Nautitko muiden itsetunnon nakertamisesta?
Kommentit (20)
En, siksi ei ole tapa nakerrellakaan.
En nauti. Sen sijaan nautin siitä, kun ystävällisestä käytöksestä saa itselleen takaisin ystävällisyyttä.
En.Nautin itsetunnon pönkittämisestä.
Miksi ihmeessä nauttisin? Sairas ajatus.
Miten sitä nakerretaan? Vai tunteeko huonolla itsetunnolla varustettu kaikki muiden sanomiset niin? Kertokaas niin tiedän.
En. Enkä nakertele vaan rakentelen.
Nautin :) Miksikö? Koska olen paha ja ilkeä ihminen ja vihaan tätä maailmaa niin helvetisti.
Nautin minäkin. Miksikö? Eivät kusipäiset ihmiset ansaitse sen enempää, koska eivät ole auttaneet minua irti äidistäni, vaan haukkuvat ja väittävät epätäydellisyyttäni vioiksi. Annan vain takaisin, s'il vous plait.
En. En tee sellaista. Olen hyvinkin pitkälti hienotunteinen, ajattelen toisen tunteita todella pitkälle aina kun avaan suuni, poikkeuksena harvinaiset isommat riidat jonkun läheisen kanssa, jolloin puolin ja toisin tulee sanottua asioita, joita ei edes tarkoiteta.
Tällaisena olen pysynyt siitä huolimatta että minut on elämässäni yritetty nujertaa täysin ja enemmän kuin vain yhden kerran. Eniten sattui minulle hyvin merkityksellisen ihmisen tekemänä se ihan aikuisiällä, mutta sellaista se elämä on, tai siis tuurista riippuen voi joillan joskus olla.
Vain jos joku tekee niin mulle ensin
En. Mutta nautin siitä, kun joku yrittää nakertaa minun itsetuntoani ja annankin täyslaidallisen takaisin. Minun itsetuntooni ei pysty vaikuttamaan. Yksi syy on se, että minulla on niin paljon hyviä ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
En. En tee sellaista. Olen hyvinkin pitkälti hienotunteinen, ajattelen toisen tunteita todella pitkälle aina kun avaan suuni, poikkeuksena harvinaiset isommat riidat jonkun läheisen kanssa, jolloin puolin ja toisin tulee sanottua asioita, joita ei edes tarkoiteta.
Tällaisena olen pysynyt siitä huolimatta että minut on elämässäni yritetty nujertaa täysin ja enemmän kuin vain yhden kerran. Eniten sattui minulle hyvin merkityksellisen ihmisen tekemänä se ihan aikuisiällä, mutta sellaista se elämä on, tai siis tuurista riippuen voi joillan joskus olla.
Isompi ongelma se on jos on onnistuttu nujertamaan, eli kertomaan omalle lapselle, että tämä on paha. Silloin sitä pahaa jakaa jatkuvasti eteenpäin, koska riittävän hyvä palaute, johon voisi uskoa enemmän kuin oman vanhempansa mielipidettä, puuttuu aikuisiällä täysin.
Vierailija kirjoitti:
En. Mutta nautin siitä, kun joku yrittää nakertaa minun itsetuntoani ja annankin täyslaidallisen takaisin. Minun itsetuntooni ei pysty vaikuttamaan. Yksi syy on se, että minulla on niin paljon hyviä ihmissuhteita.
Olisit vielä parempi ihminen (ja todella hyväitsetuntoinen), jos tuollaista huomatessasi rakentaisit toisen osapuolen itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En tee sellaista. Olen hyvinkin pitkälti hienotunteinen, ajattelen toisen tunteita todella pitkälle aina kun avaan suuni, poikkeuksena harvinaiset isommat riidat jonkun läheisen kanssa, jolloin puolin ja toisin tulee sanottua asioita, joita ei edes tarkoiteta.
Tällaisena olen pysynyt siitä huolimatta että minut on elämässäni yritetty nujertaa täysin ja enemmän kuin vain yhden kerran. Eniten sattui minulle hyvin merkityksellisen ihmisen tekemänä se ihan aikuisiällä, mutta sellaista se elämä on, tai siis tuurista riippuen voi joillan joskus olla.
