Lue keskustelun säännöt.
Saako tästä puhua: äidin mustasukkaisuus omalle tyttärelleen?
16.04.2007 |
Minulla on 11-vuotias tytär, pieni ja siro, niinkuin olin nuorena itsekin, nyt olen pönäkkä keski-ikäinen, ja joskus huomaan vaan kaipaavani tuota aikaa kun maailma on mahdollisuuksia täynnä ja itsellä tuntuu kaikki mukava olevan jo takanapäin. Siis en tunnista itse olevani tyttärelleni mustasukkainen, mutta tunnistan sen tunteen, joka pidemmälle vietynä voisi johtaa mustasukkaisuuteen. Tiedättekö esimerkkejä tämmöisestä ja siis millaisia tapauksia?
Kommentit (8)
Itse taas nautin siitä, että saan katsoa näiden tyttöjen kasvavan aikuisuuteen. Sain lapset nuorena, alta 25v, enkä kadu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun täytin 13 ja murrosikä alkoi niillä main, hän täytti juuri 40 vee ja näin jälkeenpäin aatellen suurin osa julmuudesta jota kärsin hänen toimestaan oli varmaankin juuri mustasukkaisuutta--tai sitten kyvyttömyyttä käsitellä omaa vanhenemista kun elämä ei ollut antanut hänelle parastaan. Tämä johti suoranaiseen henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan sekä jatkuvaan vähättelyyn, jonka seurauksista kärsin vieläkin.
Koeta ap olla tyttärellesi rohkaiseva ja rakastava! Se kantaa varmasti hedelmää-olet kyllä tosi fiksu kun tajuat jo näin varhaisessa vaiheessa omat tunteesi tai mihin ne voivat johtaa.
Mutta ap, se on hyvä että tunnistat tuon tunteen, silloin pystyt käsittelemään ja hallitsemaan sitä, pääsemään yli siitä niin ettet laita tytärtäsi kärsimään.
Itse tunnistan vähän saman tapaista kun minlle läheinen serkkuni odottaa ensimmäistään. Vähän tuntuu kuin kateuden pistolta, mutta se on kuitenkin enemmän haikeutta ja ajatuksia siitä, millaista olisi jos olisin itsekin vielä kerran raskaana. Toisen puolesta voi kuitenkin iloita, paljonkin, vaikka ei itse saa enää takaisin sitä vaihetta jota toinen elää!
12-13 vuotiaille oppilailleen, että kun hän vanhenee, kun hän on niin kateellinen meille ja omalle saman ikäiselle tyttärelleen. Yäk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi murrosikäistä tyttöä ja toki oma nuoruus tulee mieleen välillä kun heitä katselee.
Kuitenkaan ei kateutta tai mustasukkaisuutta. Ajattelen että he tekisivät oikeita valintoja elämässään ja olisivat onnellisia. Kauniita ja nuoria he ovat ja heillä on elämä edessä. Itse olen puolimatkan krouvissa.
21v. Hän on kaunotar niinkuin kuuluu ollakkin. Haikailen nuoruutta,vapautta jota itse en elänyt. Nyt ymmärrän,ettei perhettä kannata perustaa ennen 25v.