Olisiko sinulle ok, että läheinen vanhuksesi saisi tällaista ilmaista apua/seuraa?

Tykkäisin.

Toki. Jos joku ilmaiseksi auttaa ja pitää seuraa, se kohentaa varmasti vanhuksen elämänlaatua.

Alku kuulosti hyvältä ja sitten pilasit kaiken tuomalla uskonnon taas kehiin. Olen ennenkin miettinyt, mikä pakkomielle uskovaisilla on pakkosyöttää uskoaan muille? Onko se niiiin kestämätön ajatus, että ihmiset voivat olla onnellisia ilman uskoa? Miksi et vain auttaisi hyvästä sydämestäsi, ilman että yrität saada avullesi hyödykettä? Tämähän ei ilmeisesti toimi uskovaisilla, tämä pyyteetön auttaminen.

Jeesusjuttuja ja aivopesua tai muuta pelottelua ei kiitos mun läheisille.

En haluaisi, eikä haluaisi läheinen vanhuksenikaan (mummo 95-vee). Miksi haluaisi jutella Jeesuksesta? Mielellään juttelee kyllä esim. politiikasta, kirjallisuudesta, musiikista. Eniten tykkää siitä, että hänelle luetaan päivän lehdet.

Ihan niin kuin vanhus olisi joku tahdoton tollo, jolle pitää erikseen mennä evankelia lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Alku kuulosti hyvältä ja sitten pilasit kaiken tuomalla uskonnon taas kehiin. Olen ennenkin miettinyt, mikä pakkomielle uskovaisilla on pakkosyöttää uskoaan muille? Onko se niiiin kestämätön ajatus, että ihmiset voivat olla onnellisia ilman uskoa? Miksi et vain auttaisi hyvästä sydämestäsi, ilman että yrität saada avullesi hyödykettä? Tämähän ei ilmeisesti toimi uskovaisilla, tämä pyyteetön auttaminen.

En ole, kelle vastasit, mutta mitä ihmeen hyötyä minulle kuvittelet evankelioinnista olevan? Siitä on hyötyä sinulle. Siksi evankeliumia levitetään. On kestämätön ajatus, että toinen joutuisi eroon Jumalasta. Kun olen evankelioinut (kerta kyllä riittää), voin levollisin mielin jättää asian hänen päätettäväkseen.

Yhden kohdalla olisi ok, koska hän on jo ennestään uskovainen, muuten kyllä tolkuissaan. Toivoisin vain, että apu/seura tulisi jonkin virallisen yhteisön kautta eikä minkään yksittäisen henkilön. Niin, ja että se oikeasti olisi pyyteetöntä ja ilmaista, eikä alettaisi maanitella rahaa helvetillä pelottelemalla.

Kahden muun vanhuksen kohdalla näyttäisin ovea saman tien, jos se suinkin olisi minun päätettävissäni.

Vierailija kirjoitti:

Eli hänen kanssa juteltaisiin, tehtäisiin kevyitä kotiaskareita, käytäisiin esim. kerran viikossa häntä katsomassa ja kuulumisia kyselemässä ja samalla evankelioitaisiin ja puhuttaisiin Jeesuksesta?

Minulle se olisi ok jos se hänelle on ok, mutta en oikein usko että se kummallekaan heistä olisi.

Kaikki muu ok, mutta uskontolöpinät ei käy. Äitini, 84 v inhoaa kaikenlaista uskonnollisuutta, pitää sitä tekopyhänä typeryytenä ja uskovaisina hieman yksinkertaisena. Mutta hänkin keskustelisi mielellään politiikasta ja maailman tilanteesta ja tällä hetkellä tietysti tästä pakolaisongelmasta. Myös talouspolitiikka, kulttuuri ja taidehistoria kiinnostavat häntä. Erityisen mielellään hän  keskustelee saksaksi ja ruotsiksi, että pysyy kielitaito yllä ja mielellään myös englanniksi, koska haluaa kehittää sitä taitoa, kun ei ole aikoinaan sitä koulussa voinut opiskella.

Toisaalta äidilläni on erinomainen huumorintaju ja evankelioiminen voisi hyvinkin täyttää hänen kriteerinsä mojavaksi vitsiksi. Hän voisi kuunnella oikein hartaannäköisenä ja ottaa lopuksi esiin konjakkipullonsa ja ehdottaa kippistä noin hyvän tarinan keksijälle, johon pätee sääntö: Turha kertoa kovin pientä valhetta, ei mene läpi. Mutta kerro oikein emävalhe, se kyllä uskotaan. Sitten hän nauraa hekottelisi jonkin aikaa ja hokisi; aijai mikä juttu!

Läheiset vanhukseni päättävät itse, keitä he kotiinsa päästävät.