Masentuneet, onko teillä muilla tällaista esim. siivouksen kanssa....

mulla ei ole diagnisoitu masennusta mutta mietin aina että onkohan mulla sellainen lievä. siivoomaan innostun vasta kun joku kaveri on tulossa kylään. iltaisin tosi saamaton olo. tuntuu että illat vain menevät ohi ja en ole saanut kuin tiskikoneen täytettyä.

Joo. Mulla on edelleen muuttolaatikoita purkamatta makkarissa, vaikka olen 7 vuotta asunut tässä asunnossa. Tiskejäkään en ole tainnut reiluun kuukauteen tiskata kuin pienen määrän kerrallaan, vaikka tiskipöytä on täynnä. Ja niin edelleen...

ihan sama meno täällä.

Itse jaksan siivota, koska ahdistun sotkusta entistä enemmän. Muuten en hirveästi jaksa mitään tehdä tai ketään nähdä.

Masentunut mieheni saattaa esimerkiksi sanoa ripustavansa verhot, koska hän on minua niin paljon pidempikin, muttta loukkaantuu sitten, kun itse alan kuukauden päästä niitä ripustella. Jos pyydän laittamaan tiskit koneeseen, suostuu kyllä, mutta joudun lopulta itse laittamaan, kun astiat lopuu eikä hän saanutkaan aikaiseksi. On selvästi pettynyt ja yrittänyt kerätä voimia, en itse terveenä täysin ymmärrä miksi kynnys toimia on niin suuri. Helpompi olisi vain minun itse tehdä eikä odotella, mutta lääkärin ja meidän mielestä on tärkeää pitää hänet mukana osallisena arjen askareissa. Viimeiset kolme vuotta tilanne ollut tällainen, pienin askelin eteenpäin, pitää jaksaa antaa mahdollisuuksia.

Kämpän sotkuisuus on mun pienin murhe. Entäs raha-asioiden hoitaminen ja laskujen maksaminen? Sitten vielä pitäisi selviytä opiskeluista ja töissä käymisestä. Hankalaa on. :/ Koko ajan kuulee uhkailuja joka puolelta "jos et nyt maksa tätä, niin..." tai "jos et nyt suorita tätä, niin..."

Elämä on.

Itse sairastin (lievää) masennusta, ja nyt on alkanut vähän helpottaa. En saanut siivottua kunnolla aikoihin. Tiskit vaan kerääntyi pöydille, keittiössä oli likaa.. Lehdet kerääntyivät pöydille jne. Pyykkiä oli monta isoa vuorta. Jos tiesin jonkun tulevan, sain tehtyä pikasiivouksen ja piilottelin asioita. Varmasti moni luuli minun olevan laiska. Mutta eipä se vain ole niin helppoa; "ottaan itseään niskasta kiinni". Kunpa olisikin. Itse rakastan siistiä kotia ja sisustamista. Nyt kun olo on helpottanut, on koti ollut siisti koko ajan, siivoan joka viikko kunnolla, pesen pyykkiä jne. Kannattaa myös antaa itselleen armoa. Itseinho, mikä tulee siitä likaisesta kodista - aiheutti ainakin itselle vain enemmän ja enemmän pahaa oloa. Tarpeeksi jo hävetti, jos joku näki kodin sotkuisena.

Vierailija kirjoitti:

Kämpän sotkuisuus on mun pienin murhe. Entäs raha-asioiden hoitaminen ja laskujen maksaminen? Sitten vielä pitäisi selviytä opiskeluista ja töissä käymisestä. Hankalaa on. :/ Koko ajan kuulee uhkailuja joka puolelta "jos et nyt maksa tätä, niin..." tai "jos et nyt suorita tätä, niin..."

Elämä on.

Mulla taas kaikki energia menee siihen, että jaksan käydä töissä ja saan ne laskut maksettua. Asunnon siivous ja sosiaaliset suhteet on ne, mihin ei sitten jää voimia. -2

Minkä tason masennus teillä muilla on todettu? Mulla keskivaikea ja hankaluuksia joka elämän osa-alueilla. Kynnys tehdä mitään ja sietää sosiaalisia tilanteita on todella korkea. Oon myös tosi yksin tämän ongelman kanssa (lääkepurkkia ei varmaan lueta kaveriksi?). Ihmiset yleisesti ottaen pitää mua vaan laiskana ja kehoittaa "ottamaan itseään niskasta kiinni". Nuo kommentit lähinnä vain lisäävät itseinhoani ja halua pysyä neljän seinän sisällä.

Mulla oli samanlaista. Vähän aikaa sitten todettiin adhd, sain lääkityksen ja nyt kämppä kiiltää.

Meillä kanssa paskasta ja laskut maksan ei ajallaan.. Mutta en minä kyllä masentunut ole!

Vasta äsken nauroin niin, että meinasi pissa tulla housuun.