Hei sinä turkulainen av-mamma

Länkkärin risteyksessä poikasi (n. 10v, tukevahko) melkein ajoi päälleni. Sanoin "naaah" tai jotain sellaista, säikähdyksissäni, väistin oikealle ja melkein törmäsin liikennemerkkiin ja suojatien eteen pysähtyneeseen autoon. Poika väisti sitten onneksi, kun en näitä solujani nyt äkisti saa taiottua olemattomaksikaan. Katsoit asiaksesi huudella perääni että "naah naah vaan itsellesi. Siellä täti menee kovaa vauhtia päin punasia. Huono esimerkki lapselle." No, lähdin ihan vihreillä, mutta lapsesi tötöilyn vuoksi tietysti valotkin ehti vauhtia ennen kuin pääsin yli asti. Ja vaikka toki ymmärrän että nopein väylä sinne minne olitte menossa meni suoraan ylitseni. Silti sinuna opettaisin lapseni myös väistämään jalankulkijoita. Näkymätön tuskin olin heijastinliiveineni.

Olis pitänyt huutaa sulle että onneksi lapsella on noin v-n fiksu äiti. Ehkä ironia olis mennyt hukkaan. Tai sitten olisit ehkä tullut hakkaamaan minut. Säälin lastasi, ja sinuakin. Sinä joudut itsesi kanssa elämään joka päivä, ja lapsesikin aika pitkään.