Lue keskustelun säännöt.
En todellakaan tee sellaista työtä,
17.10.2015 |
josta saan palkaksi pelkkää rahaa. Tarkoitan tällä sitä, että työn täytyy ehdottomasti olla sellaista, josta saan myös henkistä hyvinvointia ja tyydytystä.
Onko tämä mielestäsi jotenkin väärä ajattelutapa? Miksi? Miksi minun täytyisi tuhlata suuri osa elämästäni johonkin, jota en pidä tärkeänä tai mielekkäänä? Kävisitkö itse töissä ilmaiseksi? Minulle se tarkoittaa ilmaista työntekoa, jos ainoa palkka on raha.
Kommentit (14)
Ja usein jos pääsee tekemään tärkeää ja mielekästä ja kiinnostavaa, alkaa saamaan rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn töissä rahan takia. Tarvitsen rahaa, jotta voin elää elämääni ja elättää perheenikin. Minulle työ on työtä, varsinainen elämä jossain ihan muualla.
tuo olisi optimaalinen tilanne, mutta itsehän olisin työtön jos en muuhun alkaisi.
Minä olen hoitoalalla, josta maksetaan huonoa palkkaa. Ylevät oli ajatukset parikymppisenä, etten koskaan tee töitä rahan takia ja haluan valita kutsumusalan jne. Nyt 20 vuotta myöhemmin olen tullut huomaamaan, että sitä kutsumusammatiaan ei saa missään toteuttaa niin hyvin kuin haluaisi. Hoitoalalla on aina raha, raha, raha ja sen myötä priorisointi ja ainainen kiire. Jos tämän olisin parikymppisenä idealistina tiennyt, niin olisin opiskellut jotain muuta, mistä edes maksetaan kunnolla.
Olen samoilla linjoilla, haluan mielekkään työpaikan. Nyt olen vasta opiskelija ja teen kyllä esim. kesäisin työtä, josta en saa muuta kuin palkkaa. Eli suostun kyllä tekemään muutakin kuin mielekästä työtä, jos ei parempaa ole tarjolla. Tavoitteeni on kuitenkin päästä työhön, josta saisin onnistumisen kokemuksia ja jossa oppisin uutta. Siksi opiskelenkin yliopistossa. Jos tekisin töitä vain rahan takia, olisin varmaan kouluttautunut sairaanhoitajaksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoilla, haluan mielekkään työpaikan. Nyt olen vasta opiskelija ja teen kyllä esim. kesäisin työtä, josta en saa muuta kuin palkkaa. Eli suostun kyllä tekemään muutakin kuin mielekästä työtä, jos ei parempaa ole tarjolla. Tavoitteeni on kuitenkin päästä työhön, josta saisin onnistumisen kokemuksia ja jossa oppisin uutta. Siksi opiskelenkin yliopistossa. Jos tekisin töitä vain rahan takia, olisin varmaan kouluttautunut sairaanhoitajaksi tms.
Ai jaa. Olen sh ja saan palkkaa 2300 €/kk. Teen päivätyötä ja palkka on taulukon mukainen. Aika moni ammatillisen koulutuksen käynyt saa enemmän.
Minun parhaat ystäväni kouluttautuivat toinen kulttuurialalle ja toinen medianomiksi. Kumpikaan ei ole päivääkään tehnyt koulutusta vastaavaa, mielekästä ja innostavaa työtä. Toinen oli postissa töissä ja sitten pitkään kotiäitinä, ja toinen teki myyntiedustajan hommaa, sitten jotain laskentaa ja viimeisin toimistotyötä osa-aikaisena. Pakko tehdä, kun ei muuta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samoilla linjoilla. Itse olen saanut työskennellä todella mielenkiitoisissa oman alan töissä yli 10 vuotta, mutta aina pätkätöissä. Kieltämättä huolestuttaa se, miten kauan onnistun saamaan mielekkäitä duuneja edes pätkinä. Työ on minulle myös tapa toteuttaa itseäni ja on mielstäni yhteiskunnallisesti merkittävää. Tällaista työtä haluaisin tehdä jatkossakin. Kuitenkin olen valmis väliaikaisesti tekemään lähes mitä tahansa hommaa, jos niikseen on. Pidemmän päälle tuskin pitäisin sellaisesta työtä, joka ei anna mahdollisuuksia kehittää, kehittyä ja toteutta itseäni.
