Elämä täysin lautana... Kohtalotovereita?

Hei, itsetuntoa kehiin nainen..

Naisellisuus koostuu paljon muustakin kuin tisseistä. Korosta muita puolia, kuten peppua tai sääriä. Aloita jokin uusi harrastus, jossa olet hyvä. Itsesäälissä märehtiminen ei ainakaan auta asiaa ja huono itsetunto on totaalinen turn off kummallekin sukupuolelle.

Mun mielestä hoikka vartalo on todella kaunis ja sinun tulisi vain korostaa sitä.

Parempi lautana kuin uppotukkina (läskeihin viitaten).

Hanki silikonit. Muu ei tohon auta, jos ja kun kyse on KEHITYSHÄIRIÖSTÄ. Ei sitä väkisin tarvitse yrittää "hyväksyä" ja kärsiä huonosta elämänlaadusta sen takia kun korjaus on suht helppo tehdä. Sanon tän kohtalotoverina. Muiden kuin asiasta omakohtaista kokemusta omaavien neuvot ja länkytykset jättäisin omaan arvoonsa...

Kai sulla kuitenkin nännit on? Se riittää! Varsinkin kun olet vielä hoikka, vartalosi kuulostaa todella kuumalta.

Joo itse olen vähän hassunmuotoinen...

Ei sovi naisten kauluspaidat koska sellaista paitaa ei ole tehtykään johon hartiani mahtuisivat. Tai siis kun valkkaa jonkun XXXL-koon niin saattaa mahtua mutta ilmeisesti silloin pitäisi olla tissejäkin koska eteen jää tyhjä aukea pussi.

Pakko siis valkata miesten kauluspaitoja koska niissä on tilaa hartioille eikä ole "tissitilaa" mutta iso hanurini teettää vaikeuksia mahtuakseen helmoihin... Huohhh... Toivotonta...

Vaimollani on sama tilanne. Enkä ole koskaan ajatellut häntä vähempiarvoisena siitä syystä. Kaunis ja suloinen nainen.

Nyt on hyvä aika olla lauta, kun fitness-jutut on muotia. Treenaat vaan itsellesi muhkean perseen, niin näytät täysin kauneusihanteiden mukaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hyvä aika olla lauta, kun fitness-jutut on muotia. Treenaat vaan itsellesi muhkean perseen, niin näytät täysin kauneusihanteiden mukaiselta.

Jos fitness-ihanne olisi lattarintainen lauta, niin miksi järjestään kaikilla harrastajilla saati sitten ammattilaisilla on valtavan kokoiset silikonit?

Minulla ei juurikaan ole rasvakudosta rinnoissa ja rintani ovat siksi kooltaan pienet. Rauhaskudosta kuitenkin löytyy ja luultavasti siksi imetys on luonnistunut melko ok. Ystävälläni on melko vähän myös itse rauhaskudosta; häneltä imetys on onnistunut, koska on tehnyt todella paljon töitä asian eteen (ja nännien iho on kestänyt pitkät imetysmaratonit). Mut hei, elämme nykyaikaa, vauva elää ja voi hyvin myös äidinmaidon vastikkeella!

Itselläni rintojen muhkuraisuus on aiheuttanut pulmaa siinä, että niistä on tosi vaikea löytää mahdollista kyhmyä. Viimeksi lääkäri totesi saman asian (ultralla varmistettiin, että minulla on jokin kasvain, mutta se on mahdollisesti hyvänlaatuinen; saan maanantaina koepalojen tulokset). Mut ehkä jollakulla voisi olla myös suuret ja muhkuraiset (mastopaattiset?) rinnat, ehkä muhkuraisuus ei riipu rintojen koosta.

Toivon, että voisit olla ylpeä rinnoistasi!

  Maija

Pyöreä peppu on tärkeämpi!
Peppumies

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Nyt on hyvä aika olla lauta, kun fitness-jutut on muotia. Treenaat vaan itsellesi muhkean perseen, niin näytät täysin kauneusihanteiden mukaiselta.

 

Jos fitness-ihanne olisi lattarintainen lauta, niin miksi järjestään kaikilla harrastajilla saati sitten ammattilaisilla on valtavan kokoiset silikonit?

 

Ei kai sentään kaikilla harrastajilla mitään silareita ole? Kilpailijat on asia erikseen, niillähän kaikki muukin on feikkiä: rusketus, hiukset, ripset jne. En usko että kovin moni nainen oikeasti haluaa näyttää siltä/ kovin moni mies himoitsee sellaista naista. Sen sijaan uskon, että monikin pitää kauniina hoikkaa, pienirintaista naista, jolla on muhkea takamus. Itse ainakin pidän.

Itselläni on myös ollut aina pienet rinnat. Se oli varmaan syynä siihen, että olin aika vanha ennen, kuin olin missään tekemisissä miesten kanssa. Menetin neitsyytenikin vasta 27-vuotiaana muistaakseni. Itsekin häpesin pieniä rintoja. Mieheni edessä en häpeä rintojani pätkääkään. Ne ovat jopa mielestäni ihan nätit. Jossain määrin kuitenkin häpeän vieläkin muiden läsnäollessa. Käyn sentään nykyään uimassa, mutta suihkussa ja pukuhuoneessa yritän aina vähän piilotella rintoja. Saunaan en mene ystävieni kanssa. 

