Herkät näkevät ihmisten läpi

Ei tarvitse olla erityisherkkä tajutakseen, että ihmiset eivät ole kovin hyvin synkassa itsensä tai ympäristönsä kanssa ja että useimmat eivät vaan ole kovin älykkäitä. Herkkä ihminen varmaan kärsii enemmän tästä tiedosta kuin vähemmän herkkä, mutta ei se tarkoita, että herkkä olisi jotenkin paremmin kykenevä analysoimaan todellisuutta.

Nim. Ei kovin herkkä ihmisvihaaja

Aika hyvä vertauskuva!

Toi on muuten totta. Mä olen introvertti ja aika varmasti myös erityisherkkä. Mä ahdistun varmaan juuri sen takia tosi helposti koska näen ihmisten läpi niin hyvin. Olis ihanaa vaan elää niin että ei näe pinnan alla tapahtuvia asioita tai tunne ilmapiirin muutoksia.

Enkä ahdistu sillai paniikinomaisella tavalla, vaan pystyn hoitamaan työasiat ihan kunnialla sekä olen ihan pidetty ihminen. Huomaan vaan ärsyttävän tarkasti ihmisten väliset voimasuhteet, takana piilevät motiivit, näen heti mitä ihmiset ajattelevat toisistaan tms.. todella rasittava ominaisuus minulle itselleni. En aluksi tajunnut että muut eivät näe niitä näin tarkasti. Kyllähän muutkin näkevät, mutta jostain syystä minä osaan lukea niitä erityisen tarkasti.

Sellainen perusihminen (joka itsekin mielelläni olisin), ei varmasti usko minua pätkääkään.

Erityisherkkiä tuntuu olevan nykyään vähän joka paikassa, valitettavasti termiä käytetäänkin törkeästi väärin. Jokainen herkkähipiäinen joka paheksuu jotakin ilmoittaa olevansa erityisherkkä. Notskivertaus oli kuitenkin hyvä.

Ei kait erityisen herkät ole herkkiä tyhmyydelle vaan esim. teeskentelylle siis feikkikivoille ihmisille, jotka luultavasti selän takana puhuvat pahaa...

T: Yksi hieman herkkä, joka ei todellakaan kärsi toisten tyhmyydestä vaan teeskentelystä.

Hyvin kirjoitettu. Tunnistin itseni.

Erityisherkät on niitä, jotka vetää henkisesti herneen nenään ihan kaikesta. Ne tavalliset antaa asioiden olla eikä jää märehtimään kokemaansa, kuten erityisherkkänä itseään pitävät. Eiköhän jokainen näe teeskentelyn taakse, erityisherkät vain pitävät teeskentelyä loukkauksena itseään kohtaan.

Jokainen ihminen on alunperin erityisherkkä. Ihminen on luotu elämään noin sadan hengen kokoisissa populaatioissa, sillä ihminen pystyy tarkasti mallintamaan ja ymmärtämään tuon kokoisen ihmisjoukon väliset voimasuhteet ja ihmissuhteet. On ollut aivan äärimmäisen tärkeää olla herkkänä, että pieni yhteisö on selvinnyt haastavissa olosuhteissa, ja pystynyt esimerkiksi jakamaan vähäisen ruuan niin, että siitä on riittänyt myös niille heikommille, eli naisille ja lapsille.  Ihmisen kuuluu olla herkkänä muiden tarpeille ja motiiveille, ahdistua ristiriidoista ja pahoittaa mielensä jos näkee vääryyttä. 

