1,5 vuotias yöterroristi
Olisiko arvon raadilla hyviä vinkkejä 1,5 vuotiaan poikalapsen rauhoittamiseen yöaikaan? Yöt menevät siten, että hän menee nukkumaan noin klo 20 ja herää vaatimaan palveluita n. klo 1. Palvelu on käytännössä sitä, että hänet nostetaan parivuoteeseen äitinsä viereen ja isä siirtyy kiltisti vierashuoneen sängylle. Palveluihin kuuluu myös vaipan vaihto, koska muutoin koko sänky ja lapsi ovat kusen kyllästämiä kun aamu valkenee.
Jos viereennostoa ei tapahdu, huuto on infernaalinen ja ei rauhoitu vasta sitten kun saa haluamansa. Mitä ehdottaisitte ratkaisuksi?
Kommentit (14)
Juotavan määrää on iltaisin pyritty rajoittamaan, mutta ongelma on se, että poika erittää kaiken vaippaan. Ei siis ole opetettu pissamaan pottaan tai pyttyyn ja tuntuu, että uuden opettamiseen ei ole oikein voimia kun toinen lapsi syntyy aivan piakkoin.
Pojan pinnis on parisängyn vieressä ja hän huutaa sitten herättyään niin kauan, että me herämme palvelemaan. Mies ei voi nukkua vieressä kun poika leikkii viereen päästyään "sirkusta" ja hän ei siedä unisena lainkaan pojan potkuja, puskemisia, rapsuttelua tms.
En tiedä mitä siitä sitten tulee kun toinen syntyy ja tämä esikoiskeisari joutuu luopumaan herran ja hidalgon valtaistuimelta. Ei häntä voi yöllä ainakaan entiseen malliin ottaa viereen, koska sittenhän hän murjoo pikkuisen.
Oletteko kokeilleet unikoulua? Meillä auttoi :)
Kannattaa nyt opettaa se omassa sängyssä olo ennenkun se toinen vauva syntyy.
Unikoulua kehiin jos toinen syntymässä.. :( meillä taas kun vaan tämä yks 2v ni väliin mahtuu kyllä. (haluisin kyllä toisen)
Unikoulu kehiin, ja äkkiä ennen kun toinen syntyy. Tiedätte varmaan että tämä pelleily toistuu joka yö koska sallitte sen? Pari yötävaikka tassutusunikoulua ja kestätte vaan sen huudon niinkuin aikuinen tekee, Loppu on yhtä juhlaa.
Noin pieni lapsi ei juuri koskaan ole yökuiva joten siitä ei kannata vielä murehtia, ajan kanssa korjautuu.
Hei,
Unikoulu käyttöön ja mahdollisimman pian.
Joko kotona tai sairaalassa.
Yksi perus sääntö kotona tehtävään unikouluun on se,että yöllä ei "palvella" millään tavalla.Opetaan nukkumaan omassa sängyssä,ei missään tapauksessa siirretä sieltä mihinkään.Kaikenlainen ylimääräinen toiminta täytyy rajoittaa minimiin.
Se vaatii paljon vanhemmilla ja lapselta,mutta
kyllä sitten tuloksiakin syntyy.Vaipanvaihdon
kyllä ymmärrän....jos muuten vaippa valskaa,pitäisikö kenties hankkia isompaa kokoa?
Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta löytyy hyvät ohjeet😁kotiunikouluun.
Meillä käytettiin välillä kahta vaippaa päällekkäin kun muuten olisi sänky kastunut.
Meillä tulee vielä 5-vuotiaskin välillä viereen, tuli 3-vuotiaaksi lähes joka yö. Ja välillä yritettiin huudattaa, mutta ei toiminut hänellä. Kahdella vanhemmalla toimi tosi helposti. Eli en minä ainakaan suosittele mitään älytöntä huudattamista vielä. Lapsi on tosi pieni. Kyllä se ajan kanssa siitä tasottuu.
Tuohon pissa-juttuun tulikin jo hyviä vinkkejä.
Meillä enen kolmannen lapsen syntymää oli tilanne sellainen, että 2- ja 3-vuotiaat tulivat aina jossain vaiheessa yötä nukkumaan meidän sänkyyn. Ei siinä mitään pahaa. Kaikki saivat nukkua onnellisessa perhepedissä. Siinä vaiheessa kun kolmas oli tulossa alettiinjo hyvissä ajoin kantamaan nämä vanhemmat lapset takaisin omiin sänkyihin nukkumaan. Ei se ole mitenkään hauskaa herätä yöllä kantamaan kiukuttellevaa lasta omaan sänkyyn, mutta kuitenkin lopulta paras ratkaisu. Kauan tätä ei tarvinnut harrastaa, kun nukkuminen omissa sängyissä alkoi jo onnistua.
Sinä asian huolella harkittuasi päätät missä tuon ikäinen lapsi nukkuu. Jos lapsi kiukuttelemalla saa määräysvallan perheessä, niin silloin teillä on edessä suuria ongelmia. Eli jos lapsen paikka on omassa sängyssä, niin Ihan hermostumatta, vaihdat lapselle kuivat vaipat ja laitat sen nukkumaan omaan sänkyyn hellästi peitellen. Kuulostaa tietenkin hassulta, miten on mahdollista peitellä kiukutteleva lapsi, mutta tässä auttaa se, että sinulla on vanhempana varma kuva siitä, mikä tulee olemaan lopputulos.
Voi olla, että viikkoon teillä (eikä naapureilla, jos kerrostalo) ei nuku kukaan, mutta sen jälkeen loppu on jo paljon helpompaa, kuin nykyinen tilanne.
Yhdessä nukkuminen on lajityypillinen piirre. Miksi pieni lapsi nukkuisi yksin, kun isot ihmiset halailee parisängyssä?
Kenelleköhän se läheisyys on tärkeämpi, pienelle lapselle vai aikuiselle?
Lapsi oppii nukkumaan yksin kun on soihen valmis. Miksi lapsi ei saisi tarvita vanhempiaan?
Anna adoptioon.. Voin suositella adoptiota, minulla on ainakin vain hyviä kokemuksia siitä. Elämänlaatuni parani huomattavasti ja aikaa jää enemmän itselle. Olen aloittanut uusia harrastuksia ja oikeastaan koko elämäntyylini on aivan toisenlaista kuin jos olisin pitänyt 18-vuotiaana saamani lapsen. Erityisen kiitollinen lapsettomuudesta olen juuri niinä hetkinä kun tajuan saavani nukahtaa rauhassa ja herätä onaan tahtiini ja huomata olevani virkeä hyvin levätyn yön jälkeen ja jatkaa aamutoimiani hiljaisen rauhallisessa kodissa.
Kiitos kaikille kommentoijille, hyviä vinkkejä tuli paljon! Suurin auttava tekijä lienee se hupeneva luonnonvara nimeltä "aika" :)
Vähemmän juotavaa illalla ja pissatus ennen nukkumaanmenoa, ei välttämättä herää pissahätään keskellä yötä eikä sänkykään ole märkä aamulla.
Nukkumisen kanssa on kolme vaihtoehtoa. Joko jatkatte kuten nytkin, opetatte nukkumaan omassa sängyssä (tietää kyllä huutoa oman aikansa) tai laitatte lapsen sängyn omanne viereen.
Ihan pienihän teidän poika vielä on joten itse ehkä olisin perhepedin kannalla. Pyöriikö lapsi kauheasti kun mies joutuu siirtymään toiseen sänkyyn? (nimim. meillä on välillä ollut vieressä kaksikin lasta, sopu sija antaa :D )