Voisitko seurustella vakaumuksellisen kanssa?
Voisitko seurustella ihmisen kanssa, jolla on vahva aatteellinen maailmankatsomus? Tarkoitan sellaisia kuin libertaari, feministi, uskova kristitty, ehdoton vegaani jne.
Mulla ei tuohon luultavasti suvaitsevaisuus riittäisi. Ärsyttäisi se, että asioita tietyllä tapaa katsotaan aina samasta näkökulmasta.
Kommentit (29)
Riippuu vakaumuksesta. Feministi? Onnistuisi, olen itsekin, ehdoton vegaani, voisi olla haastavaa mutta onnistuisi.
Kristitty? Ei onnistuisi, en voisi seurustella ihmisen kanssa jonka tiedän moraalittomaksi ja josta ei voisi ikinä tietää että millon se päättää murhata mut.
Vierailija kirjoitti:
En voisi seurustella vakaumuksellisen ateistin kanssa, koska en jaksaisi sitä jatkuvaa vähättelyä, väittelyä ja pätemistä, jota joutuisin kestämään.
T: uskovainen
Miksi "vakaumuksellinen" ateisti edes haluaisi parisuhteeseen tuolla tavalla uskonnottomiin suhtautuvan uskovaisen kanssa?
Minusta ateismi ei ole vakaumus. Siinä ei uskota mihinkään, vaan todetaan ainoastaan se, että yliluonnollisesta ei ole objektiivista näyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi seurustella vakaumuksellisen ateistin kanssa, koska en jaksaisi sitä jatkuvaa vähättelyä, väittelyä ja pätemistä, jota joutuisin kestämään.
T: uskovainen
Miksi "vakaumuksellinen" ateisti edes haluaisi parisuhteeseen tuolla tavalla uskonnottomiin suhtautuvan uskovaisen kanssa?
Ei minulla ole mitään ei-uskovia vastaan.
T: uskovainen
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Minusta ateismi ei ole vakaumus. Siinä ei uskota mihinkään, vaan todetaan ainoastaan se, että yliluonnollisesta ei ole objektiivista näyttöä.
Vakaumuksellinen ateismi onkin eri asia kuin pelkkä ateismi.
No, mikäli kyseessä on muslimi, niin kyllä.
Se on siistiä ja sillätavalla saan hyväksyntää sidosryhmässäni.
Mä en voisi seurustella vakaumuksettoman kanssa. En jaksa tuuliviirejä takinkääntäjiä, haluan jonkun, johon voin luottaa.
No en varmaan, paitsi ehkä jos olisi samoja vakaumuksia kuin minulla. Mutta en kyllä siedä minkäänlaista ääriajattelua ja mustavalkoisuutta, että saattaisi siltikin tulla ongelmia.
En voisi seurustella uskovaisen tai vegaanin kanssa.
N24
Todennäköisesti jos hän voisi minun kanssani, epäilen kyllä että se ei kovinkaan kiihkoiselta uskovaiselta olisi mahdollista... kyllästyisi nopeasti kun ei saisi käännytettyä.
Fanaattisuus ei kiehdo minua ollenkaan, mutta vahvoja mielipiteitä ja elämäntapoja saa olla, sitä saa olla aivan omanlaisensa. En kuitenkaan voisi ottaa ainakaan uskovaista kumppania tai sydänystävää itselleni, jos hän olisi vähänkään muutoin kuin tottumuksen/laiskuuden erota vuoksi kirkon nimellinen jäsen. Se nyt siis vielä menisikin. Arvostan ihmisessä avarakatseisuutta, terävää älykkyyttä sekä voimaa ja rohkeutta ajatella itsenäisesti vaikkei se aina ole mikään helpoin tie, enkä todellakaan ole tähän ikään mennessä tavannut yhtäkään tosiuskovaista, joka täyttää nuo kaikki edellä mainitut kohdat. Se olisi liian suuri näkemyksellinen kuilu siinä välissä, jotta todellinen yhteys voisi olla olemassa. Jo lapsena ajattelin että tämä ei ole minun juttuni, kun siis kuuluin tavan vuoksi kirkkoon. Henkisesti olen ollut ateisti jo silloin.
Jos vakaumus rajoittaa toisenkin osapuolen elämää, on yhteiselo aika rasittavaa. Seurustelin aikoinani pari vuotta huippu-urheilijan kanssa ja tuskastuin välillä tiukkoihin aikatauluihin ja erityisesti tankkaamiseen ja muuhun ruoan kanssa pelleilemiseen. Tuskastui kyllä urheilija itsekin ja yleensä samaan aikaan kuin minä, joten samassa veneessä oltiin ja jaksettiin.
Asuin aika pitkän ajan ulkomailla juutalaisperheessä. En haluaisi parisuhteeseen sellaista kumppania, joka erottelee ruokailuvälineet ja astiat eri ryhmiin ja heittää sitten roskiin tiskikoneellisen astioita sen vuoksi, että yksi haarukka on ollut väärän porukan kanssa pesussa.
Olen jogurtin ja pihvin ystävä, joten luennoitsemiseen taipuvaisen vegaanin kanssa olisi vaikea elää. Tai omistautuneen jääkiekkofanin. Minkään lajin uskovaista en ottaisi tosissani, joten en päätyisi hänen kanssaan seurustelemaankaan. Ja joku Suvi-Anne Siimeksen kaltainen puoliso olisi ihan kamala, kun olisi ensin elänyt punahehkuisen idealistin kanssa ja heräisikin yhtenä aamuna rahan ja vallan sokaiseman lahtarin vierestä. Mutta en minä rupeaisi kummankaanlaisen siimeksen kanssa suhteeseen, joten ei tarvitsekaan sopeutua.
Minusta ihmisellä saa (ja pitääkin) olla jonkinlainen vakaumus, mutta jos tämä vakaumus menee fanaattisuuden puolelle, niin sitten sanoisin ei kiitos.
Voisin, olenhan itsekin aika vahvasti aatteellinen tietyissä asioissa...
Tarunhohtoinen toive kirjoitti:
Minusta ateismi ei ole vakaumus. Siinä ei uskota mihinkään, vaan todetaan ainoastaan se, että yliluonnollisesta ei ole objektiivista näyttöä.
Kuvailemasi ajattelutapa on agnostisismia. Sensijaan ateisti (a-theis, "ei jumalaa") nimenomaan aatteellisesti kieltää Jumalan olemassaolon.
Riippuisi varmaan vakauksesta ja sen vakavuudesta.
Yleisesti ottaen kavahdan ja vältänkin ihmisiä, joilla on jokin äärimmäinen katsanto johonkin asian, olipa se sitten uskonto, ruokavalio tai mikä tahansa.
Se äärimmäinen periaatteellisuus asioissa saa minun hälytyskellot soimaan aina, jostain syystä, ja näen liian vakaumuksellisuuden jopa vähän mielenterveysongelmana.
En voisi seurustella ateistin tai homomyönteisen ihmisen kanssa. Uskovaisen, vegaanin ja feministin kanssa kyllä oikein hyvin :)
Riippuu vakaumuksesta. Voisin seurustella esim. vegaanin kanssa, mutta tuskin kenenkään jonka mielestä esim. homot ovat saastaisia. Eli jos vakaumus on jotain mitä ymmärrän, niin joo. Mutta jos mikä tahansa vakaumus menee fanaattisuuden puolelle, niin en.
En voisi seurustella vakaumuksellisen ateistin kanssa, koska en jaksaisi sitä jatkuvaa vähättelyä, väittelyä ja pätemistä, jota joutuisin kestämään.
T: uskovainen