Tunnetko henkilön jonka ei olisi pitänyt lisääntyä?

No peilistä katselee yksi sellainen.

Vierailija kirjoitti:

No peilistä katselee yksi sellainen.

haluatko kertoa lisää?

Kyllä.

Tiedän narkkarin jonka piti tupakoida raskauden aikana jottei tekisi niin kovasti mieli huumeita - nykyäänkin vielä ryypiskelee ties missä ja lapsi on hoidossa yleensä miehellä. Ja kyllä, ovat lasun tarkkailussa.

Tunnen. Ja juuri sen vuoksi en ole hankkinut itse lapsia.

Seuraava kysymys?

Montakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No peilistä katselee yksi sellainen.

 

haluatko kertoa lisää?

Riittääkö jos mainitsen sukurasitteina periytyvät sydän- ja verisuonitaudit, skitsofrenian, alkoholismin ja muut sellaiset mukavat?

Vissiin kirottuja ollaan koko suku, mutta pitäähän meitäkin kai olla että on huono esimerkki teille muille

Vanhempani olisivat voineet huolehtia ehkäisystä vähän paremmin.

Terveisin Naispelko22

Kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia. Se on moraalisesti väärin.

Oma äitini :)

Tunnen erään naisen, entinen naapurini 90-luvulla. Kaikki 3 lasta otettu huostaan. Pubiruusun perikuva jo nuorena. 2 lasta ekalle miehelle, otettiin molempien juopottelun takia pois. Sitten muutama vuosi taukoa, taas lapsi, tällä kertaa uusi mies (viinamäen miehiä). Lapsi vaelteli öisin kerrostalon käytävillä n. 2-3 vuotiaana, lopulta huostaanotto, eräs naapuri otti tytön asuntoon. Tämän jälkeen erosi taas tästä miehestä ja meni pikavauhtia naimisiin. En tiedä, onko tälle miehelle lasta tehnyt. Muutin eri kulmille viimeisin liiton aikoihin.

Lähimpänä lienee yksi tuttu jolla elämänhallinta vähän hukassa. Monta (yli 5) lasta monen (yli 4) miehen kanssa, lasten isistä monet ei kuvioissa, pieni asunto (pieni 3 h + keittiö, en edes tiedä missä ne kaikki lapset on mahtuneet nukkumaan) joka täynnä kamaa (hoarding-taipumus naisella), vissiin kaikki paitsi nuorin lapsi huostaanotettu... Lapsia tuli kun ehkäisy oli "vaikeaa", tykkää kyllä vauvoista joten en tiedä kuinka monia lapsi on tarkoituksella ja kuinka moni ei. Sinänsä voisi varmaan olla ihan hyvä vanhempi jos saisi nuo muutamat jutut kuntoon, ei ole esim. päihdeongelmia. Mutta omissa tutuissa tämä on lähin tapaus, jonka olisi ainakin pitänyt rajoittaa lisääntymistään.

Aika ylimielinen kysymys. Tässä ei puhuta vain huonoista vanhemmista vaan myös vanhempiensa virheisiin syyttömistä lapsista. Monen lapsen elämä voi olla rankkaa, mutta en lähtisi silti sanomaan, että jonkun lapsen olisi ollut parempi jäädä kokonaan syntymättä. Itselläni esimerkiksi on hyvin vaikea ja rikkonainen tausta, vanhempani ovat juuri sellaisia, joista sanotaan, ettei sellaisten ihmisten pitäisi tehdä lapsia. Olen itse kuitenkin yhteiskuntakelpoinen ja onnellinen ihminen. Olisiko minun pitänyt jäädä syntymättä?

En sano kenestäkään, että ei pitäisi lisääntyä, koska kun lapsi on jo olemassa, se on aina arvokas ja sen olemassaolo on hyvää.

Mutta lisääntymisen motiiveja ajatellen ihmettelen masentuneiden lisääntymistä, siis niin vaikeasti masentuneiden, että puhutaan jo itsemurhan harkitsemisesta, kuolemanhalusta ja sellaisesta perusasenteesta, että elämä on perseestä. Jos kokemus elämästä on se, ettei sitä pitäisi olla, millä perusteella on moraalista hankkia lapsia?

Muiden sairauksien ja tilojen kohdalla en kyseenalaista lisääntymispäätöstä, koska ihminen voi olla vaikeastikin esim. vammainen ja silti olla elämänhaluinen ja kokea elämänsä mielekkääksi ja sen vuoksi hankkia omiakin lapsia sillä itsestään selvällä asenteella, että vaikeuksista selvitään ja elämä on ihanaa. 

Sitäpaitsi kaikillahan on jotain kremppaa ja terveydellistä sukurasitetta. Jos sillä perusteella lähdettäisiin lisääntymistä kyseenalaistamaan, niin eihän kenenkään olisi järkevää lisääntyä! Sairaudessa ja vammaisuudessa on kyse vain aste-eroista, ei kategorisesta erosta. Kaikki ollaan samassa veneessä sen suhteen.

Mutta masennus, joka iskee itse elämän mielekkyyden kokemiseen, on minusta ihan aiheellinen kyseenalaistuksen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Monen lapsen elämä voi olla rankkaa, mutta en lähtisi silti sanomaan, että jonkun lapsen olisi ollut parempi jäädä kokonaan syntymättä.

