Näin viime yönä kummallisen unen;

olin rotkon reunalla ja uskalsin kurkistaa alas. Valtava kuumuus hyökyi ylös ja poltti kulmakarvani sekä suuren osan tukkaani. Kuulin äänen, valtavan kumean äänen jostain yläilmoista ja se julisti; helvetti on irti, se odottaa palkkiotaan. Tulkaa siis te jotka olette minulle luvatut, jotka ette Karitsan verestä piitanneet vaan menitte omien halujenne mukaan. Te olette nyt minun, kokonaan minun ettekä voi enää paeta. Minä otan teidät ja te tulette ikuisesti juomaan minun vihani maljat sillä minä petin Hänet jota ei voi kukaan pettää. Tuo suuri ääni huusi ja julisti; Jumalan vihan maljat ovat täyttyneet, ne vuodatetaan nyt maailman päälle. Katsokaa vuoria, ne sortuvat, kuunnelkaa maata, se järisee voimain pauhinasta. Meret kohoavat, vuoret syöksevät tulta. Minä olen ollut, olen nyt ja tulen ikuisesti olemaan, joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan. Olen saanut tarpeekseni kuninkaiden ahneudesta, maiden valtiaat oksettavat minua. Tulen suistamaan maan rakoon niin idän ruhtinaat kuin etelän valtiaat. Kukaan joka nostaa kätensä minun kansaani vastaan ei saa nähdä nousevan auringon ihmettä. Minä tuhoan kaiken ja annan Armon käydä nimeni tähden murhattujen alttarille. Vapise maa, hetken vielä kaikki näyttää hyvältä mutta sitten esirippu laskeutuu ja loppunäytös on ohi.