Opintojen päättymistä seuraava tyhmentyminen

En tiedä, jakaako kukaan otsikon mukaista tunnetilaa, mutta kynäillään nyt kuitenkin. Melkoisen vaativien yliopisto-opintojen päättymisestä on nyt muutama vuosi aikaa ja pää tuntuu tyhmentyneen jo valtavasti tässä ajassa. Työskentelen koulutusta vastaavassa työssä, mutta työn vaativuus ei koettele älyä samalla tavalla kuin opinnot yliopistolla. Katselen jo nyt graduani ja harjoitustöitäni melkein suu ammollaan, ei taitaisi nykyisellä päävärkillä homma sujua. 

Asia huolestuttaa ja harmittaa siksi, että jossain vaiheessa tekisi mieli vielä opiskella lisää ja hyvin vaativiakin asioita. Ehkä jopa jatko-opinnot houkuttaisivat. On surullista ajatella, että opiskeluaika olisi vain ohimenevä järjenjuoksun huipentuma, jota seuraa kymmenien vuosien toisaalta ahkera mutta toisaalta melko vähäisiä älyllisiä ponnisteluja vaativa keskiluokkainen puurtaminen matkalla kohti pikkuporvarillisia unelmia. 

Tiedän, että tällaiset murheet ovat pieniä verrattuna työttömyyteen, mielenterveysongelmiin (tämä viesti voi toki kieliä niistä) jne, mutta jakaako kukaan vastaavia ajatuksia?