Rahan takia kävisin töissä, jos kävisin. Mukavuudet ovat sitten
vapaa-ajalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
josta saan palkaksi pelkkää rahaa. Tarkoitan tällä sitä, että työn täytyy ehdottomasti olla sellaista, josta saan myös henkistä hyvinvointia ja tyydytystä.
Onko tämä mielestäsi jotenkin väärä ajattelutapa? Miksi? Miksi minun täytyisi tuhlata suuri osa elämästäni johonkin, jota en pidä tärkeänä tai mielekkäänä? Kävisitkö itse töissä ilmaiseksi? Minulle se tarkoittaa ilmaista työntekoa, jos ainoa palkka on raha.
Siksi pitäisi tuhlata suuri osa elämästä vähemmän kiinnostavan työn tekemiseen, koskapa vaihtoehtona on suurella osalla ihmisistä työttömyys. Valinta on tuolloin helppo.
Jos om mahdollisuus valita useammasta työstä niin silloin tietenkin otetaan kiinnostavuus huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Minun parhaat ystäväni kouluttautuivat toinen kulttuurialalle ja toinen medianomiksi. Kumpikaan ei ole päivääkään tehnyt koulutusta vastaavaa, mielekästä ja innostavaa työtä. Toinen oli postissa töissä ja sitten pitkään kotiäitinä, ja toinen teki myyntiedustajan hommaa, sitten jotain laskentaa ja viimeisin toimistotyötä osa-aikaisena. Pakko tehdä, kun ei muuta saa.
No onhan se pakko, kun on noinkin hölmöille aloille opiskelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoilla, haluan mielekkään työpaikan. Nyt olen vasta opiskelija ja teen kyllä esim. kesäisin työtä, josta en saa muuta kuin palkkaa. Eli suostun kyllä tekemään muutakin kuin mielekästä työtä, jos ei parempaa ole tarjolla. Tavoitteeni on kuitenkin päästä työhön, josta saisin onnistumisen kokemuksia ja jossa oppisin uutta. Siksi opiskelenkin yliopistossa. Jos tekisin töitä vain rahan takia, olisin varmaan kouluttautunut sairaanhoitajaksi tms.
Ai jaa. Olen sh ja saan palkkaa 2300 €/kk. Teen päivätyötä ja palkka on taulukon mukainen. Aika moni ammatillisen koulutuksen käynyt saa enemmän.
No joo, sairaanhoitaja oli ehkä huono esimerkki, koska se vaatii kuitenkin keskipitkän koulutuksen. Ei sillä, ettenkö olisi tyytyväinen tuohon palkkaan. Opiskelijana jo kesätöistä saatu 1700 € /kk tuntuu ruhtinaalliselta. Valitsisin mieluummin 2000 € palkan ja mielekkään työn kuin 4000 € palkan ja työn, josta en nauttisi millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun parhaat ystäväni kouluttautuivat toinen kulttuurialalle ja toinen medianomiksi. Kumpikaan ei ole päivääkään tehnyt koulutusta vastaavaa, mielekästä ja innostavaa työtä. Toinen oli postissa töissä ja sitten pitkään kotiäitinä, ja toinen teki myyntiedustajan hommaa, sitten jotain laskentaa ja viimeisin toimistotyötä osa-aikaisena. Pakko tehdä, kun ei muuta saa.
No onhan se pakko, kun on noinkin hölmöille aloille opiskelleet.
Kulttuuriala olisi minunkin suosikkini. Olisin vaikka matkailuinfossa töissä tai kulttuurisihteerinä suunnittelisin kulttuuritoiminta ja -tapahtumia. Olisi inspiroivaa ja motivoivaa. Olin aikoinaan kesätöissä oppaana, ja pidin kovasti. Käytännössä minun humanistisella taustallani ei ole töitä tarjolla. Olen kokeillut sijaisuuksia toimittajan työssä ja opettajan työssä. Olen ollut kioskin myyjänä ja jakanut sanomalehtiä. Töitä omalta alalta on erittäin huonosti, muistaakseni 16% työllistyy omaa koulutusta vastaaviin tehtäviin vuoden sisällä valmistumisesta. Yliopistoon otetaan ihan liikaa opiskelijoita suhteessa työpaikkoihin.
Hienoa, jos sinulla on varaa valita! Tällä hetkellä työmarkkinat eivät ole mitenkään huippuhyvät, joten itse ainakin joudun tekemään työtä työyhteisössä, jossa en viihdy. Mutta lapsetkin on elätettävä. Vaihtaisin toki mielekkäämpään jos sellaista olisi tarjolla.