Tietenkin olisi. Meidän kaikkien olisi parempi olla syntymättä. Eihän silloin ole ketään, joka jäisi harmittelemaan menetettyjä kokemuksia. Sen sijaan se, ettei kukaan joudu kärsimään (niin kuin jokainen elävä joutuu), on jo itsessään myönteinen asia.

Ouh, monia! Johtuu ehkä siitä, että olin pitkään duunis lastensuojelun sossuna.

Tunnen. Av-mammat, joita joku on varmaan kosketellut epäsopivista paikoista, koska he yrittävät pakottaa muut ihmiset kontaktiin lastensa kanssa näiden omaa tahtoa vastaan.

Kauhea valitus, jos joku ei ihastele heidän lastaan kärrien kanssa juoksemassa tai selittämässä juttujaan, kun on se hieno villakangastakkikin päällä.

He eivät vain voi uskoa, että he itse ja  heidän lapsensa on muille tasan tarkkaan yhtä kiinnostava kuin kilo paskaa, aivan sama kuin itse kulkisin kivikokoelmani kanssa - joita itse rakastan, ne ovat iäkkäitä, nähneet niin paljon, kuluneet sopivasti, muuttuneet kauniita, tuhansia sävyjä, eivät tee pahaa kenellekäään- junassa ja pakottaisin ihmiset katsomaan ja jos joku ei katsoisi, tekisin av:lle aloituksen, kun ihmiset eivät Suomessa ymmärrä kiviä!

Tai raahaisin dementikkolaumaa tai humalaisia, ja jos kaikki eivät ihatuneena kuuntelisi älämölöä, ja tulisi juttelemaan ja ihastelemaan, tekisin valituksen kun Suomessa ei ymmärretä dementikkoja tai sairaita.

Av-mamman lapsi, vaikka olisi Einstein, vaikka ei riekkuisi, vaikka kuinka oman lapsen äänet omalle mammaelle ilahduttaisivat, niin kaikille muille hän on yhtä kiinnostava kuin torakka.

Kilo paskaakin on mielenkiintoisempi. Onhan se sentään mielenkiintoista, miten ihmissuoli muuttaa ruoan erilaiseksi eri yksilöillä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko henkilön jonka ei olisi pitänyt lisääntyä?

Kerätään tähän tarinoita parhaista vanhemmista ikinä.

Minua surettaa että yksinkertainen ja epäkypsä ystäväni pyöräytti lapsen samanlaisen poikaystävänsä kanssa,mies petti ja jätti raskausaikana.Nyt ystävä harmittelee,kun ei saa lasta dumpattua hoitoon riittävän usein,äitiys häiritsee shoppailua,bilettämistä ja deittailua.Minusta hänelle lapsen hankinta tuntui olevan jonkinlainen päähänpisto,kerran hankki lemmikin siksi että sattui olemaan surullinen ja kaipasi piristystä.Toivon,että ihmiset miettisivät hvin,hyvin tarkkaan arvojaan ja voimavarojaan ennen kuin päättävät lisääntyä.

Noh mä ajattelen niin, että jo lisääntyneiden kohdalla ei ole hyödyttävää ja rakentavaa ajatella että ei olisi pitänyt lisääntyä. Omassa työssäni on siis välttämätöntä ajatella näin, sillä olen paljon tekemissä lapsiperheiden kanssa, ja se että ajattelisin vain sitä mitä ei olisi pitänyt tehdä, ei vain vie asioita eteenpäin. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, että on vanhempia joiden pitäisi joko luopua vanhemmuudesta tai aloittaa kova työskentely lapsensa eteen.

Mutta en siltikään voi välttyä ajattelemasta joidenkin lapsettomien ihmisten kohdalla, että heidän ei pitäisi hankkia ikinä lapsia. Tällaista ajettelua herättävät mm. päihde- ja mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus, kyvyttömyys kantaa vastuuta ja haluttomuus hankkia elantonsa itse.

Mulla on yksi kaveripariskunta jolla on ulkoisesti kaikki kunnossa: työpaikat, oma asunto, suht paljon varallisuutta, harrastukset, kavereita, ei juoppoja/narkkeja tms, mukavia ihmisiä kaikin puolin. Mutta..Se pieni lapsiparka jää täysin huomiotta. Se vaan istutetaan lattialle yksin koko päiväksi. Ei mitään aktiviteetteja. Isä varmaan rakastaa lasta jollain tavalla mutta äiti ehkä ei. En tiedä johtuuko siitä että toivoi poikaa ja tyttö tuli. Kauhea huuto/mekkala kokoajan kotona, vanhemmat jatkuvasti omilla menoillaan. Mitään ei tehdä ikinä yhdessä, lasta ei viedä ulos, lapsi harvoin pääsee leikkimään muiden lasten kanssa. Lapselle ei anneta tarpeeksi ruokaa ettei vaan lihoa.. Esimerkkejä olisi lukemattomasti. Varmasti tulee vanhempien käytös ja kotiolot vaikuttamaan lapsen kehitykseen huomattavasti mutta on sillä lapsella kuitenkin huomattavasti paremmat olot kuin esim.jollain narkki-/alkkisvanhempien luona..