Nirso tai 'tarkat': miksi puhutte koko ajan syömisestänne ja ruokarajoitteistanne jos kukaan ei ole kysynyt mitään?

Olen hiljaa niin kauan kunnes kysytään. Ja yleensä kysytään ja paljon.

Puhutko itse vain kysyttäessä?

No, koska se pyörii mun omassa päässä ja mulla harmittaa mun ruokarajoitukset + kadehdin teitä, jotka voitte syödä mitä haluatte.

Se, etten halua syödä tarjolla olevaa ruokaa x tai että mulla on omaat eväät mukana, tuntuu yleensä olevan ongelma nimenomaan muille. Mä en tee mun syömisistä tai syömättä jättämisistä numeroa, muut tekevät.

Keitä tarkoitat? Kasvissyöjiä, keliaakikkoja, allergikkoja...? Vai sekasyöjiä, joita ei nappaa sipuli ja "oudot ainesosat"?

Itse olen kasvissyöjä enkä koskaan mene minnekään voivottelemaan kuinka en voi syödä sitä enkä tätä enkä tuota ja voivoivoi harmittaa kuinka kurjaa yhyy. Voisin toki korostaa itseäni mahsollisimmaan paljon keromalla kaikille ympärillä oleville tarinoita siitä kuinka tärkeäksi tunnen oloni kasvissyöjänä ja kuinka se tekee elämästäni silti niin vaikean. Ja sitten kun nään jonku syövän lihaa niin juoksen paikalle oikeen kauhistelemaan että MITEN VOIT SYÖDÄ TUOTA KU MÄ EN AINAKAAN VOI KU MILLON NÄITÄ RAJOITTEITA...

En mä ainakaan puhu, pikemminkin yritän piilotella nirsouttani kun se häiritsee ja hävettääkin. Yritän opetella siitä eroon, mutta hidastahan se näin aikuisena on.

Ei ole väliä mikä se rajoitus on. En oo törmänny kylläkään moneen keliakiaa sairastavaan joka tekis tätä syömisestä puhumista -ap

Joo, minulla on enemmän kokemusta siitä, että joku muu tekee minun syömisistäni numeron. Räikein on ehkä se, että emäntä nostaa pöytään kaksi kattilaa teatraalisesti, ja sitten julistaa, että "Tässä on sitten tämä meidän ruokavammaisen ruoka..." 

Taikka sitten ne iänikuiset tenttaamiset: saanko ruoastani tarpeeksi proteiinia, minkä takia olen kasvissyöjä, luulenko muka nyt pelastavani maailman/laihtuvani, ja olen kyllä saanut ihan rehellisiä elämäntaparemonttivinkkejäkin tyyliin "Ei kun nyt alat vain syödä kunnon ruokaa, ja jätät pullan pois - sillä laihtuu!" (Olen siis kasvissyöjä terveyssyistä). 

Tietenkin "pidän meteliä" ruokavaliostani sen verran, että ilmoitan ruokavaliostani, jos tiedän tarjolla olevan ruokaa. Ja jos on jotakin kevyempää illanistujaista, eikä tarjolla olekaan juuri minun ruokavaliooni sopivaa suolaista tarjottavaa, en taatusti kuole nälkään. Sen muun mekkaloinnin hoitaa lähes pääsääntöisesti ihan joku muu kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä mikä se rajoitus on. En oo törmänny kylläkään moneen keliakiaa sairastavaan joka tekis tätä syömisestä puhumista -ap

Vaikea ottaa sen syvemmin kantaa, kun ihmisillä on niin monia eri syitä olla tarkkoja ja "nirsoja". On aivan eri asia, onko se meteliä itsestään pitävä vaikka voimakkaasti allerginen, tai ihminen, joka ei vain satu pitämään erityisemmin kalan mausta. Toki siinä olen samaa mieltä, ettei ole maailman kiinnostavin ruokapöytäkeskustelu päivitellä, mitä toisen lautasella sattuu olemaan.

Vierailija kirjoitti:

(Olen siis kasvissyöjä terveyssyistä). 

.

Mitkähän syyt ne sellaisia ovat? Enpä ole koskaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Olen siis kasvissyöjä terveyssyistä). 

.

