Lapset ovat monen mielestä tylsiä. Mutta mitä muita lapsiin liittyviä tabuja on?

Varmaan se, että lapset osaavat hyvin pienestä pitäen manipuloida ja teeskennellä saadakseen tahtonsa läpi. Lapset ovat kaukana viattomista.

Vierailija kirjoitti:

Lasten tylsyyttä käsittelevä ketju venyi 13-sivuiseksi, joten aihe synnytti selvästi voimakkaita vastareaktioita ja tunteen kuohua. Tuleeko teille mieleen muita lapsiin tai vanhemmuuteen liittyviä asioita, joita joidenkin on vaikea hyväksyä?

Eihän siellä ollut kuin ap sitä mieltä että lapset on tylsiä. No, joku hajaääni.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se, että lapset osaavat hyvin pienestä pitäen manipuloida ja teeskennellä saadakseen tahtonsa läpi. Lapset ovat kaukana viattomista.

Lasten empatian puute on myös tabu, siitä ei saa puhua ollenkaan.

Lapsethan on oikeasti pienenä empatiakyvyttömiä hirviöitä, se empatiakyky kehittyy sitten myöhemmin.

Ehkä eniten tabu on kuitenkin se ettei vanhemmat saa sanoa ikinä, koskaan, että vanhemmuus on paskaa ja tylsää. Sellaiset vanhemmat leimataan mielisairaksi ja käytetään no true scotsman argumenttia ylläpitämään myyttiä vanhemmuuden ihanuudesta.

Kaikki lapset eivät ole söpöjä, suloisia tai kauniita. On myös vanhan ukon näköisiä vauvoja. Suuresta osasta tulee kuitenkin ihan ok-näköisiä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset eivät ole söpöjä, suloisia tai kauniita. On myös vanhan ukon näköisiä vauvoja. Suuresta osasta tulee kuitenkin ihan ok-näköisiä aikuisia.

Osa lapsista on kyllä tosi rumia.

Mun sisko oli hörökorvaisen jättilihaperunan näköinen vauva, mutta siitä tuli kyllä aikuisena malli sitten.

Myöskään kuuden vuoden uhman kamaluudesta ei saa sanoa, eikä siitä,kuinka rasittavaa on, kun äyskivä esimurkku on koko ajan naama nurinpäin.

Uhmaikäisen äitinä vastaan tähän, että uhmisten käytöksestä puhutaan vain "ärsyttävänä" tai "väsyttävänä". Totuus on, että se on pahimmillaan HELVETTIÄ, aikuiset pahalla tuulella ja henkisesti poikki kun koko päivä katsottu kiukkuavaa pikkuihmistä. :(

No se on tabu, että parikymppisenä, kun oma kasvu on vielä kovasti kesken, monet eivät kestä lapsia yhtään. Siksi, että lasten tarvitsevuus ja keskeneräisyys muistuttaa ikävästi siitä omasta tarvitsevuudesta ja keskeneräisyydestä, jota monet parikymppiset eivät salli itselleen olleenkaan. Pitää aivan ylikorostaa sitä omaa itsenäisyyttä ja moni haluaa siinä iässä olla täydellinen. Mitä ihminen ei koskaan ole. 

Aikaa kuluu ja kun on kymmenen vuotta ärsyyntynyt siitä, että lapset ei olekaan aikuisia varten, alkaa hyväksyä sen että lapsen arvo on siinä että hän on olemassa, kasvaa ja kehittyy, ei siinä että hän on täällä huvittamassa ja hoivaamassa ja rakastamassa ja suojelemassa elämältä aikuisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Varmaan se, että lapset osaavat hyvin pienestä pitäen manipuloida ja teeskennellä saadakseen tahtonsa läpi. Lapset ovat kaukana viattomista.

 

 

Lasten empatian puute on myös tabu, siitä ei saa puhua ollenkaan.

Lapsethan on oikeasti pienenä empatiakyvyttömiä hirviöitä, se empatiakyky kehittyy sitten myöhemmin.

Ehkä eniten tabu on kuitenkin se ettei vanhemmat saa sanoa ikinä, koskaan, että vanhemmuus on paskaa ja tylsää. Sellaiset vanhemmat leimataan mielisairaksi ja käytetään no true scotsman argumenttia ylläpitämään myyttiä vanhemmuuden ihanuudesta.

