Lue keskustelun säännöt.
Jos perheessä monta lasta, suhtautuminen ruokaan tulee olemaan sairasta?
23.11.2015 |
Siitä joutuu aina tappelemaan,kenellekään sitä ei riitä niin paljon kuin olisi halunnut,herkkuja ei saa tarpeeksi,syömisestä tulee helposti sellainen asia jota joutuu häpeämään ja tarkkailemaan jatkuvasti ettei syö liikaa tai sitten siitä joutuu taistelemaan ja koittaa syödä enemmän kuin muut tai ennenkuin muut ennättävät..
Mitä vähemmän monokkoperheen lapsi syö sitä parempi lapsi..rupeaa myös tarkkailemaan muiden syömistä ja huomauttelemaan siitä.
Kommentit (16)
Enpä ole taas vähään aikaa typerämpää juttua lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun exästä huomasi, että herkkuja ei ollut ollut tarpeeksi eikä ruokaa. Hamstrasi aina litroittain jäätelöä, isot määrät limpparia kotiin. Samoin sipsejä osti kerralla vaikka 10 pussia. Ja lihaa ihan älyttömät määrät. Irtokarkkeina piti olla vähintään kilon pussi kerralla. Ja sitten veti itsensä ähkyyn herkkuja.
Ehkä tuo piti paikkansa joskus 1930-luvulla ja joissakin nälkämaissa vieläkin.
No meillä se oli hyvin simppeliä. Tehtiin ruokaa ja sitten sitä syötiin. Jos ei tehnyt mieli niin sitten ei syönyt paljoa. Mies taasen oli kaksilapsisesta perheestä ja eli herkuilla ja vahti mustasukkaisesti että hänen keksejään ei syö kukaan. Halusi lasten karkkipäivänä itselleen "karkiksi" aina litran jäätelöä ja söi sen yksin. Onkin exä nykyään.
No mulla on kyllä eri kokemus, noin sivusta seuranneena hamstraus on se joka periytyy. Ja ostetaan kun on halpaa vaikka ei tarvita asenne.
Lama ja pula voi johtaa ylettömään syömiseen kun elintaso nousee. Itse olen välttynyt tältäkin ja määrien sijaan 90 luvun laman jälkeen olen itse kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun. Pihit ostaa paljon paljon paskaa, saavat kiloja ja raha menee hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä se oli hyvin simppeliä. Tehtiin ruokaa ja sitten sitä syötiin. Jos ei tehnyt mieli niin sitten ei syönyt paljoa. Mies taasen oli kaksilapsisesta perheestä ja eli herkuilla ja vahti mustasukkaisesti että hänen keksejään ei syö kukaan. Halusi lasten karkkipäivänä itselleen "karkiksi" aina litran jäätelöä ja söi sen yksin. Onkin exä nykyään.
Niin hänellä oli tosiaankin sellainen syndrooma että ikinä ei ollut saanut tarpeeksi herkkuja ja aina oli jäänyt ilman. Jos tarjosin perheelle normaalia annosta jäätelöä/piirakka/kakkua/pannukakkua/lättyjä, hän sanoi että "ai noin vähän, en syö". Muu perhe normaalipainoisia, mies ylipainoinen.
Meillä mies monilapsisesta perheestä.Itse olen ainoa.
Kiusaa meidän lapsia ruoasta eikä halua sitä tarpeeksi tarjota.Jos lapsi syö leivän ja pyytää toista niin huomauttaa jo että eiköhän se riitä.
Herkkuja ostaa niin kituisasti että siitä riittää kaikille sen verran että tulee vain paha mieli.Näyttää herkut ja sitten vahtii ettei niitä kukaan syö.
Itse olen tähän asti tehnyt niin että olen antanut "omasta" osuudestani lapsille että saavat vähän enemmän..kuitenkin eilen mies itse veti kaksin käsin ja minä annoin omani lapsille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se taitaa päteä että ruoasta ja kaikesta muustakin joutuu taistelemaan..isommat lapset koittavat suojella perhettään ja säästää perehhn rahoja syömällä mahdollisimman vähän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies monilapsisesta perheestä.Itse olen ainoa.
Kiusaa meidän lapsia ruoasta eikä halua sitä tarpeeksi tarjota.Jos lapsi syö leivän ja pyytää toista niin huomauttaa jo että eiköhän se riitä.
Herkkuja ostaa niin kituisasti että siitä riittää kaikille sen verran että tulee vain paha mieli.Näyttää herkut ja sitten vahtii ettei niitä kukaan syö.
Itse olen tähän asti tehnyt niin että olen antanut "omasta" osuudestani lapsille että saavat vähän enemmän..kuitenkin eilen mies itse veti kaksin käsin ja minä annoin omani lapsille...
Miehelläs taitaa olla suurempia ongelmia kuin sisarukset tai sitten teidän näkemykset eroavat määrissä. Mielestäni lapset ei tarvii karkkipussia tai suklaalevyä, rivi tai kaksi riittää. Eikä meidän lapsille tule paha mieli, eivät edes pyydä lisää. Leipää yms. Lapset saa niin paljon kuin jaksaa, mutta sama juttu kun sun miehellä, munkin mies sanoo että riittää jo. On vaan laiska eikä jaksa tehdä enempää, olen kyllä nostanut metelin, lapset on muutenkin hoikkia joten silloin kun maistuu niin syököön. Mies on itse kaksilapsisesta perheestä ja syönyt aina paljon ja saanut yölläkin mehua ettei ainakaan pulasta ole kiinni pihtailu.
