Kilttien ja rauhallisten poikien äidit!

Vierailija:

Mistä luulette, että poikienne kiltteys johtuu?

Toisekseen on vain normaalia ja hyvä että lapsi osoittaa myös niitä negatiivisia tunteitaan ja tietty määrä uhmaa kuuluu eri kehitysvaiheisiin=silloin ei niin kovin kilttejä ja rauhallisia olla.

T: Kiltin ja rauhallisen pojan, yhden kiltin ja rauhallisen ja yhden vilkkaan ja villin tytön äiti.

Rauhallisesta pikku-pojasta kasvoi ajan myötä reipas koululainen.

Olen päiväkodissa töissä ja oppinut huomaamaan, kuinka tärkeää on KASVATTAA lasta. Meillä aikuinen on selkeä auktoriteetti, joka neuvottelee lasten kanssa, mutta viimekädessä päättää ja kantaa vastuun päätöksistään. Säännöt ovat selkeät ja niistä myös pidetään kiinni. Rehellisyydestä ei rangaista eli pojat uskaltavat tunnustaa töppäilynsäkin ja niistä seuraa keskustelu ja yhdessä päätetty sovintoteko. En hyväksy ihan millaista käytöstä hyvänsä minkään ikäiseltä. Ei aikuinenkaan voi elää kuin pellossa ja siihen on hyvä opetella jo lapsena. Eikä aikuisen tarvitse sietää huonoa kohtelua sen enempää kuin lapsenkaan. Ja lapseni tietävät olevansa rakastettuja ja tärkeitä aina - myös silloin, kun suutun.

luonteeltaan varmaan helppo, mutta ehkäpä kasvatuksella ja läsnäololla (touhutaan ja leikitään hirmusti yhdessä, kun muita lapsia ei ole suotu) on merkityksensä

myös lapsen isä eli mieheni on paljon pojan kanssa

ei sotaleluja, opetetaan käytöstavat, kasvatetaan kuten ihmistä siis, ei kuten koiraa.



poika on hyvätapainen, siisti, urheilullinen ja keskittymiskykyinen. empatiakyky kohdillaan, iloinen ja puhelias. kavereina tyttöjä ja poikia.

kauhukakara. Luonteesta se on kiinni. Pojilla on eri isät.

Olen vain niin onnellinen että meillä on pelkkiä tyttöjä.

He olivat kotihoidossa 3v. asti. Nyt ovat 5-vuotiaita. Lasten isän kanssa olimme yhdessä siihen asti kun lapset olivat n. 2.5v ja sitten erosimme. Sen jälkeen otimme yhteishuoltajuuden ja pojat olleet vuoroviikoin isällä ja vuoroviikoin minulla. Isä ollut lasten kanssa yhtä paljon kun minäkin ihan poikien syntymästä saakka.

Ja sitä paitsi tosiaan: miten määritellään kiltti ja rauhallinen?

Meillä on kolme poikaa joista eka on kaikkien äitien kauhu, joka on 12-vuotisen elämänsä aikana aiheuttanut pahennusta kaikin tavoin missä vaan on liikkunutkin.

Toka on toisaalta kaikkien äitien unelma yleisillä paikoilla, on osannut istua hiljaa tuntikausia jo aivan vauvasta, on hiljainen ja rauhallinen ja ehdottoman rehellinen. Toisaalta kotona hänessä on toinenkin puoli: hän on äärimmäisen ärsyyntyvä kaikesta mahdollisesta, hän on laiska ja ei haluaisi tehdä mitään itse. Hän ei myöskään oikeasti välitä muista ihmisistä (vaikka saattaa vieraammasta vaikutta siltä että välittäisi) eikä hänellä ole tippaakaan hoivaviettiä.

Kolmas on yllättävä persoona, joka toisaalta voi esiintyä erittäin edukseen, on kohtelias, taitava, pystyy istumaan tarvittaessa hiljaa. Ja hän ihan oikeasti välittää muista. Toisaalta hän joskus voi käydä nyrkein toisten lasten kimppuun " ilman syytä" . Syy kyllä sitten löytyy kyselemällä (esim joku huomaamattaan rikkonut jotain hänen luomaansa " leikkikokonaisuutta" ), mutta ei tietysti tee itse teosta sen hienompaa...