Mikä oli sinulle pahinta siinä ettei sinua kutsuttu luokkakokoukseen
Kommentit (17)
Ei mikään, en osallistuisi kuitenkaan. Olin kiusattu.
Mulle oli se että samantien tajusin ettei ole enää koskaan ketään kenen kanssa jakaa lapsuuden muistoja. Eihän ne nimittäin puolisoa ja opiskelukavereita kiinnosta. Eiväthän he tunne niitä entisiä opettajia ja yläluokan koviksia jne.
Ei mitään väliä. Peruskoulun aikaiset kaverit eivät merkitse minulle enää mitään.
Hankala sanoa, koska ei ole koskaan kutsuttu enkä edes tiedä, että onko luokkakokouksia pidetty.
? Olen tyytyväinen ettei ole kutsuttu, tosin eipä nuo edes tietäisi mihin kutsun lähettäisivät. :P
Tajusin että on pakko liittyä Facebookiin
Ei harmittaisi, en muutenkaan osallistuisi. Missään tekemisissä en vanhojen luokkalaisten kanssa ole koulun jälkeen ollut, joten en koe missään määrin tarpeelliseksi tai edes mielenkiintoiseksi mennä paikalle. Kuin ilmaa minulle nämä ihmiset.
Ja selvyyden vuoksi: ihan hyvissä väleissä koulussa oltiin, siis sellasissa asiallisissa ja toimeentulevissa
Sehän olisi vain luontaista jatkumoa sille 9 vuoden koulukiusaamishelvetille, että aikuiset ihmiset jättäisivät vielä niin tylysti ulkopuolelle. Ei yllättäisi, suhtaudun tiettyihin henkilöihin edelleen kyynisen varautuneesti, enkä tiedä jaksaisinko enää edes pettyä.
Ei oikeastaan mikään. Minua ei kutsuttu yläasteen luokkakokoukseen, mutta eipä siellä ollutkaan ketään, jonka olisin halunnut tavata - jos olisinkin saanut kutsun, en olisi mennyt. Luokallamme oli vain minun kiusaajiani sekä niitä, jotka eivät koskaan puuttuneet asiaan tai puolustaneet minua millään tavalla. En halua nähdä heitä enää ikinä. Tuolla luokalla oli tosin yksi tyttö, josta lukioaikoina tuli kaverini, mutta häntä näen ihan muutenkin.
Sen sijaan muutaman vuoden takainen ala-asteen luokkakokous oli mielestäni tosi mukava. Oli hauska nähdä, kuinka paljon jotkut ihmiset olivat muuttuneet kymmenessä vuodessa. Parhaimmat keskustelut minulla oli niiden kanssa, joiden kanssa en tullut ala-asteella lainkaan toimeen.
Mistä minä edes tietäisin että ei olisi kutsuttu? En osallistuisi muutenkaan, ei kiinnostaisi enkä ole yhteyttä pitänyt. Koulukaverit ovat vähän kuin työkaverit, pysykööt käsivarren mitan päässä..
No, niitä ei oo ollut kun kukaan ei oo järjestänyt
Meidän luokka on pitänyt kerran, en mennyt. Toista suunnitellut pieni joukko, mutta kukaan ei oikein ole tulossa tai menossa, joten voi olla, että ovat pitäneet nämä muutama jotain jossain keskenään. Meidän paikkakunnalla ei moneen vuoteen ollut edes paikkaa, missä olisi voinut kokoontua, kun kylän ainoa ravintola ei saanut jatkajaa. Mulle on kyllä ilmoitettu, vaikka olin kiusattu. On tunne, että kukaan ehkä paria lukuunottamatta piti jo selvänä, etten edes tule. Tai jos on pidetty niin en tiedä asiasta mitään. Aika harva tietää edes nykyistä sukunimeäni tai asuinpaikkaanikaan.
Olen 24 ja tarkoitus oli että 25v eräs luokan oppilaista etsii muut ja pistää luokkakokouksen pystyyn. Rehellisesti sanottuna koko elämäni on mennyt niin päin persettä kuin olla ja voi, että en oikein viitsisi näyttää naamaani siellä pitkäaikaistyöttömänä ja varattomana sekä ripauksen mielenvikaisena.
Siis eikö luokkakokousten idea ole juuri se, että kaikki kutsutaan? Eihän se ole silloin mikään luokkakokous, vaan sisäpiirin tilaisuus. Ja vaikka olisi joku tyyppi, josta en olisi tykännyt kouluaikana, niin totta hemmetissä haluaisin tietää, mitä hänelle nykyään kuuluu ja kutsuisin mukaan. En voi ymmärtää.
Ei oikeastaan kauheasti hetkauttanut. Olin kyllä vähän pöyristynyt, koska onhan tuo nyt melko tökeröä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Ja kyse oli lukioluokasta, vaikkei varsinaisia ystäviä oltukaan niin ei tietääkseni myöskään erityisen huonoissa väleissä eikä ollut kouluaikana mitään ihmeempää draamaa. Kaveriporukkani oli vaan enimmäkseen rinnakaisluokilla, kun suurin osa luokkakavereista oli aikamoista pintaliitoporukkaa. Kuulin tästä siltä ainoalta luokkakaverilta, joka oli ystäväni, ja jota ei myöskään oltu kutsuttu.
En edes tiedä, onko luokkakokousta pidetty. Muutin kauan sitten sieltä tuppukylästä kauas pois enkä ole pitänyt yhteyttä keneenkään. Ei minua kiusattu tms, joten ihan hyvin voisin tavata kenet tahansa siitä porukasta tai vaikka kaikki kerralla. Mutta mitään erityistä kiinnostusta siihen ei tosiaankaan ole.
Se, että se oli tahallista. Olinkin kouluaikoina käsittämättömien juorujen kohde, joten tietysti nyt aikuisena näitä juorujen levittelijöitä saattoi jopa nolottaa. Jos olisi kutsuttu, taatusti olisin mennyt.