Jos se on ihan normaali osa kehitystä, miksi hirviöitä?

-

Mä oon kyllä nähnyt omissa lapsissani enemmän empatian merkkejä kuin sen puutetta. Jos hyvin pienenä heissä on ilmennyt halua lohduttaa, hoitaa ja halata.

Täh? Lapset ja vanhuksethan nimen omaan eivät ole tylsiä! Molempien parissa saa usein nauraa monille arkipäivän sattumuksille sydämensä kyllyydestä.

Vierailija kirjoitti:

No se on tabu, että parikymppisenä, kun oma kasvu on vielä kovasti kesken, monet eivät kestä lapsia yhtään.

Minä olen reilusti päälle neljänkymmenen enkä jaksa lapsia edelleenkään. Eivätkä niitä jaksa monet vanhemmatkaan. Omat lapset ja muiden kakarat, vai miten se meni?

Vauvat eivät ole erityisen söpöjä, eikä jaksaisi esittää sitä "pakollista" lässytystä kun joku esittelee pientä vauvaansa, mutta miten sitten pitäisi reagoida?

Vierailija kirjoitti:

Vauvat eivät ole erityisen söpöjä, eikä jaksaisi esittää sitä "pakollista" lässytystä kun joku esittelee pientä vauvaansa, mutta miten sitten pitäisi reagoida?

Kohtaat vauvan sellaisena kuin hän on, eli ihmisenä. Hymyilet, katsot silmiin, ajattelet että tsemppiä kaveri, ei varmasti ole helppoa olla vauva, ja jatkat muihin juttuihin. Ajattele vähän vähemmän itseäsi ja vähän enemmän sitä ihmistä jonka tapaat, tässä tapauksessa vauvaa, niin sulla on paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikäisen äitinä vastaan tähän, että uhmisten käytöksestä puhutaan vain "ärsyttävänä" tai "väsyttävänä". Totuus on, että se on pahimmillaan HELVETTIÄ, aikuiset pahalla tuulella ja henkisesti poikki kun koko päivä katsottu kiukkuavaa pikkuihmistä. :(

Tää on kyllä jännää, mulla on neljä lasta eikä kenelläkään ole ollut uhmaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vauvat eivät ole erityisen söpöjä, eikä jaksaisi esittää sitä "pakollista" lässytystä kun joku esittelee pientä vauvaansa, mutta miten sitten pitäisi reagoida?

 

 

Kohtaat vauvan sellaisena kuin hän on, eli ihmisenä. Hymyilet, katsot silmiin, ajattelet että tsemppiä kaveri, ei varmasti ole helppoa olla vauva, ja jatkat muihin juttuihin. Ajattele vähän vähemmän itseäsi ja vähän enemmän sitä ihmistä jonka tapaat, tässä tapauksessa vauvaa, niin sulla on paljon helpompaa.

 

Ok, kiitos vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

Lasten empatian puute on myös tabu, siitä ei saa puhua ollenkaan.

Lapsethan on oikeasti pienenä empatiakyvyttömiä hirviöitä, se empatiakyky kehittyy sitten myöhemmin.

 

Tämähän ei ole totta.  Lapset ovat oikeastaan aivan käsittämättömän empaattisia olentoja, ottaen huomioon että empaattisuus vaatii monimutkaisen kyvyn ajatella ja prosessoida asioita, ja lasten hermosto on vasta kehittymässä.  Empaattisuus ja kyky rakastaa on ihmisessä sisäänrakennettu ominaisuus, jonka ympäristö ja aikuiset voivat sammuttaa kohtelemalla kaltoin lasta. Sellainen ajatus, että lapsi on hirviö johon sivistys pitää kurilla istuttaa, menee tuonne pimeään keskiaikaan jolloin koko länsimainen ihmiskunta näytti muutenkin olevan joukkopsykoosissa ja päästään sekaisin.

