Täytyykö perheen pyydellä anteeksi lähiomaisensa tekemiä rikoksia?
Selailin iltiksen sivuja ja sieltä pisti silmään otsikko, jossa koulusurmaajan omaiset pyytävät anteeksi. Ihan vapaastihan saa pyydellä, mutta ovatko he anteeksipyynnön velkaa?
Mitä mieltä olet ylipäänsä esim. suomalaisen yhteiskunnan suhtautumisesta perheisiin, joissa yksi perheenjäsen on rikoksen teillä ja muu perhe ihan keskivertotallaajia? Koetko, että koko perhettä voi osoitella sormilla ja syytellä?
Kommentit (12)
Toisaalta jossain sanottiin, että näillä ampujilla on yleensä huonot välit kotiin. Eli heillä ei ole ketään läheisiä ihmisiä tukemassa. Voihan olla että se johtuu tyypistä itsestään, mutta tulee mieleen muitankin tulkintoja.
Ja osaksi anteeksipyyntö johtuu varmasti siitä, että pelkäävät väkivaltaa itseään kohtaan.
koko suku siinä leimaantuu samalla.
Tunnen yhden äidin, jonka 20v. poika tappoi raa' alla tavalla toisen saman ikäisen. Tämä tappajan äiti kovasti pyyteli anteeksi poikansa tekoja ja ettei ole kasvattanut lastaan tappajaksi, jne. Mun mielestä se oli ihan tarpeetonta. Tunnen siis molemmat perheet, uhrin myös.
Vierailija:
Tunnen yhden äidin, jonka 20v. poika tappoi raa' alla tavalla toisen saman ikäisen. Tämä tappajan äiti kovasti pyyteli anteeksi poikansa tekoja ja ettei ole kasvattanut lastaan tappajaksi, jne. Mun mielestä se oli ihan tarpeetonta. Tunnen siis molemmat perheet, uhrin myös.
Omassa tekstissäsikin lukee tappajan äiti.
Mikäli koko perhe olisi vastuussa yhden perheenjäsenen rötöksistä, olisi tämänkin maan yhtä suurta vankilaa.
Toisen tekemisiä, oli sitten kuka tahansa aikuinen ihminen, ei tarvitse muiden anteeksi pyydellä!
tehnyt henkirikoksen. Sitten syytettiin muita perheen lapsia paikkakunnalla tapahtuneista tihutöistä ja asioitten selvittyä ihmeteltiin, et eikö ne ollukkaa sen talon poikia tai tyttöjä. Leima kyllä jää, aivan varmasti, mutta suoraan osoitteleminen ym on jo kyllä aika sivistymätöntä. Kyse on todella pienestä paikasta.
ihan kuin se ois heidänkin syytä osaksi.
osaltaan olleet vaikuttamassa vaikka lapsen kieroonkasvamiseen niin että lapsesta tulee rikollinen, niin moraalisesti olisi oikein että vanhemmatkin ottaisi syyllisyyttä niskoilleen. Vaikka heitä ei tietysti oikeasti voikaan rangaista toisten teoista. Mutta monsterivanhemmat ei varmaankaan suostu näkemään että heissä olisi vikaa, ja kunnolliset vanhemmat sitä vastoin syyllistyvät jos jälkikasvunsa tekee jotain kiellettyä.
Varjopuolena sitten on tämä, että kun lähiomainen tekee jonkun julkisuuskynnyksen ylittävän rikoksen, niin perhe saa hävetä. Näin se vaan menee, oli se sitten reilua tai ei.
pahoillaan (are very sorry...) tapahtuneesta kuten muutkin.
MUTTA koskaan ei saisi lähiomaiset joutua kantamaan syyllisyyttä asioista, joita eivät itse ole aiheuttaneet.
Moni kokee silti itse syyllisyyttä vaikkei olisi syytäkään.
Kun sukulaiseni kuoli henkirikoksen uhrina hämärissä olosuhteissa huomasin ajattelevani, että ehkä uhrin ja uhrin omaisten osa on kuitenkin helpompi kuin tappajan ja hänen omaistensa...
Esim henkirikoksen tehneen omaiset usein pyytävät uhrin omaisilta anteeksi. Heitä myös yleisesti pidetään yhtä syyllisenä kuin teon tehnyttä omaistaan.
Vierailija:
Ai kuka pitää? Enpä ole moiseen ajattelutapaan törmännyt. Ehkä silloin, jos taustalla on jotain törkeää kotiväkivaltaa tai muuta henkistä/fyysistä pahoinpitelyä.