Poikaystävä ei salli minun laittautuvan tai pukeutuvan naisellisesti

Mitä???? Isä ja veli päättävät, kenen kanssa sinun pitää seurustella?

Pukeudu kuten haluat. Mies ei sun vaatteita päätä ja jos mies kiukuttelee niin anna kiukutella.

No mitä iloa muutenkaan saat tuommoisista alistavista ihmisistä? Anna mennä vaan, jos joku ei hyväksy niin on hänen oma häpeänsä ja menetyksensä.

Kiva kun tulit kertomaan, ettei sinulla ole omaa tahtoa.

Jos olet päässyt noista myrkyllisistä piireistä pois, niin irrottaudu sitten lopullisesti. Eli jätä noin vanhoillinen "mies" taaksesi ja hanki joku jolla on terve itsetunto.

Terveen kuuloinen suhde, jatka toki samaa rataa. Not.

No suvun miehet ovat aina jankuttaneet että eroaminen kumppanista on häpeä. Ja varsinkin jos on ollut useampia kumppaneita. En myöskään halua järkyttää isääni joka on jo vanha.

Ajattelin että voisin keksiä tekosyyn, että mies ei noudata oppejamme ja siksi haluaisin erota. Ja se on ihan tottakin koska hän juo ja polttaa.

Toivoisin viesteihin vähän armollisempaa sävyä, sillä olen aina elänyt niin että muut ovat päättäneet mitä saan tehdä ja mitä en. Tämä pudotus "normaalimaailmaan" on ollut aika suuri. Kolmisen kuukautta asunut omillani.

Ap

Miten sun kumppanisi voi vaikuttaa isä ja veli suhteisiin. Onko tää poikaystävä joku niiden kaveri ja heille sua tärkeempi? Itse päätät omista asioistasi eikä kukaan muu. Niin Pukeutumisesi, kuin seurustelukumppanisikin.

Jätä poikaystäväsi. Siitä kehkeytyy vuosien myötä sairaan mustasukkainen elämäsi rajoittaja. Luultavasti seurailee, soittelee ja syyttelee miesten vikittelystä jatkuvasti. Turpaasikin tulet saamaan luultavasti tuollaiselta, koska se on silloin omaa syytäsi miehen mielestä kun olet pettänyt häntä laittautumalla kauniiksi.

Laita mies vaihtoon. Löydät kyllä parempiakin vielä tuossa iässä. Miehesi on jo nyt sairaalloisen mustasukkainen.

No johan sä olet sekaisin. Feikkaat kokoelämäsi vai? Elä ja anna toistenkin elää.

Vierailija kirjoitti:

No suvun miehet ovat aina jankuttaneet että eroaminen kumppanista on häpeä. Ja varsinkin jos on ollut useampia kumppaneita. En myöskään halua järkyttää isääni joka on jo vanha.

Ajattelin että voisin keksiä tekosyyn, että mies ei noudata oppejamme ja siksi haluaisin erota. Ja se on ihan tottakin koska hän juo ja polttaa.

Toivoisin viesteihin vähän armollisempaa sävyä, sillä olen aina elänyt niin että muut ovat päättäneet mitä saan tehdä ja mitä en. Tämä pudotus "normaalimaailmaan" on ollut aika suuri. Kolmisen kuukautta asunut omillani.

Ap

Et sinä voi pysyä huonossa suhteessa vain isäsi ja veljesi vuoksi. Pilaat koko elämäsi vielä tuolla tavoin ja myöhemmin eroaminen on paljon suurempi ja vaikeampi asia - mitä enemmän eroaminen pitkittyy.

Olet vasta 18-vuotias, joten ei sinulta voi edes odottaa että olisit heti löytänyt sen oikean poikaystävän. Ihmiset tekevät virheitä.

Vierailija kirjoitti:

No suvun miehet ovat aina jankuttaneet että eroaminen kumppanista on häpeä. Ja varsinkin jos on ollut useampia kumppaneita. En myöskään halua järkyttää isääni joka on jo vanha.

Ajattelin että voisin keksiä tekosyyn, että mies ei noudata oppejamme ja siksi haluaisin erota. Ja se on ihan tottakin koska hän juo ja polttaa.