Otetaan keskimääräinen kaksivuotias ja seurataan häntä. Ihminen on ollut tässä maailmassa vasta kaksi vuotta, ja hän osaa jo halata, lohduttaa, hoivata, silittää surullisen kanssaihmisen hiuksia jotta tämä tulisi paremmalla tuulelle, ja tarjota puoliksi syötyä, tahmaista tikkaria hänelle koska se on parasta mitä lapsi tietää ja hän haluaa jakaa sen. Tässä on jo enemmän viisautta toisen ihmisen kohtaamisesta kuin useimmilla aikuisilla ihmisillä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Lasten empatian puute on myös tabu, siitä ei saa puhua ollenkaan.

Lapsethan on oikeasti pienenä empatiakyvyttömiä hirviöitä, se empatiakyky kehittyy sitten myöhemmin.

 

 

Tämähän ei ole totta.  Lapset ovat oikeastaan aivan käsittämättömän empaattisia olentoja, ottaen huomioon että empaattisuus vaatii monimutkaisen kyvyn ajatella ja prosessoida asioita, ja lasten hermosto on vasta kehittymässä.  Empaattisuus ja kyky rakastaa on ihmisessä sisäänrakennettu ominaisuus, jonka ympäristö ja aikuiset voivat sammuttaa kohtelemalla kaltoin lasta. Sellainen ajatus, että lapsi on hirviö johon sivistys pitää kurilla istuttaa, menee tuonne pimeään keskiaikaan jolloin koko länsimainen ihmiskunta näytti muutenkin olevan joukkopsykoosissa ja päästään sekaisin.

Otetaan keskimääräinen kaksivuotias ja seurataan häntä. Ihminen on ollut tässä maailmassa vasta kaksi vuotta, ja hän osaa jo halata, lohduttaa, hoivata, silittää surullisen kanssaihmisen hiuksia jotta tämä tulisi paremmalla tuulelle, ja tarjota puoliksi syötyä, tahmaista tikkaria hänelle koska se on parasta mitä lapsi tietää ja hän haluaa jakaa sen. Tässä on jo enemmän viisautta toisen ihmisen kohtaamisesta kuin useimmilla aikuisilla ihmisillä ikinä.

Toi lasten kyvyttömyys empatiaan ei ole mikään mielipideasia, eikä siihen vaikuta jotkut sun lasten tahmeat tikkarit.

Tutustu asiaan, liittyy aivojen kehitykseen, ja siihen, että lapsi oikeasti opetetaan empatiaan, ei ole mikään sisäsyntyinen ominaisuus vastasyntyneellä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Uhmaikäisen äitinä vastaan tähän, että uhmisten käytöksestä puhutaan vain "ärsyttävänä" tai "väsyttävänä". Totuus on, että se on pahimmillaan HELVETTIÄ, aikuiset pahalla tuulella ja henkisesti poikki kun koko päivä katsottu kiukkuavaa pikkuihmistä. :(

 

Tää on kyllä jännää, mulla on neljä lasta eikä kenelläkään ole ollut uhmaa.

 

Minkä ikäsii?

Juuri kenenkään lapset eivät ole mitenkään erityisiä, vaan ihan samaa harmaata massaa kuin kaikki muutkin 7 miljardia ihmistä. Usein tuntuu, että vanhemmilla on aika moiset värilasit päässä kun kuuntelee juttuja siittää kuinka meidän ellanoora on niin sitä ja tätä.

Lisäksi on ihan naurettavaa, että jotain 10v poikaa uskotaan mielumminkin kuin hänen opettajaansa, koska eihän meidän poika nyt mitään pahaa ole tehnyt tai meille valehdellut ole. Sitten kun miettii mitä itse teki 10 vanhana niin lähinnä oltiin pahan teossa ja kusetettiin vanhempia :D

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Uhmaikäisen äitinä vastaan tähän, että uhmisten käytöksestä puhutaan vain "ärsyttävänä" tai "väsyttävänä". Totuus on, että se on pahimmillaan HELVETTIÄ, aikuiset pahalla tuulella ja henkisesti poikki kun koko päivä katsottu kiukkuavaa pikkuihmistä. :(

 

Tää on kyllä jännää, mulla on neljä lasta eikä kenelläkään ole ollut uhmaa.

 

Ajatteletko siis olevasi loistava kasvattaja suhteessa muihin vanhempiin joiden lapsilla on normaaliin kehitykseen kuuluva uhma?