Lue keskustelun säännöt.
pääseekö ensirakkaudesta koskaan eroon ja voiko sen 100% unohtaa?
05.10.2015 |
Kokemuksia kaivataan...
Ensirakkauden kanssa on oltu yhtä nyt jo 8v ja ero taitaa tulla.. mies ei halua enään yrittää ja pysyä yhdessä vaan ilmeisesti on vaan saanut tarpeekseen ja tunteet viilentyneet.. ei erikoista syytä, ehkä "kasvanut erilleen".
Kysynkin siis, että voiko ensirakkaudesta koskaan päästä kunnolal eroon? itsellä vielä tunteet jäljellä enkä osaa kuvitellä elämääni ilman häntä.. tyhjää niin tyhjää ja mietin vaan miestäni kokoajan ja kaikkea hyvää mitä hänessä on (ei pahaa sanottavaa edes).
Kommentit (7)
Voi. Kesti vuosia, mutta nyt en enää ymmärrä mitä joskus näin siinä miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri roikkuu vielä mielikuvissaan ensirakkaudessaan, joka tapahtui lukioaikoina ja hän on jo viiskymppinen naimaton. Edelleen haikailee sitä poikaa, vaikka poika ei edes ollut hänestä kiinnostunut.
Rasittavaa.
En usko, että voi ikinä kokonaan unohtaa (eikä tarvitsekaan), mutta yli tietysti pääsee!
Ite kuvittelin, että oon ensirakkauteni kanssa ikuisesti yhdessä. Noh, toisin kävi ja ihmettelin, että miten siitä erosta ikinä pääsee yli. Mutta hyvin selvisin. Ei se elämä siihen lopu! Sen jälkeen oon tavannut uskomattomia ihmisiä. Tottakai se ensirakkaus on jollain tapaa aina erityinen, ainakin itselleni. Mutta ensirakkaus ja se "elämäni rakkaus" on usein eri ihmiset, pidä se mielessä :)
Voi päästä! Muutama vuosi siinä menee, mutta löydät sopivamman puolison ja unohdat ensirakkauden
uusia rakkauksia tulee. vaikka ensirakkaudesta eroaminen kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen olikin kova paikka, niin tein päätöksen erosta kun tämä rakkaus ei vain antanut enempää kuin otti. en tunnistanut enää itseäni, olin muuttunut rakkauteni kohteen kaltaiseksi - viileäksi, epävarmaksi ja alakuloiseksi. muutaman viikon siinä itkeskeltyäni eroa, tajusin sen olleen ainoa oikea päätös. jonkin aikaa pysyimme vielä ystävinä kunnes tajusin, etten voi kertakaikkiaan käsittää mitä hänessä näinkään. erilaisuus on hyvästä, mutta kun ei ole mitään yhteistä muuta kuin se veto toiseen...se on myrkkyä. nykyään onnellinen ja rakastunut ihmiseen, jonka kanssa oikeasti hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti minäkin löytäisin sen elämäni rakkauden vielä joku päivä. Elämä tuntuu vaan niin tyhjältä ilman ensirakkauttani jonka kanssa piti viettää loppuelämä yhdessä. Tuntuu että en edes tiedä missä voisin tutustua uusiin ihmisiin ja mistä löytää uuden poikaystävän. Ei huvitä baarista iskeä miehiä kun en halua mitään joka viikonloppu kaljan litkuttajaa tai yhden yön seuraa.
Mite olette tavanneet elämänne rakkauden? Yhtäkkiä vai olitteko tuttuja jo pidemmän aikaa kunnes liekki roihahti?
Voi päästä yli, vaikka siinä voikin kestää vuosia.