Ota kuka tahansa pienen yhteisön asukas ja vie hänet kertarysäyksellä isoon kaupunkiin, niin hän ahdistuu, kuormittuu ja saa erityisherkkyysdiagnoosin. Vaikka oikeasti hän on vaan pystynyt säilyttämään herkkyytensä koska se yhteisö on luonnollisen kokoinen. Eikä massiivisen iso, jossa kokonaisuutta on hyvin vaikea hahmottaa ja jossa ihmiset vaihtuvat tiheästi, ja jossa ihmisten tapa ilmaista itseään on korostetun voimakas, koska ärsyketulvassa on tarpeellista kilpailla antamalla voimakkaita signaaleja itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on alunperin erityisherkkä. Ihminen on luotu elämään noin sadan hengen kokoisissa populaatioissa, sillä ihminen pystyy tarkasti mallintamaan ja ymmärtämään tuon kokoisen ihmisjoukon väliset voimasuhteet ja ihmissuhteet. On ollut aivan äärimmäisen tärkeää olla herkkänä, että pieni yhteisö on selvinnyt haastavissa olosuhteissa, ja pystynyt esimerkiksi jakamaan vähäisen ruuan niin, että siitä on riittänyt myös niille heikommille, eli naisille ja lapsille.  Ihmisen kuuluu olla herkkänä muiden tarpeille ja motiiveille, ahdistua ristiriidoista ja pahoittaa mielensä jos näkee vääryyttä. 

Ota kuka tahansa pienen yhteisön asukas ja vie hänet kertarysäyksellä isoon kaupunkiin, niin hän ahdistuu, kuormittuu ja saa erityisherkkyysdiagnoosin. Vaikka oikeasti hän on vaan pystynyt säilyttämään herkkyytensä koska se yhteisö on luonnollisen kokoinen. Eikä massiivisen iso, jossa kokonaisuutta on hyvin vaikea hahmottaa ja jossa ihmiset vaihtuvat tiheästi, ja jossa ihmisten tapa ilmaista itseään on korostetun voimakas, koska ärsyketulvassa on tarpeellista kilpailla antamalla voimakkaita signaaleja itsestään.

Lapsia ei siis saisi hoitaa päiväkodissa vaan toisen vanhemman pitää jäädä kotiin, jotta lapsi ei menetä herkkyyttään?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on alunperin erityisherkkä. Ihminen on luotu elämään noin sadan hengen kokoisissa populaatioissa, sillä ihminen pystyy tarkasti mallintamaan ja ymmärtämään tuon kokoisen ihmisjoukon väliset voimasuhteet ja ihmissuhteet. On ollut aivan äärimmäisen tärkeää olla herkkänä, että pieni yhteisö on selvinnyt haastavissa olosuhteissa, ja pystynyt esimerkiksi jakamaan vähäisen ruuan niin, että siitä on riittänyt myös niille heikommille, eli naisille ja lapsille.  Ihmisen kuuluu olla herkkänä muiden tarpeille ja motiiveille, ahdistua ristiriidoista ja pahoittaa mielensä jos näkee vääryyttä. 

Ota kuka tahansa pienen yhteisön asukas ja vie hänet kertarysäyksellä isoon kaupunkiin, niin hän ahdistuu, kuormittuu ja saa erityisherkkyysdiagnoosin. Vaikka oikeasti hän on vaan pystynyt säilyttämään herkkyytensä koska se yhteisö on luonnollisen kokoinen. Eikä massiivisen iso, jossa kokonaisuutta on hyvin vaikea hahmottaa ja jossa ihmiset vaihtuvat tiheästi, ja jossa ihmisten tapa ilmaista itseään on korostetun voimakas, koska ärsyketulvassa on tarpeellista kilpailla antamalla voimakkaita signaaleja itsestään.

Kyllä se herkkyys on ihan oikea ominaisuus. Eläimissä (hyönteisiä myöten) 15-20% reagoi herkemmin. Eläimille on tehty erilaisia testejäkin. Eräässä testissä kaloille viritettiin ansa ja lähes poikkeuksetta ne jotka eivät menneet ansaan olivat eritysherkkiä kaloja. 

Eivät kaikki introvertit näe ihmisten läpi mutta tiesitkö että tosi moni extroverttikin osaa tuon. Tosin introverttien kanssa on hankala keskustella, he luulevat aina että joku käyttää heidän jokaista tietoaan hyväkseen vaikka kysyisi kengännumeroa.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkät on niitä, jotka vetää henkisesti herneen nenään ihan kaikesta. Ne tavalliset antaa asioiden olla eikä jää märehtimään kokemaansa, kuten erityisherkkänä itseään pitävät. Eiköhän jokainen näe teeskentelyn taakse, erityisherkät vain pitävät teeskentelyä loukkauksena itseään kohtaan.