Isompi ongelma se on jos on onnistuttu nujertamaan, eli kertomaan omalle lapselle, että tämä on paha. Silloin sitä pahaa jakaa jatkuvasti eteenpäin, koska riittävän hyvä palaute, johon voisi uskoa enemmän kuin oman vanhempansa mielipidettä, puuttuu aikuisiällä täysin.
Älä tule minulle arvottamaan mikä on ollut iso ongelma kenellekin, älä todellakaan ala vertailemaan kun tuon tekstini pohjalta et mitään asiastani tiedä. Onko selvä. En arvosta pätkääkään sellaista toimintaa. Mulla olisi kokemani perusteella ollut kyllä kaikenlaisia perinteisiä tekosyitä alkaa todella ilkeäksi ja julmaksi muita kohtaan, vaan enpä ole sellainen luonnoltani, sillä olen aina ennemmin kääntänyt huomion itseeni sen sijaan että nokkisin muita, eli olen käsitellyt ja vatvonut ja pohdiskellut hiljaa, eli kärsinyt itse välillä aivan helvetisti ja ihan aina lopulta siitä silti henkisesti noussut. Ihan vinkkinä; ei ole ollenkaan asiallista tyrmätä toisen, huom. vieraan ihmisen kokemuksia, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En tee sellaista. Olen hyvinkin pitkälti hienotunteinen, ajattelen toisen tunteita todella pitkälle aina kun avaan suuni, poikkeuksena harvinaiset isommat riidat jonkun läheisen kanssa, jolloin puolin ja toisin tulee sanottua asioita, joita ei edes tarkoiteta.
Tällaisena olen pysynyt siitä huolimatta että minut on elämässäni yritetty nujertaa täysin ja enemmän kuin vain yhden kerran. Eniten sattui minulle hyvin merkityksellisen ihmisen tekemänä se ihan aikuisiällä, mutta sellaista se elämä on, tai siis tuurista riippuen voi joillan joskus olla.
Isompi ongelma se on jos on onnistuttu nujertamaan, eli kertomaan omalle lapselle, että tämä on paha. Silloin sitä pahaa jakaa jatkuvasti eteenpäin, koska riittävän hyvä palaute, johon voisi uskoa enemmän kuin oman vanhempansa mielipidettä, puuttuu aikuisiällä täysin.
Aina on mahdollista toimia annettuja oppeja vastaan.
Minut on lapsena nujerrettu täysin. Jo nuorena päätin, että jos joskus lapsia saan, tulen toimimaan täysin päinvastoin. Se on onnistunut hyvin, lapseni ovat tasapainoisia ja nyt jo aikuisia.
En myöskään nauti kenenkään itsetunnon nakertamisesta, pyrin aina kannustamaan.
Mutta, en kuitenkaan ole ns. helppo. Jos joku nakertaa minua, annan lisää narua ja sitten lyön sanan säilällä niin kovaa, että nakerrus loppuu ja pelko alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mutta nautin siitä, kun joku yrittää nakertaa minun itsetuntoani ja annankin täyslaidallisen takaisin. Minun itsetuntooni ei pysty vaikuttamaan. Yksi syy on se, että minulla on niin paljon hyviä ihmissuhteita.
Olisit vielä parempi ihminen (ja todella hyväitsetuntoinen), jos tuollaista huomatessasi rakentaisit toisen osapuolen itsetuntoa.
En tiedä, miten sen tekisin. Varsinkaan niin, että en altistaisi itseäni poljettavaksi tuollaisen ihmistyypin osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mutta nautin siitä, kun joku yrittää nakertaa minun itsetuntoani ja annankin täyslaidallisen takaisin. Minun itsetuntooni ei pysty vaikuttamaan. Yksi syy on se, että minulla on niin paljon hyviä ihmissuhteita.
Olisit vielä parempi ihminen (ja todella hyväitsetuntoinen), jos tuollaista huomatessasi rakentaisit toisen osapuolen itsetuntoa.
En tiedä, miten sen tekisin. Varsinkaan niin, että en altistaisi itseäni poljettavaksi tuollaisen ihmistyypin osalta.
Ei tarvitsekaan tietää. Miksi nakertajien itsetuntoa pitäisi rakentaa? Yksi kunnon palaute, niin nakerrus loppuu.
Tuliko mieleen XXXL kokoisista naisista?