Mitä ajattelet pienen vauvan äidistä jonka on urheiltava joka päivä?

Että hän mahtaa pitää urheilemisesta

Lapsenhylkääjä

Pakkomielle - riipuvuus siinä missä hysteerinen siivoaminen, seksi, alkoholismi tms

Tykkää urheilla ja kuntoilla

Haluaa olla tikissä

No en mitään, hyvähän se, että kuntoilee, kunhan muistaa pitää lepopäivänkinvälillä. Mitä eroa siinä on vrt. siihen, että itsekin jätin vauvan hetkeksi illalla isänsä hoitoon ja kävin kerran viikossa kansalaisopiston kurssilla, muutamana päivänä viikossa kävelemässä iltaisin ja kerran viikossa uimassa? En pidä sitä pahana, että on omaakin aikaa hetki. Eihän tuo paljon kuitenkaan vie. 

Ainoa tietysti, että jos vauva on ihan pieni, niin toivottavasti äiti ei rehki liikaa, sillä raju urheilu heti synnytyksen jälkeen ei tee omalle kropalle hyvää, vaan pitää aloittaa varovasti. 

Ajattelen, että fiksua ottaa se tunti päivässä aikaa itselle jos se on mahdollista, jaksaa sitten loput 23 h paremmin. Ja tietty ajattelen että hänellä on varmaan hyvä olo ja hyvä kunto.

Mun mielestä se on hienoa. Kunhan se ei ole pakkomielteistä. Eli kuntoilee oman hyvän olon takia ja tietysti hyvän vartalon. Ei saa hepulia, jos joku päivä kuntoilut jää väliin lapsen takia.

Ajattelen sitä että äitejä on erilaisia. Hyvä niin. Jos joku äiti saa voimia ja jaksamista liikunnasta, niin oikein hyvä juttu.

Kiva kuulla mielipiteitänne. Vaikka en muiden mielipiteistä hirveästi ole ennenkään välittänyt, mua on ihmetyttänyt että jotkut kummastelevat urheilemistani ja pyörittelevät silmiä.  "No missäs x (vauva) on sun treenien aikana?"  Vaikka hyvin tietävät että lapsellani on isä, jonka kanssa yhdessä olemme perhe. Äidit tehkööt päivittäin asioita, jotka tuottavat hänelle mielihyvää ja auttavat jaksamaan arjessa. Olkoon se sitten vaikka virkkaaminen, tv:n katselu, av:lla surffailu tai treenaaminen. Näinhän se menee. -ap

Vähän pakkomielteiseltä kuulostaa

Kuntoilen minäkin kuutena päivänä viikossa, mutta teen sen vauvan kanssa eli lihaskuntoliikkeitä ja hikijumppaa kotona ja lisäksi vaunulenkkejä. :) Ei sitä varten tarvitse jättää pientä. Eli ihmettelisin vähän miksi kaikki urheilu täytyy tehdä yksin jossain muualla, mutta päättelisin että äiti ilmeisesti kaipaa omaa aikaa.

Nostan peukut jämäkästi ylös. Minuus ja oma elämä ei lopu äitiyteen eikä kaikesta omasta tarvitse luopua. Jaksaakin paremmin jos hetken päivästä omistaa itselleen ja omaan hyvinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuntoilen minäkin kuutena päivänä viikossa, mutta teen sen vauvan kanssa eli lihaskuntoliikkeitä ja hikijumppaa kotona ja lisäksi vaunulenkkejä. :) Ei sitä varten tarvitse jättää pientä. Eli ihmettelisin vähän miksi kaikki urheilu täytyy tehdä yksin jossain muualla, mutta päättelisin että äiti ilmeisesti kaipaa omaa aikaa.

Urheilun lisäksi teen päivittäin tietenkin vauvan kanssa vaunulenkkejä ym. Mutta mulle tuo urheilu on sitä aikaa että saan olla aivan yksin, eikä mun tarvi huomioida ketään. Minulla on ystäviä, jotka usein pyytävät treenaamaan kanssaan ja välillä lähdenkin, mutta kaikista nautittavampaa se on kun pääsee aivan yksin, omien ajatusten kans. Juoksulenkki napit korvilla musaa kuunnellen. Ihanaa. -ap

Mitäpä tuosta nyt ajattelisi? Ennen lapsia, heidän vauva-aikanaan ja nyt, kun nuorinkin on jo 10, minun on päästävä ulos yksin kävelemään joka päivä vähintään tunniksi. Ja pääsinkin, koska lapsilla on isä. Jos siitä päätellään että pidän kovasti kävelemisestä ja yksinolo on minulle tärkeää, niin se päätelmä on täysin oikea. Äitiys on muuttanut minua paljon, mutta en ole muuttunut toiseksi ihmiseksi. 

Mielestäni on välttämätöntä, että äiti pitää omasta jaksamisestaan huolta. Jokainen tietenkin omalla tavallaan. Urheilu ja liikkuminen on terveydelle erittäin hyödyllistä. Eiköhän se olisi jo lapsenkin tulevaisuuden kannalta hyvä, että äiti pitää itsestään huolta ja näyttää siitä myös esimerkkiä. Itse kauhistelen sitä, jos pienen lapsen äiti ei huolehdi itsestään ja omasta vartalostaan. Lihoo sohvalla, syö huonoa ruokaa, mikä ei tee hyvää mielelle eikä keholle. 

Arvostan siis. Tietenkin, jos urheilusta tulee pakkomielle, eikä lapset näytä olevan ollenkaan tärkeitä, ja kaikki energia menee liikkumiseen ja siitä palautumiseen. Siinä on taas toinen ääripää, mitä no, ei osaa arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on välttämätöntä, että äiti pitää omasta jaksamisestaan huolta. Jokainen tietenkin omalla tavallaan. Urheilu ja liikkuminen on terveydelle erittäin hyödyllistä.

Totta, mutta eikö kiinnitä huomiota ap:n kuvauksessa, että on päästävä liikkumaan joka päivä. Jos olisi kyse vain siitä, että pitää huolta omasta jaksamisestaan ja terveydestään, niin henkilö selviäisi hienosti siitäkin tilanteesta, että joskus tulee liikkumiseen välipäivä käytännön syistä.

Etsin hänestä huonot asiat ja kaivelen hänen epäonnistumisiaan.

Enhän voi sietää, että koku on minua parempi.:(

T. Ilkeä narsisti

18 on kyllä IDIOOTTI!!!

Mä olen sellainen. Kilpailen lajissani Suomen ylimmällä sarjatasolla maajoukkuepaikka kiikarissa.

Kukaan ei oleta isien kodinulkopuolisten kunnianhimojen unohtuvan lastensaantiin, päin vastoin, se on jopa satsaus perheeseen. Ei iseiltä kysellä "mihin jätit lapsesi?" (Narikkaan varmaankin!) tai "jätitkö lapsesi hoitoon?" (Toisen vanhemman kanssa oleminen ei ole varsinaista hoidossa oloa, eihän?)

Mutta nii, peukut kaikille äideille ja iseille jotka kantaa vastuun perheestään unohtamatta omia tavoitteitaan.