Alkaako muita aina siivotessa v*tuttaa/ahdistaa?

Ja siis vertaisin tuota tunnetta siihen, kuinka tiskatessa vesi valuu kättä pitkin / hihan sisälle kuivauskaappia käyttäessä. Alkaa ärsyttää ja ahdistaa ajatuskin! - ap

Siis kyllä! Juuri täsmälleen noin kuin kuvailet!

Mua vituttaa ja ahdistaa, jos en siivoa. Mä tulisin hulluksi jos täällä olisi paskaista.

Kyllä.

Siksi en siivoakaan koskaan.

Onneksi äiti käy täällä tasaisin väliajoin.

Ei. Tykkään siivota. Kuuntelen kuulokkeista hyvää musiikkia.

Haluan siivota yksin, ilman kiirettä, omaa tahtia.

Mukavaa hommaa. :)

T: Kahden lapsen YH.

No ei ihan noin. Minulla on kuusi lasta ja olen yrittäjä. Ennemminkin niin päin, että jos kotona on sotkua enkä pääse siihen käsiksi (joudun esim. tekemään koneella kiireellisiä paperitöitä) niin olen juurikin perseelle ammuttu karhu. Kiroilen ja tiuskin ja olen ahdistunut. Yleensä meillä on paikat suht ok ettei näin pääsisi käymään, mutta aina pari kertaa viikossa.

mun mielestä vitutusta on hyvä purkaa siivoamiseen!

Kyllä alkaa ja mulla heittelee verensokerit, mielestäni johtuu siitä. Oletko milloin käynyt verensokerit testaamassa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkaa ja mulla heittelee verensokerit, mielestäni johtuu siitä. Oletko milloin käynyt verensokerit testaamassa?

Oho! Juuri aamulla otettiin labrassa paastosokeri. Mulla ilm. reaktiivista hypoglykemiaa, en ajatellut liittyvän tähän! - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkaa ja mulla heittelee verensokerit, mielestäni johtuu siitä. Oletko milloin käynyt verensokerit testaamassa?

Oho! Juuri aamulla otettiin labrassa paastosokeri. Mulla ilm. reaktiivista hypoglykemiaa, en ajatellut liittyvän tähän! - ap

Minulla on diabetes ja olen kuin talvipesästä herätetty karhu, jos en syö säännöllisesti. (Ruokavaliohoito toistsiseksi siis.)

Ei v*tuta ikinä. Tykkään siivota ja pidän aina kotini siistinä. Siivoan myös työkseni.  :)

Vierailija kirjoitti:

Ei v*tuta ikinä. Tykkään siivota ja pidän aina kotini siistinä. Siivoan myös työkseni.  :)

Sama täällä! Siivoan mielelläni ja siivous on mukavaa kun on oikeat välineet, aineet ja osaa homman niin hyvin, että mieli lepää sitä tehdessä. Meillä lapsetkin tykkäävät siivota.

Ei. Mulla tulee aina hyvä ja energinen olo siivoamisesta. Purkaan siihen yleensä ahdistusta. En voi sietää sotkua ja likaa, niin siivoaminen on hyvin terapeuttista.

"Jotenkin tulee sellainen likainen ja ahdistava olo kun esim. lavuaarissa on sellaista rasvaista liejua tai imuroidessa hiekka tuntuu sukkien alla."

Eikös tää kerro, että sun pitää siivita useammin? Pesetkö sä lavuaarit kerran kuussa, kun sinne ehtii kertyä rasvaista liejua, vai miten tuo on mahdollista?

"Raivoan" kyllä siivotessa tiellä oleville esineille. Muuten ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mulla tulee aina hyvä ja energinen olo siivoamisesta. Purkaan siihen yleensä ahdistusta. En voi sietää sotkua ja likaa, niin siivoaminen on hyvin terapeuttista.

"Jotenkin tulee sellainen likainen ja ahdistava olo kun esim. lavuaarissa on sellaista rasvaista liejua tai imuroidessa hiekka tuntuu sukkien alla."