Mitkähän syyt ne sellaisia ovat? Enpä ole koskaan kuullutkaan.

 

Pahoittelut, jos ajattelit ainoan oikean syyn kasvissyönnille olevan eettiset syyt. :-) 

Minä katsoin, että terveyttäni edistää se, että tavanomaisesti kokkaamieni sekaruokien sijaan opettelen tekemään monipuolisia kasvisruokia ja tutustun muihinkin proteiininlähteisiin. 

... Ja tosiaan: minusta tuo syy tai ylipäätään ruokavalioni ei ole mitään sellaista, mitä minun tarvitsisi kenellekään sen kummemmin perustella tai "kysellä lupaa". 

Harmi kun kaikki minun tuntemani nirsoilijat ovat ihan erilaisia kun av:lla :D... mutta annetaanpa esimerkki jos on vaikea käsittää mistä puhutaan: teimme muutaman ystävän kanssa uuniperunoita joihin oli tarkoitus tehdä tonnikalasta ja tuorejuustosta täyte. Yksi kavereista on tällainen "mitään ei saa sekoittaa keskenään eikä missään saa olla möykkyjä" ihminen. No hän alkoi heti valittamaan siitä ettei pidä uuniperunoista koska ne on ällöttäviä. Sitten ei tietenkään voinut syödä täytettä (koska mitään ei saa sekoittaa). Ehdotin että jätän pelkkää tonnikalaa hänelle purkkiin, mutta kun tein muun täytteen hän oikeen tuskasteli vieressä että hyi kuinka häntä alkaa oksettamaan. Loppujen lopuksi ei maistunut paljas perunasalaatti kun kuulemma tarttui kurkkuun ja sitten alkoi pyytämään että voitaisiinko koko porukalla lähtä ulos sateeseen hakemaan ranskalaisia ku kuolee nälkään :(((

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Olen siis kasvissyöjä terveyssyistä). 

.

Mitkähän syyt ne sellaisia ovat? Enpä ole koskaan kuullutkaan.

 

Esimerkiksi joidenkin vatsa saattaa mennä sekaisin lihasta. Ja jos vatsa on sekaisin jatkuvasti, niin eihän se mukavaa ole. Eikä toisaalta myöskään ravintoaineet ehdi imeytyä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun kaikki minun tuntemani nirsoilijat ovat ihan erilaisia kun av:lla :D... mutta annetaanpa esimerkki jos on vaikea käsittää mistä puhutaan: teimme muutaman ystävän kanssa uuniperunoita joihin oli tarkoitus tehdä tonnikalasta ja tuorejuustosta täyte. Yksi kavereista on tällainen "mitään ei saa sekoittaa keskenään eikä missään saa olla möykkyjä" ihminen. No hän alkoi heti valittamaan siitä ettei pidä uuniperunoista koska ne on ällöttäviä. Sitten ei tietenkään voinut syödä täytettä (koska mitään ei saa sekoittaa). Ehdotin että jätän pelkkää tonnikalaa hänelle purkkiin, mutta kun tein muun täytteen hän oikeen tuskasteli vieressä että hyi kuinka häntä alkaa oksettamaan. Loppujen lopuksi ei maistunut paljas perunasalaatti kun kuulemma tarttui kurkkuun ja sitten alkoi pyytämään että voitaisiinko koko porukalla lähtä ulos sateeseen hakemaan ranskalaisia ku kuolee nälkään :(((

Ööh ai sä tarkoitit vaan kaikinpuolin vaikeaa ihmistä. Olisitko voinut heti kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun kaikki minun tuntemani nirsoilijat ovat ihan erilaisia kun av:lla :D... mutta annetaanpa esimerkki jos on vaikea käsittää mistä puhutaan: teimme muutaman ystävän kanssa uuniperunoita joihin oli tarkoitus tehdä tonnikalasta ja tuorejuustosta täyte. Yksi kavereista on tällainen "mitään ei saa sekoittaa keskenään eikä missään saa olla möykkyjä" ihminen. No hän alkoi heti valittamaan siitä ettei pidä uuniperunoista koska ne on ällöttäviä. Sitten ei tietenkään voinut syödä täytettä (koska mitään ei saa sekoittaa). Ehdotin että jätän pelkkää tonnikalaa hänelle purkkiin, mutta kun tein muun täytteen hän oikeen tuskasteli vieressä että hyi kuinka häntä alkaa oksettamaan. Loppujen lopuksi ei maistunut paljas perunasalaatti kun kuulemma tarttui kurkkuun ja sitten alkoi pyytämään että voitaisiinko koko porukalla lähtä ulos sateeseen hakemaan ranskalaisia ku kuolee nälkään :(((

Ööh ai sä tarkoitit vaan kaikinpuolin vaikeaa ihmistä. Olisitko voinut heti kertoa?