Lapseni sai rintamaidon lisäksi korviketta, koska paino ei noussut riittävästi. En tiedä, onko minulla rintakudosta kuitenkin sen verran vähän, ettei pelkkä rintamaito riittänyt vauvalle. Hänelle kuitenkin kelpasi sekä tuttipullo että rinta, joten imetys ei loppunut korvikkeen antamiseen. Osittaisimetin 9 kuukautta. Rinnat ovat nyt imetyksen jälkeen samanlaiset kuin aikasemminkin. Eikä minulle tullut koskaan mitään C-kupin rintoja raskausaikana tai synnytyksen jälkeen. 

Mieheni on aina sanonut pitävänsä enemmän pienistä kuin isoista rinnoista. Eikä minulla nyt ole oikeastaan syytä epäillä häntä, koska en ole koskaan valittanut hänelle rinnoistani. 

Ymmärrän sinua, koska olen itse kokenut saman. Minulla häpeään auttoi mieheeni tutustuminen. En ole hänelle koskaan hävennyt rintojani. Ei ne muutkaan ihmiset ole niin täydellisiä. En oikeasti osaa sanoa, miten pääsisit häpeästä eroon, mutta toivon, että löytäisit oman keinon siihen. Rinnat ovat mitä ovat ja ajattele, kuinka suurella osalla nisäkkäistä nisät ovat samanlaiset naarailla ja uroksilla. Ihmiset ovat aika kummallisia, kun naisilla usein on ihan erilaiset rinnat kuin miehillä.

Ei ne silikonitkaan välttämättä onnea tuo. Täytyy muistaa niiden terveysriskit, eikä lopputuloksestakaan ole takuuta. Mitä jos ne eivät lopulta miellytäkään?
Sitten haikaillaan entisten minirintojen perään + murehditaan sitä rahanmenoa... Se juuri eniten arveluttaakin. Onko kuitenkaan lopulta sen arvoista...?

Onnistuin myös imettämään lapsiani vuoden ikään saakka, rinnattomuudesta huolimatta. Maitoa ei tullut mitenkään yllinkyllin, mutta sen verran että onnistui kuitenkin... Korviketta saivat satunnaisesti lisänä.
Ja tissejä ei siis ole nimeksikään. Hieman muuttivat muotoaan raskauksien ja imetysten jäljiltä, mutta pienet nysäthän nuo ovat. Senpä vuoksi olenkin onnellinen että edes imetys onnistui suht hyvin. :)

Vierailija kirjoitti:

Ei ne silikonitkaan välttämättä onnea tuo. Täytyy muistaa niiden terveysriskit, eikä lopputuloksestakaan ole takuuta. Mitä jos ne eivät lopulta miellytäkään?



Sitten haikaillaan entisten minirintojen perään + murehditaan sitä rahanmenoa... Se juuri eniten arveluttaakin. Onko kuitenkaan lopulta sen arvoista...?

Tiedän erään joka kävi leikkauksessa täysi-ikäistyttyään. Lopputulos todella onnistunut, kaunis ja luonnollisen näköinen, eikä mitään vaivaa vaikka ovat nyt parikymmentä vuotta hänellä olleet. Suomessa kävi ja hyvä kirurgi oli. Ilmankin kelpaisi mutta ymmärrän myös jos "rinnaton" leikkaukseen menee. Mun tuttu on siis ollut tosi tyytyväinen ja sai paljon itsevarmuutta leikkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne silikonitkaan välttämättä onnea tuo. Täytyy muistaa niiden terveysriskit, eikä lopputuloksestakaan ole takuuta. Mitä jos ne eivät lopulta miellytäkään?
Sitten haikaillaan entisten minirintojen perään + murehditaan sitä rahanmenoa... Se juuri eniten arveluttaakin. Onko kuitenkaan lopulta sen arvoista...?

Potilaat ovat tyytyväisyyskyselyissä ainakin olleet pääosin sitä mieltä, että leikkaus on parantanut sekä itsetuntoa että elämänlaaua.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16525261

"Breast implants are associated with a significant rate of local complications and reoperation. There are marked differences in outcomes as a function of implant surface type and surgical indication. Despite relatively frequent complications and reoperations, implant recipients are largely satisfied."

http://www.plasticsurgery.org/news/2013/breast-augmentation-patients-re…

"When asked about psychological effects, 92 percent of women reported improved self-esteem after breast augmentation and 64 percent reported an improved quality of life. Before surgery, the majority of women (86 percent) were self-conscious about their breasts. After surgery, only 13 percent were self-conscious about them."

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ei ne silikonitkaan välttämättä onnea tuo. Täytyy muistaa niiden terveysriskit, eikä lopputuloksestakaan ole takuuta. Mitä jos ne eivät lopulta miellytäkään?
Sitten haikaillaan entisten minirintojen perään + murehditaan sitä rahanmenoa... Se juuri eniten arveluttaakin. Onko kuitenkaan lopulta sen arvoista...?

 

 

Tiedän erään joka kävi leikkauksessa täysi-ikäistyttyään. Lopputulos todella onnistunut, kaunis ja luonnollisen näköinen, eikä mitään vaivaa vaikka ovat nyt parikymmentä vuotta hänellä olleet. Suomessa kävi ja hyvä kirurgi oli. Ilmankin kelpaisi mutta ymmärrän myös jos "rinnaton" leikkaukseen menee. Mun tuttu on siis ollut tosi tyytyväinen ja sai paljon itsevarmuutta leikkauksesta.

Joo. Suuri osa onkin varmasti tyytyväisiä lopputulokseen, mutta... Silti jännittää. Itselläni on siis myös hyvin pienet + tubulaarisetkin rinnat. Jääneet kehityksessä sinne 10-11v kehitystasolle ja olen kuitenkin liki kolmekymppinen.

Nyt en jaksanut lukea muiden vastauksia. Varmaan jo ehdotettukin ota silikonit.