Eikös tää kerro, että sun pitää siivita useammin? Pesetkö sä lavuaarit kerran kuussa, kun sinne ehtii kertyä rasvaista liejua, vai miten tuo on mahdollista?

Öh, siis esim. keittiö siivotaan monta kertaa päivässä vaan kun pienten lasten kanssa sotkua tulee jatkuvasti. Kokataan myös paljon itse. Samaten hiekkaa kantautuu näin syksyllä sisälle ihan joka ulkoilulta. - ap

Tulee. En siivoa nykyään ollenkaan siksi. En kertakaikkiaan siedä siivota muiden aiheuttamia sotkuja, omiakin huonosti aikana ennen lapsia. Eli en siivoa, siinähän anelevat minua siivoamaan, en siivoa, kun he eivät hoida omaa osuuttaan sovitusti tai mies ei hoida. Mies sitten siivoaa. Oma valintansa, tottelet minua tai siivoat itse. Mies ei halunnut totella. Mulle okei.

Jepulis. Siivoan työkseni ja siinä ei näin tapahdu, mutta kotona kyllä. Hermot palaa varsinkin jos muita on kotona. Ärsyttää, kun muut vaan lojuu, levittää tavaroita sitä mukaan, kun saan siivottua jne. Eli ei koskaan, ikinä ole siivotun näköistä meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mulla tulee aina hyvä ja energinen olo siivoamisesta. Purkaan siihen yleensä ahdistusta. En voi sietää sotkua ja likaa, niin siivoaminen on hyvin terapeuttista.

"Jotenkin tulee sellainen likainen ja ahdistava olo kun esim. lavuaarissa on sellaista rasvaista liejua tai imuroidessa hiekka tuntuu sukkien alla."

Eikös tää kerro, että sun pitää siivita useammin? Pesetkö sä lavuaarit kerran kuussa, kun sinne ehtii kertyä rasvaista liejua, vai miten tuo on mahdollista?

Öh, siis esim. keittiö siivotaan monta kertaa päivässä vaan kun pienten lasten kanssa sotkua tulee jatkuvasti. Kokataan myös paljon itse. Samaten hiekkaa kantautuu näin syksyllä sisälle ihan joka ulkoilulta. - ap

Kuulostaa ristiriitaiselta jos muotoilet ensin keittiön tasoja rasvaiseksi (eli tuskin keittiötä siivotaan ahkerasti) ja sitten myöhemmin kerrot että monta kertaa päivässä siivoat keittiön. Päätä nyt onko vaiva siis se ettet siivoa vai päänsisäinen eli siivoat paljon ja keittiö on siisti mutta pidät sitä ällöttävänä.

Omassa lapsuudenperheessä suhtauduttiin siivoamiseen täsmälleen noin kun kuvailet. Se tehtiin säännöllisesti aina tiettyyn aikaan, ja etenkin mamma lietsoi itsensä raivon valtaan joka kerta. Tiuski, paiskoi tuoleja pois tieltä imuroidessa ja manasi "on saastaista, kyllä on saastaista". Eikä siellä siis tosiaankaan koskaan ollut oikeasti likaista. Opin tosi aikaisin jo inhoamaan ja pelkäämään siivouspäivää, koska luulin että siivoamisen on pakko olla hirveää ja kärsimystä.

10 vuotta myöhemmin omassa kodissa siivoan hyvällä mielellä. Imuroidessa pidän kuulosuojia ettei ole niin kova melu. Käsineet kädessä likaisiin paikkoihin. Kesti kauan tajuta, että mielialaa voi muuttaa. Se on omasta asenteesta kiinni. Jos ajattelee että kuuluisi olla puhdasta niin tottakai "pettyy" kun löytää likaa. Kannattaa mieluummin ajatella että laittaa kotia kuntoon pala kerrallaan. Epäjärjestyksestä kohti kodikkuutta.