Lisäksi "erityisherkät" ottavat jokaisen lauseen loukkauksena vaikka se ei olisi teeskentelyä. "Kävitkö kaupassa" tarkoittaa heille AINA "miks vitussa et käynyt kaupassa"

Jos sanoo herkälle että kiva paita, ottaa sen vittuiluna.

Vierailija kirjoitti:

Ei kait erityisen herkät ole herkkiä tyhmyydelle vaan esim. teeskentelylle siis feikkikivoille ihmisille, jotka luultavasti selän takana puhuvat pahaa...

T: Yksi hieman herkkä, joka ei todellakaan kärsi toisten tyhmyydestä vaan teeskentelystä.

Mitä muuta teeskentely on kuin tyhmyyttä? Se on useimmiten haitallista koko yhteisölle, teeskentelijän ja hänen kanssaan tekemissään olevien ihmissuhteille, koko yhteiskunnalle. Jos ihmiset sanoisivat mitä tarkoittavat ja tarkoittaisivat mitä sanoisivat, kaikilla menisi paremmin. Älykäs ihminen tämän tajuaa ja näkee helposti ihmisten loputtomien roolien ja itsensäpönkittämisyritysten läpi. Itse koen suuren osan ns. sosiaalisesta vuorovaikutuksesta rasittavaksi teeskentelyksi vaikka kuinka itse yritän olla aidosti läsnä ja laittaa itseni likoon. Tietenkin se välillä palkitaan upeasti, mutta monet ihmiset eivät vaan ole valmiita rehellisyyteen tai avoimuuteen. En koe olevani erityisen herkkä.

Mitä luulette, tuleeko koulukiusatuista erityisherkkiä olosuhteiden pakosta? Jos muut törkkivät sinne nuotioon aina, kun on ollut liian luottavainen, niin on pakko oppia varomaan ja jopa ylitulkitsemaan ihmisiä.

Miksi jotkut yrittävät mitätöidä erityisherkkkyyttä? Kyllä se nyt vaan on niin, että jotkut ihmiset ovat parempia tulkitsemaan muita. Jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia tuossa ja joidenkin on olosuhteiden pakosta pitänyt oppia.
Toki erityisherkkyys on muotisana tällä hetkellä, mutta ei se poista sitä, että jotkut ovat oikeasti erityisherkkiä.

Erityisherkät saattavat olla hieman ärsyttäviä muille vähemmän herkille, mutta he saattavat olla myös todella ihanan huomaavaisia ja empaattisia.

Olen introvertti erityisherkkä ja opin kyllä lapsena tehokkaasti sen, että olen jotenkin outo ja selvitäkseni aika raa'assa ja kyynisessä (yläaste) koulumaailmassa en todellakaan saa näyttää herkkyyttäni. Tänä päivänä huomaan kuinka ns. keskimääräisen herkät päivittelevät, miten en osaa näyttää tunteitani enkä ilmeisesti ole herkkä, romanttinen tms. Ehkäpä näillä ihmisillä on ollut käytännössä mahdollisuus olla oma itsensä ja näyttää herkkyyttään, heidän ei ole tarvinnut sitä juurikaan kytkeä pois? Monesti olen huomannut, että tällaiset herkkyydellään ja empaattisuudellaan huutelijat pitävät monia muitakin sellaisia ihmisiä kylminä, joita minä vaistomaisesti olen pitänyt herkkinä. Kyllä, olen väsynyt ajattelutapaan, että herkin on se, joka eniten kovaan ääneen huutelee empaattisen ihania "voi kun IHANA nähdä sua, halataan!"-kommenttejaan ja hiljaista pidetään kylmänä kalana. Mutta ei, en yleistä, sillä osa ekstroverteistä ja ehkäpä ns. keskimääräisen herkistä on kuitenkin empaattisia ja mukavia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään kilpalaji. Ja kuten tässäkin ketjussa on kritiikkiä erityisherkille, niin on siinäkin minusta puolensa. Erityisherkän kannattaa ehdottomasti huomioida ominaisuutensa ja toimia sen mukaan niin, että itse rohkaisee itseään ja hyvällä tavalla "karaisee" (ei sillä tavalla kuin minua aikanaan koulussa...). Mieltään voi kyllä opetella hallitsemaan. Itselleni esimerkiksi kaikki vähänkin surulliset kirjat olivat pitkään mahdottomia, nyt opettelen lukemaan niitäkin, koska se avartaa mieltäni.