En kyllä ymmärrä miksi miehelläs on tollanen kontrolli että annat omistas? Etkö itse voi ostaa kaupasta herkkuja niin paljon haluat ja määrätä lapsille enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saakeli missä maailmoissa te eläätte?:-o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies monilapsisesta perheestä.Itse olen ainoa.
Kiusaa meidän lapsia ruoasta eikä halua sitä tarpeeksi tarjota.Jos lapsi syö leivän ja pyytää toista niin huomauttaa jo että eiköhän se riitä.
Herkkuja ostaa niin kituisasti että siitä riittää kaikille sen verran että tulee vain paha mieli.Näyttää herkut ja sitten vahtii ettei niitä kukaan syö.
Itse olen tähän asti tehnyt niin että olen antanut "omasta" osuudestani lapsille että saavat vähän enemmän..kuitenkin eilen mies itse veti kaksin käsin ja minä annoin omani lapsille...
Miehelläs taitaa olla suurempia ongelmia kuin sisarukset tai sitten teidän näkemykset eroavat määrissä. Mielestäni lapset ei tarvii karkkipussia tai suklaalevyä, rivi tai kaksi riittää. Eikä meidän lapsille tule paha mieli, eivät edes pyydä lisää. Leipää yms. Lapset saa niin paljon kuin jaksaa, mutta sama juttu kun sun miehellä, munkin mies sanoo että riittää jo. On vaan laiska eikä jaksa tehdä enempää, olen kyllä nostanut metelin, lapset on muutenkin hoikkia joten silloin kun maistuu niin syököön. Mies on itse kaksilapsisesta perheestä ja syönyt aina paljon ja saanut yölläkin mehua ettei ainakaan pulasta ole kiinni pihtailu.
En kyllä ymmärrä miksi miehelläs on tollanen kontrolli että annat omistas? Etkö itse voi ostaa kaupasta herkkuja niin paljon haluat ja määrätä lapsille enemmän?
Saattaahan se toi laiskuuskin olla..kuulosti kyllä todella tutulta..ja pihi ilmeiseti on mutta ruoan kanssa en jaksa tuota pihtausta ymmärtää!Sille on tullut jotenkin ihan järkytyksenä että kun lapset kasvaa niin ne syö enemmän..
Voisin tietysti itsekin säästää ennemmän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta se taitaa päteä että ruoasta ja kaikesta muustakin joutuu taistelemaan..isommat lapset koittavat suojella perhettään ja säästää perehhn rahoja syömällä mahdollisimman vähän.
Miksi oletat että kaikki suurperheet ovat köyhiä? Meillä ruokittiin kaveritkin.
No meillä kk tulot bruttona yli 3000 ja silti on niin tiukkaa että neljä lasta ja kaks aikuista joutuu kokoajan pihtaamaan ruoasta.Se on meidän suurin tappelun aihe miehen kanssa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ainut lapsi, minä monilapsisesta perheestä. Meillä se on mies joka pihtaa ruokaa. Se taas johtuu kaiketi äidistään, joka tekee ruokaa älyttömän vähän. Anopin ruokia ei voi koskaan syödä kuin pienen pienen annoksen, muuten sitä ei riitä kaikille. Ja kun porukka ottaa yhden pienen perunan ja vähän kastiketta niin anoppi aina riemuitsee ruokailun jälkeen, että kuinka taas jäi ruokaa yli. No, jäähän sitä kun kukaan ei kehtaa sitä ottaa, jotta muillekin jäis. Mies on sieltä perinyt saman tyylin. Yritän aina nätisit sanoa miehelle, että laittas kattilaan muutaman perunan enemmän ja keittäs riisiä desin-kaksi enemmän. Vähitellen tuo on itsekin tajunnut, että lasten kasvaessa ruokaa on tehtävä enemmän. Lapset kun on ihan suoraan isälleen sanoneet, että ruokaa pitää tehdä enemmän. Ehkä anopillekin pitäis joskus sanoa sama, jotenkin sitä ei vaan kehtaa. Miehen perhe on aina ollut hyvätuloinen, eli rahanpuutteen takia anoppi ei liian vähän ruokaa tee.
Meillä oli aina välillä lapsuudenperheessä rahapulaa, mutta ruokaa oli aina tarpeeksi, siitä ei ikinä tarvinnut tapella. Ja herkkujakin saatiin. Herkuista toki joskus tapeltiin ja oltiin mustasukkaisia, lienee normaalia lasten kesken. Ei niitä herkkuja kuitenkaan määrättömästi ollut. Eikä tarvi ollakaan.
Joten sanoisin, että kyllä syy siihen ruuasta tappeluun nykymaailmassa on ihan muu kuin lapsimäärä tai köyhyys. Vanhemmilla mättää, kun eivät tee ruokaa tarpeeksi, vamma löytynee vanhempien päästä.
Höpö höpö! Meillä oli kotona monta kersaa, ja aina ruokaa piisas kaikille, vähintäänki perunoita. Köyhiä oltiin kun vanhemmilla oli isot velat mutta sitten tingittiin muusta kuin ruuasta.
Sama omassa perheessä, useimpina kuukausina rahat ei riitä, pitää käyttää visaa, jotta saa ruokaa, ruokaa ostetaan aina niin että sitä riittää tarpeeksi kaikille meille neljälle, ja yleensä siitä riittää vielä esikoisellekin joka asuu jo omillaan, jos hän ei käy syömässä tulee ihan liikaa hävikkiä. Ruuan loput laitetaan jääkaappiin, mutta kukaan ei koskaan syö niitä sieltä, ne vaan on että jos jollain tulee vielä nälkä, eikä hyvää ruokaa viitsi heittää roskiin.
Vai niin.