Lue keskustelun säännöt.
VL:t Veteraanin iltahuuto -häälaulusanat
Kiitos avusta
28.11.2015 |
Löytyykö keltään?
Eka säkeistö tais mennä jotenki tähän tyyliin.
"Rannalta seesteisen lahden, purtenne lähteä voi. Nousette siihen nyt kahden, rakkaus ruorissa soi. Kaukana vastaista rantaa, toivonne ankkuri on. Sinne nyt purtenne kantaa, päämäärä uskonne."
Kommentit (9)
1 Rannalta seesteisen lahden, purtenne lähteä voi. Nousette siihen nyt kahden, onni vain hiljainen soi.
Luottamus syömen ei puutu, rakkaus luotsina on. Koskaan ei mielestä muutu, neuvoja korkein Hän on.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
2 Laineiden liplatus hellä, myrskyksi muuttua voi. Turva on teillä, jos kellä, rakkaus ruorissa soi.
Kaukana vastaista rantaa, toivonne ankkuri on. Sinne myös purtenne kantaa, päämäärä uskonne on.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
3 Murheenne kaikki pois pankaa, siihen kun tarvetta on. Anteeksianto voi kantaa, erheenne maksettu on.
Rakkaus muutu ei koskaan, mieli vaan muuttua voi. Törmää ei purtenne pohjaan, usko se voittonne on.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
4 Siunaus kanssanne olkoon, myötäinen aallokko myös. Vastaista hiukan vain tulkoon, raidoiksi muistojen vyös'.
Yhteinen mielenne teidän, arjessa vahvistukoon. Pyyntönne yksi myös meidän, onnenne varjeltukoon.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kerran kuulut tuon häissä ja huvitti se, miten sota ja kuolema sujuvasti siirrettiin osaksi avioliittoa.
Apua. Ei tuo marssi sovi lauluksi hääjuhlaan varsinkaan tuollaiseen kotikutoiseen "koskettavaan" ja "herkkään" sanoitukseen yhdistettynä, jossa hengellisyys tuntuu niin päälleliimatulta. T. Yksi vl
Ihanat sanat, hyvä kun laitettu tänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häälaulun sanoihin on tullut kirjoitusvirheitä.
Ensimmäiseen säkeistöön kohdassa ..Koskaan ei mielestä muutu.. -kohta tulee olla Koskaan ei MIELENSÄ muutu.
Ja kolmannessa säkeistössä tuo .."Törmää ei purtenne pohjaan, usko se voittonne on.." Kuuluu olla "..usko se voittonne toi".
Häälaulun sanoittaja on Jarmo Nikolai Finnilä, joka teki yllätysnumeroksi tyttärensä häihin 22.7.2000.
Laulun sanat oikeissa muodossaan:
1 Rannalta seesteisen lahden, purtenne lähteä voi. Nousette siihen nyt kahden, onni vain hiljainen soi.
Luottamus syömen ei puutu, rakkaus luotsina on. Koskaan ei mielensä muutu, neuvoja korkein Hän on.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
2 Laineiden liplatus hellä, myrskyksi muuttua voi. Turva on teillä, jos kellä, rakkaus ruorissa soi.
Kaukana vastaista rantaa, toivonne ankkuri on. Sinne myös purtenne kantaa, päämäärä uskonne on.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
3 Murheenne kaikki pois pankaa, siihen kun tarvetta on. Anteeksianto voi kantaa, erheenne maksettu on.
Rakkaus muutu ei koskaan, mieli vaan muuttua voi. Törmää ei purtenne pohjaan, usko se voittonne toi.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
4 Siunaus kanssanne olkoon, myötäinen aallokko myös. Vastaista hiukan vain tulkoon, raidoiksi muistojen vyös'.
Yhteinen mielenne teidän, arjessa vahvistukoon. Pyyntönne yksi myös meidän, onnenne varjeltukoon.
"Yhden vain, tahdon neuvon nyt antaa.
Vaalikaa - kallis liittonne tää.
Omistaa - näin te toisenne saatte.
Vanhene ei rakkaus milloinkaan."
San. Jarmo Nikolai Finnilä 22.7.2000 tyttärensä häihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran kuulut tuon häissä ja huvitti se, miten sota ja kuolema sujuvasti siirrettiin osaksi avioliittoa.
Kuolema on osa elämää, halusimme sitä tai emme. Kuolemasta on turha tehdä mitään kauheaa pelottavaa mörköä itselleen, vaan hyväksyä se rinnalleen ja lähteä kun sen aika koittaa.
Eikä haittaa vaikket olisi VL ja sanat sinultakin löytyisi, olisin kiitollinen!