En ymmärtänyt nuotio-vertausta. Mutta herkkiä on näemmä monenlaisia. Puhut ehkä jostain sosiaalisesta herkkyydestä. Itse taas en ymmärrä enkä huomaa valtasuhteita, ihmisten piilotettuja tunteita tai motiiveja, tai mitään muutakaan sellaista. Olen muutoin herkkä, sekä aistillisesti, että otan raskaasti jos huomaan kiusaamista tai epäoikeudenmukaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kait erityisen herkät ole herkkiä tyhmyydelle vaan esim. teeskentelylle siis feikkikivoille ihmisille, jotka luultavasti selän takana puhuvat pahaa...

T: Yksi hieman herkkä, joka ei todellakaan kärsi toisten tyhmyydestä vaan teeskentelystä.

Mitä muuta teeskentely on kuin tyhmyyttä? Se on useimmiten haitallista koko yhteisölle, teeskentelijän ja hänen kanssaan tekemissään olevien ihmissuhteille, koko yhteiskunnalle. Jos ihmiset sanoisivat mitä tarkoittavat ja tarkoittaisivat mitä sanoisivat, kaikilla menisi paremmin. Älykäs ihminen tämän tajuaa ja näkee helposti ihmisten loputtomien roolien ja itsensäpönkittämisyritysten läpi. Itse koen suuren osan ns. sosiaalisesta vuorovaikutuksesta rasittavaksi teeskentelyksi vaikka kuinka itse yritän olla aidosti läsnä ja laittaa itseni likoon. Tietenkin se välillä palkitaan upeasti, mutta monet ihmiset eivät vaan ole valmiita rehellisyyteen tai avoimuuteen. En koe olevani erityisen herkkä.

Tyhmää olisi olla teeskentelemättä yhtään sosiaalisissa tilanteissa. Onhan kohteliaampaa kuitenkin jutella hymyillen ihmisen kanssa, josta et pidä kuin ignoorata täysin. Naurattaa ajatuskin siitä, että kaikki alkaisivat yhtäkkiä näyttämään aidosti päällepäin olotilansa: ärsyyntymiset, tylsistymiset ja vitutukset. "No hei, Pirjo kuule voi hitto, kun huomasit mut ja tungit siihen nyt jutteleen, kun ei kuule kiinnosta sun jutut yhtään ja pilasi mun suunnitelman viettää tää väsynyt metromatka rauhassa vauva.fissä. Ihan vaan normaalisti hymyilen sulle ja vaivaudun jutteleen, kun oot mun kaveripiirissä, toivottavasti jäät jo seuraavalla asemalla pois kyydistä, heihei ja pitääkin muistaa vastedes välttää tätä metrovuoroa!"

Erityisherkkyys ja ihmistuntemus eivät ole samoja asioita. Eikä erityisherkkyys tarkoita että tunteet ja asiat koettaisiin jotenkin todellisempina tai oikeampina verrattuna "normaaleihin" ihmisiin.

Ihminen, joka pitää itseään erityisherkkänä asettuu mielestäni jotenkin muiden "tavallisten" yläpuolelle. On epäreilua ajatella olevansa herkemoi kuin joku muu, koska ihmisen käytöksestä ei tiedä mitä hänen sisällään tapahtuu. Se, että ihmiset hallitsevat käytöstään eri tavoin ei kerro heidän herkkyydestään mitään. Olen myös kuvitellut aistivani muita herkemmin ja näkeväni ihmisten läpi ja olen myös hyvin tunteellinen. Tajuan tähän ikään mennessä kuitenkin olevani ihan tavallinen eikä kuvittelemani ihmistuntemus ja herkkyys ole erikoista vaan ihmisolemukseen kuuluvaa.

Kuvittelemalla olevansa toista herkempi määrittää samalls toisen ihmisen ei-herkäksi ja se on tunne-elämän osaamattomuutta, ei taitavuutta. t 19