieheni ei koe olevansa alkoholisti, koska hoitaa asiansa muuten hyvin. Keskustelut alkoholin käytöstä kääntyvät selvänäkin hyvin useasti samoille raiteille.. hoidan asiani hyvin, onko jotain valittamista, kai sitä saa jossain rentoutua kun kotona ei voi..eli syy juomisesta onkin minun kun naputan. Joskus kyllä naputankin, mutta en aina, enkä etenkään kun on selvänä. Haluaisin asiallisen keskustelun aikaiseksi.

Kokemuksia seurakuntien terapioista? Onko uskon tuputtamista?



ap apeana

Mutta sitä lähtee vasta sitten, kun itsellä mitta täyttyy. Joillakin se täyttyy nopeammin kuin toisilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Mutta yleensä se jossain vaiheessa täyttyy.

Teidän ei tarvitse elää noin, juominen on mahdollista lopettaa. Se ei välttämättä onnistu ilman apua, mutta sitä onneksi löytyy.



Mikäli arki toistaa samaa kaavaa eli luvatut asiat jäävät hoitamatta, nalkutat ja seuraa riitaa, on aika vaihtaa toimintatapaa. En yhtään syyllistä sinua, ymmärrän hyvin miten miehesi käytös harmittaa sinua.

Nalkutus on siitä hyödytöntä, että siihen turtuu ja tottuu. Mitä jos kokeilisit kirjoittaa miehellesi kirjeen, kertoa miltä sinusta tuntuu, siis TUNTUU. Eikä siis mitään ärsyttää tai v#¤%& -verbejä, vaan kerro oletko peloissasi, pettynyt, huolissasi vai mitä. Älä siis hauku miestäsi.



Oletko keskustelut lastesi kanssa, miltä isän juominen heistä tuntuu?Humalainen ihminen on pienten mielestä pelottava, vaikka nämä eivät sitä välttämättä kerrokaan. Sanon tämän kovin suoraan, mutta mielestäni noin paljon juova mies ei ole hyvä isä. Hänellä juominen on mennyt perheen eli sinun,lasten, yhteisten hetkien ja hoidettavien asioiden edelle. Mitä luulet lasten muistavan isästään kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua?



Sinuna tekisin jotain isoja ratkaisuja. Miehesi juominen on säännölistä ja annokset isoja, alkoholistin tunnusmerkit täyttyvät. Mikäli miehesi ei myönnä tarvitsevansa apua, mene ainakin sinä vaikka alkoholisten läheisisille tarkoitettuihin tapaamisiin. Myös lapset tarvitasevat apua.



Viina vie elämän. Jos ei terveyttä, niin ainakin selvän, kirkkaan ja normaalin arjen. Miehesi on varmasti ihan ok tyyppi, mutta hän vie juomisellaan paljon hyvää myös sinulta ja lapsilta. Elämä on lyhyt, mieti tarkkaan miten haluat sen viettää.



Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi.

Meillä ollut tosi paljon apua ja suosittelen lämpimästi muillekkin joilla vähänkin tarvetta.