Mikäs sinua risoo? :o

Olen hieman nirso ruuan suhteen, ja yritän aina vaivihkaa ottaa vain niitä ruokia, joista pidän. Silti esimerkiksi joulupöydässä joka joulu sukulaisteni ja perheeni on pakko suureen ääneen päivitellä, että mikset nyt ota tuota ja tätä ja maistaisit nyt edes ja miten sinusta on noin nirso tullut, kun silloin 2-vuotiaanakin söit tätä ja tätä hyvällä ruokahalulla. Joka vuosi sama virsi, vaikka esimerkiksi graavilohesta en ole tykännyt oman muistini mukaan ikinä (ehkä olen just alle 3-vuotiaana saattanut syödä). Olen ihan aikuinen ihminen ja tämä sama syyttely "ruokavaliostani" vain jatkuu vuodesta toiseen. 

I

Miksi erikoisruokavaliota noudattavat puhuvat omasta dieetistään johtuu usein siitä, että se on tärkeä ja pinnalla oleva asia henkilölle itselleen ja siitähän ihmiset yleensä puhuvat, mikä heille on tärkeää. Joskus se saa myös henkilön, jonka dieetti on vapaaehtoinen ja perustuu ideologiaan (esim. vegaani, erilaiset tervysdieetit) ns. saarnaamaan, koska he kokevat ruokavalionsa perusteluineen niin tärkeäksi ja jotkut ovat jopa fanaattisia sen suhteen.

Tällä on myös kääntöpuoli: Ihmiset usein kiinniittävät huomiota, jos joku on jollakin tavalla erilainen tai toimii eri tavalla. Monilla on myös tarve kommentoida toisten olemusta ja tekemisiä, vaikka ei ole pyydetty mielipidettä, ohjeita tms. Tämä on normaalia yhteisön kontrollia, aina ollut. Nyt, kun on enemmän henkilökohtaista vapautta ja erilaisia malleja, nämä kaksi iskevät vastakkain. 

Tää oli vaan yksi esimerkki. Tapauksia on siis monenlaisia. Eikä tämäkään ihminen ole vaikea kun vain silloin kun kyse hänen syömisestä (tietenki yleensä on kyse hänen syömisestä kun vetää kaikki keskustelut siihen).

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kasvissyöjä enkä koskaan mene minnekään voivottelemaan kuinka en voi syödä sitä enkä tätä enkä tuota ja voivoivoi harmittaa kuinka kurjaa yhyy. Voisin toki korostaa itseäni mahsollisimmaan paljon keromalla kaikille ympärillä oleville tarinoita siitä kuinka tärkeäksi tunnen oloni kasvissyöjänä ja kuinka se tekee elämästäni silti niin vaikean. Ja sitten kun nään jonku syövän lihaa niin juoksen paikalle oikeen kauhistelemaan että MITEN VOIT SYÖDÄ TUOTA KU MÄ EN AINAKAAN VOI KU MILLON NÄITÄ RAJOITTEITA...

Sun ruokarajoitteesi on oma valinta, joten on ihan luonnollista että sua ei harmita olla syömättä lihaa. Mulla sen sijaan on vasta puhjennut paha refluksi, ja mua harmittaa kun en voi syödä kaikkea mitä ennenkin jotta oireeni pysyvät edes jotenkin kurissa. Joten joo, saatan ihastella ihanannäköistä brownieta juhlissa ja harmitella kun en uskalla sitä syödä. Anteeks vaan ihan hirveästi.

Usein myös jos olen syömättä mitään, asia tuntuu olevan muille ongelma, jolloin he tekevät tekevät asiasta numeron.