Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa häntä mielestäni. Uskotteko sielunkumppaneihin?
04.10.2015 |
Mies asuu Ruotsissa, hän on ystäväni tuttava ja tapasimme ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten kun lähdin ystäväni kanssa meren toiselle puolelle.
Ihastuin häneen heti ja hän minuun, mitään ihmeellistä ei tapahtunut ja kotiin päästyäni yritin unohtaa koko asian. Hänkään ei pitänyt minuun enää yhteyttä.
Vuosi sitten keväällä lähdimme Ruotsiin uudestaan, seurustelin silloin huonossa suhteessa ja lähdimme siis vartavasten viikonlopuksi näkemään näitä ystäväni ja mun kavereita. Näin miehen uudestaan siellä ja Kemia välillämme oli todella suurta, huomasin miten hän piti minusta sellaisena kuin olen. Olin ollut todella surullinen koko päivän, äh en osaa selittää sitä tilannetta kun saavuin samaan tilaan missä hän oli, katsoimme toisiamme pitkään, se oli jotenkin vain todella uskomatonta.
Hän yritti pitää yhteyttä itseeni matkan jälkeen useaan kertaan mutta olin itse hyvin varautunut, ex-poikaystäväni takia. Nyt kesällä hän tuli taas juttelemaan minulle, juttelimme koko kesän. Puhuimme tunteja puhelimessa ja hän halusi tulla elokuun lopulla Suomeen. Hän katsoi lentoja valmiiksi jne. Mutta menin itse paniikkiin ja viikkoa aikaisemmin peruin koko jutun , kadun tätä nyt todella paljon.
En vaan saa häntä mielestäni, mutta en pysty ottamaan häneen yhteyttäkään. Hän aloitti syksyllä opinnot yliopistossa ja uskon että hän on mennyt jo elämässä eteenpäin ja unohtanut minut.
Halusin vain selventää ehkä päätäni tällä tekstillä, en tiedä auttoiko. Oliko todella vain sattumaa että tapasin hänet
Kommentit (8)
Ota nyt yhteyttä ihmeessä!!! Unohda kaikki muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sielunkumppanuutta ja sitä ei unohda koskaan. Päivittäisessä elämässä sen ei tarvitse tulla ilmi mutta esim meillä eron jälkeen mies yritti todella radikaalein keinoin unohtaa minut ja minä hänet mutta niin vaan päädyttiin yhteen kun aika oli parempi suhteelle. Onneksi missään vaiheessa väleillemme ei muodostunut huonoa kitkaa, muuten olisi voinut tehdä asioista vaikeita.
Sitä kun vihaa enemmän niitä ihmisiä joista on joskus välittänyt eniten.
En tiedä miten, hän kyseli hirveästi silloin että miksi en halua nähdä jne. Kerroin vain että nyt en vain pysty ja siihen hän kysyi että voimmeko silti vielä jutella, vastasin että tietysti mutta sitten juttelu kuitenkin loppui eikä hän enää vastannut yhteen viestiini.
En tiedä.. Olen pelkuri enkä halua tulla torjutuksi.
Uskoin joskus vahvasti. En enää, sillä se oli aina vain yksipuolista.
Sielunkumppaneitakin voi olla lukuisia. Sanahelinää kuvitella olevan ainoastaan yksi ja ainoa tuon tason kumppani elinaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon sielunkumppaneihin, mutta en usko että sielunkumppanista välttämättä tarvitsee tulla parisuhdekumppania. Itse löysin todellisen sielunkumppanin, ja kokeilimme parisuhdettakin, mutta emme sopineet siinä mielessä ollenkaan yhteen. Olemme silti edelleen toistemme parhaat ystävät.
6 lisää: Tein moneen kertaan itsestäni pelkän pellen luulemani sielunkumppanin suhteen. Monesti tein kylläkin ihan tietoisen valinnan pohjalta sellaista että riskeerasin vähintäänkin itsekunnioitustani saavuttaakseni todella haluamani henkilön, mutta eipä se niin auttanut. Kamalan karvas totuus myöntää olleensa väärässä, ja ei vain väärässä vaan vuosikausia väärässä. :( Alusta alkaen. Se mitä tunsin ja kaikki se, niin se oli aina vain yksin minun päässäni.
Jos hän on jo unohtanut sinut, se ei ollut sielunkumppanuutta. Voithan sinä halutessasi ottaa yhteyttä ja kertoa panikoimisesi syyn & kysellä hänen fiiliksiään teistä.