Toivoisin viesteihin vähän armollisempaa sävyä, sillä olen aina elänyt niin että muut ovat päättäneet mitä saan tehdä ja mitä en. Tämä pudotus "normaalimaailmaan" on ollut aika suuri. Kolmisen kuukautta asunut omillani.

Ap

Eroaminen helpottuu myös sillä että vaihdat paikkakuntaa ja hankit osa-aikatyön ja uuden koulutuspaikan toiselta puolelta Suomea. Jos joudut kustantamaan opintosi yksin niin ainakin esim. Kuopio, Oulu ja Vaasa ovat kustannuksiltaan melko kohtuullisia. Helsingissä joudut asumaan kimpassa jos et ota paljon lainaa. Hakeudu AMK:hon tai yliopistoon kiinnostavalle alalle.

Muutat sitten toiselle paikkakunnalle ja aloitat OMAN elämän siellä. Olet kauempana piireistä ja nykyisestä miesystävästäsi, jolloin on helpompaa laittaa poikki jollain tekosyyllä kun ex ei ole ainakaan samalla paikkakunnalla.

Isäsi ja veljesi tuskin suuttuvat asiasta lopullisesti. Hekin rauhoittuvat. Voit kertoa heille myöhemmin että miehesi joi alkoholia ja pelkäsit että hänestä tulee väkivaltainen mustasukkaisuuden vuoksi. Jos he eivät ymmärrä syitäsi, niin se on todellakin heidän häpeänsä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

No suvun miehet ovat aina jankuttaneet että eroaminen kumppanista on häpeä. Ja varsinkin jos on ollut useampia kumppaneita. En myöskään halua järkyttää isääni joka on jo vanha.

Ajattelin että voisin keksiä tekosyyn, että mies ei noudata oppejamme ja siksi haluaisin erota. Ja se on ihan tottakin koska hän juo ja polttaa.

Toivoisin viesteihin vähän armollisempaa sävyä, sillä olen aina elänyt niin että muut ovat päättäneet mitä saan tehdä ja mitä en. Tämä pudotus "normaalimaailmaan" on ollut aika suuri. Kolmisen kuukautta asunut omillani.

Ap

 

 

Eroaminen helpottuu myös sillä että vaihdat paikkakuntaa ja hankit osa-aikatyön ja uuden koulutuspaikan toiselta puolelta Suomea. Jos joudut kustantamaan opintosi yksin niin ainakin esim. Kuopio, Oulu ja Vaasa ovat kustannuksiltaan melko kohtuullisia. Helsingissä joudut asumaan kimpassa jos et ota paljon lainaa. Hakeudu AMK:hon tai yliopistoon kiinnostavalle alalle.

Muutat sitten toiselle paikkakunnalle ja aloitat OMAN elämän siellä. Olet kauempana piireistä ja nykyisestä miesystävästäsi, jolloin on helpompaa laittaa poikki jollain tekosyyllä kun ex ei ole ainakaan samalla paikkakunnalla.

Isäsi ja veljesi tuskin suuttuvat asiasta lopullisesti. Hekin rauhoittuvat. Voit kertoa heille myöhemmin että miehesi joi alkoholia ja pelkäsit että hänestä tulee väkivaltainen mustasukkaisuuden vuoksi. Jos he eivät ymmärrä syitäsi, niin se on todellakin heidän häpeänsä.

Jos sinulla on nykyisellä paikkakunnalla jokin opiskelupaikka, niin hoidat ensin opinnot nykyisessä opiskelupaikassasi loppuun.

En oikein osaa neuvoa. :(

Sinut pitäisi saada sellaiseen ympäristöön, missä tuetaan siirtymistä aikuisuuteen. Huomaisit että pärjäät itsenäisesti asuen.

Sen jälkeen alat löytää itsestäsi vahvuuksia, asioita mitkä kiinnostavat sinua. Asioita missä huomaat olevasi hyvä.

Taustasi on niin rankka, että tie oman itsesi löytämiseen vaatii paljon.

Ensin pidin aloitusta provona, mutta tietyissä piireissä on hyvin samankaltaisia kuvioita. Omassa tuttavapiirissäkin on ollut juurikin esim. pukeutumisen suhteen, joten aloittajan kaltainen tilanne on kyllä ihan täysin mahdollinen tietyissä erittäin vanhoillisissa änkyräperheissä. Tanssimistakin joissain perheissä paikkakunnallamme pidetään suurinpiirtein kuolemansyntinä ja haureutena.

