Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla on lapsia ja olette eronneet...
10.11.2015 |
...onko kenelläkään perheellä semmoista tilannetta että lapset olisivat pääsääntöisesti isällään?
Mietin vain että kuinka harvinaista tämä on?
Kommentit (10)
Ei olla kyllä erottu, mutta meillä tuo voisi olla hyvinki mahdollinen järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Kaipa se on harvinaista, ja vaiettu asia.
En voisi ikinä kuvitella antavani huoltajuutta miehelleni. Tulisi itselle tosi paska mutsi-fiilis. Ja kyllä sitä ehkä sellainen olisiki.
Tunnen kaksi tällaista perhettä, toisella syynä äidin masennus, toisella ei sen kummemmin mitään erityistä syytä.
Meillä on noin lasten koulun takia. Isän luota on lyhyempi matka kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä. Minä olen joka toinen viikko reissussa töiden vuoksi joten lasten asuminen oli järkevämpää näin. Soittelen lasten kanssa päivittäin ja joka toinen viikko olemme ke-su yhdessä. Meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus, minä tietysti osallistun lasten kuluihin ihan yhtälailla.
Minkä ikäiset lapset? Itsellä 4 ja 1, ja tällä hetkellä tuntuu mahdottomalle että pystyisin olla lapsista erossa noin paljon. Enkä ajattele tätä sukupuolikysymyksenä, yhtä traagista se olisi toisenkin osapuolen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä kuvitella antavani huoltajuutta miehelleni. Tulisi itselle tosi paska mutsi-fiilis. Ja kyllä sitä ehkä sellainen olisiki.
Niin. No mutta ehkä kaikkien miehet eivät ole sellaisia kun sinun? Jotkut pystyvät luottamaan (ex-)mieheensä niin paljon että antavat vetovastuun lapsista hänelle. Joillakin se on pakko, joidenkin mielestä se on vain parempi järjestely. "Modernit" isät hoitavat lapsia ihan siinä missä äiditkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta minä sisaruksineni jäin isälle vanhempieni erotessa. Ja hyvä niin, koska äidilläni meni mielenterveysongelmien kanssa todella huonosti, loppuaikoina hän oli tosi raskasta seuraa ja ahdistavaa katseltavaa. En olisi halunnut käydä äidillä edes joka toinen viikonloppu vaan usein esitin sairasta, mikä kyllä alkoi myöhemmin kaduttaa. Äiti tappoi itsensä puoli vuotta eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä. Minä olen joka toinen viikko reissussa töiden vuoksi joten lasten asuminen oli järkevämpää näin. Soittelen lasten kanssa päivittäin ja joka toinen viikko olemme ke-su yhdessä. Meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus, minä tietysti osallistun lasten kuluihin ihan yhtälailla.
Minkä ikäiset lapset? Itsellä 4 ja 1, ja tällä hetkellä tuntuu mahdottomalle että pystyisin olla lapsista erossa noin paljon. Enkä ajattele tätä sukupuolikysymyksenä, yhtä traagista se olisi toisenkin osapuolen kannalta.
14 & 11. Isohkot lapset siis jo :) Ja en minäkään olisi heistä voinut tuon ikäisenä olla pitkään erossa, olin kotiäitinäkin melkein 8 vuotta koska en raaskinut heitä edes päiväkotiin laittaa. Voisi sanoa että nyt on minun vuoro olla työelämässä. Mieheen luotan lähivanhempana 100%. Tietysti ikävöin lapsia, mutta onneksi nykyään on niin hyvä teknologia apuna että voidaan joka päivä jutella "kasvotusten" vaikka ei fyysisesti läsnä ollakkaan. Ja ne päivät kun ollaan yhdessä, pystyn todellakin keskittymään vain lapsiin, omat menot ja työhommat hoidan muulla ajalla.
Alue: Aihe vapaa
Meillä. Minä olen joka toinen viikko reissussa töiden vuoksi joten lasten asuminen oli järkevämpää näin. Soittelen lasten kanssa päivittäin ja joka toinen viikko olemme ke-su yhdessä. Meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus, minä tietysti osallistun lasten kuluihin ihan yhtälailla.