Pitkä parisuhde muuttui kaveruudeksi. Tekisi mieli erota mutta on kolme lasta
Mentiin yhteen parikymppisinä.
Alussa oli heti riitoja mutta oli paljon hyvääkin.
Nuorena en tajunnut että vaimoni ei juurikan välitä hellydestä.
Mentiin naimisiin ja neljä lastakin tuli, tosin vaikeuksien kautta.
Nyt on oltu yhdessä 25vuotta. Välitän vaimostani ja tykkään asua hänen kanssaan.
Itse kovasti kaipaan hellyyttä mutta vaimoni sanoo sitä lääppimiseksi.
Itse ei osoita sitä mitenkään, joskus koskettelin häntä ym. mutta se oli täysin yksipuolista.
Seksi on ollut sellaista että hän makaa alla ja minä hoidan hommat.
Siihen ei ole ikinä kuulunut mitään muuta kuin itse akti, vaimoni aktiivisuus oli aina täysin nolla.
Seksiä oli pari kolme kertaa kuussa minun aloitteestani, nyt sitä ei ole ollut pariin vuoteen. Itselläkin on kiinnostus ruvennut hiipumaan, etenkin kun hänellä on ylipainoa n.35-45kiloa.
Itse kaipaisin hellyyttä, siis läheisyyttä, koskettelua, pussailua.
Yhteistä tekemistä. soutelua, luonnossa liikkumista, kävelylenkkejä.
Hän ei tee mitään mitä häntä ei kiinnosta eli meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä/harrastusta. Istuu illat kotona sisällä.
Hän on ollut kotona lasten kanssa mikä sinänsä on hyvä asia mutta aina rahatovat olleet tosi tiukilla.
Itse olen ollut töissä ja ottanut stressiä perheen elättämisestä.
Sairastuinkin 5vuotta sitten ja jouduin työelämästä pois.
Onneksi vaimo on nyt kurssilla. Hän jatkuvasti napisi kaikesta lapsille ja minulle.
Olin jo henkisesti aivan lopussa siihen jokapäiväiseen napinaan itselle ja lapsille.
Mietinkin että onko pakko etsiä itselle oma asunto mitä en todellakaan haluisi.
Olenkin nyt harrastanut itsetyydytystä ja annan hellyyttä lapsille.
Ei tämä vain oikein ole hyvä.
Hänen kanssa ei ole edes hauskaa, en muista koska hän on hymyillyt tai nauranut.
Olisi aivan ihanaa kun olisi nainen joka pitää hellydestä, jolla on hyvä huumorintaju, jonka kanssa voi harrastaa ja ulkoilla. Meillä ei nykyisen vaimoni kanssa mene ajatukset yhteen, emme ole samalla aaltopituudella. Hän ei ymmärrä minua enkä minä häntä.
KIva vielä kun kaverillani on juuri selainen nainen minkä haluisin itselleni.
Kaunis, hauska, tekee töitä ja käy kuntoalilla.
Reissaavat ja tekevät yhdessä kaikkea kivaa.
Lisäksi meillä synkkaa tosi hyvin tämän naisen kanssa.
En tietenkään mitään yritä koska olemme molemmat parisuhteessa.
Sanonta tuli mileen:
Niin lähellä mutta niin kaukana, ikuisesti!
Vaimoni ei koe että mitään ongelmaa on eikä varmasti lähde mihinkään parisuhdeterapiaan, minä voisin kyllä lähteä.
Elää kituutan tässä varmaan vielä 15vuotta kunnes nuorin on täysi-ikäinen, tosin itse olen jo eläkeiässä siinä vaiheessa että kannattaako sitten enää erota.
Tässähän se elämä sitten meni, tosikon ja kylmän ihmisen kanssa rahattomana.
Jos ei olisi lapsia olisin eronnut mutta tykkään lapsista todella paljon.
Ajattelin jos jonkin terapian saisi ilmaiseksi terveydenhuollosta itselle.
Joskus ajattelin että vetäsen autolla sillankaiteeseen mutta onneksi on lapsia.
Ajjattelin kertoa oman tarinani että onko muilla vastaavanlaiia kokemuksia?
Hyvää Syksyä kaikille ja Onnea elämään!