Vierailija kirjoitti:

En oikein osaa neuvoa. :(

Sinut pitäisi saada sellaiseen ympäristöön, missä tuetaan siirtymistä aikuisuuteen. Huomaisit että pärjäät itsenäisesti asuen.

Sen jälkeen alat löytää itsestäsi vahvuuksia, asioita mitkä kiinnostavat sinua. Asioita missä huomaat olevasi hyvä.

Taustasi on niin rankka, että tie oman itsesi löytämiseen vaatii paljon.

Tää on silleen vaikea juttu, koska Suomessa ei juurikaan ole tälläisiä tukevia yhteisöjä. Tosin joiltain organisaatioilta voi saada jonkinlaisia tukihenkilöitä. Varmasti solussa asuminen on paras vaihtoehto, jos löytyy hyvä solu. Tuossa iässä muutenkin aloitetaan tavallisesti itsenäinen elämä ja osa muuttaa muualle jo nuorempina esim. lukioon tai amikseen. Tietenkin AP:n tilanteessa polku voi olla tavallista kivisempi, jos perhe ei ole yhtään tukena.

Asutko kenties Porvoossa?

Tule meille asumaan. Yksi huone vapaana kun lapsi lähti opiskelemaan. Opetan sulle itsetuntoa, itsekunnioitusta ja tasa-arvon alkeita. Eli feminismiä. N46

Lassukoiden turha kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Hän on 22v, itse täytän tammikuussa 18 vuotta. Olen ennen ollut aina poikatyttö mutta nyt alkanut löytää oman tyylini, johon kuuluisi korut, mekot, korkkarit JOS poikaystävä antaisi. Minun täytyy pitää löysiä huppareita, matalapohjaisia kenkiä ja isot korut ei ole sallittuja, eikä vahva meikki. Minulla on pitkät vaaleat hiukset puoleen selkään, en saa kihartaa niitä kun se kiinnittää kuulemma muiden miesten huomion. No tämän tiedän kyllä olevan totta, aina kun kiharran saan miehiltä huomiota.

Asun jo omassa yksiössä koska olen eronnut vl-piireistä ja muu suku ei siedä minua silmissään, äiti ja isä + yksi veljistäni rakastaa ja tukee erostani huolimatta. Luulin että vihdoin saisin päättää itse tekemisistäni ja miten pukeudun mutta ei. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu siihen että mies on perheen pää ja päättää tällaiset asiat.

Jos hänet jätän, menetän ainakin isäni ja isoveljeni.

Valehtelet.

Keksitty tarina.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Hän on 22v, itse täytän tammikuussa 18 vuotta. Olen ennen ollut aina poikatyttö mutta nyt alkanut löytää oman tyylini, johon kuuluisi korut, mekot, korkkarit JOS poikaystävä antaisi. Minun täytyy pitää löysiä huppareita, matalapohjaisia kenkiä ja isot korut ei ole sallittuja, eikä vahva meikki. Minulla on pitkät vaaleat hiukset puoleen selkään, en saa kihartaa niitä kun se kiinnittää kuulemma muiden miesten huomion. No tämän tiedän kyllä olevan totta, aina kun kiharran saan miehiltä huomiota.

Asun jo omassa yksiössä koska olen eronnut vl-piireistä ja muu suku ei siedä minua silmissään, äiti ja isä + yksi veljistäni rakastaa ja tukee erostani huolimatta. Luulin että vihdoin saisin päättää itse tekemisistäni ja miten pukeudun mutta ei. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu siihen että mies on perheen pää ja päättää tällaiset asiat.

Jos hänet jätän, menetän ainakin isäni ja isoveljeni.

 

 

Valehtelet.

Keksitty tarina.

Tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat tietyistä uskonnollisista piireistä ja heillä on ollut aviomiestensä kanssa tappeluja täysin vastaavista asioista. Miehet eivät sulata koruja, värjäystä ja meikkiä. Naiset myös empivät käyttää esim. näyttäviä vöitä, koruja ja meikkiä tai liian värikkäitä, avoimia tai näyttäviä vaatteita. Monet haluaisivat, mutta eivät voi kasvatuksen ja yhteisön paineen vuoksi.