Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako avautua lapsuuden ystävälle?
02.10.2015 |
Ajattelin tulla tänne kysymään, että onko täällä kenelläkään kokemusta seuraavanlaisesta asiasta:
Olen likemmäs kuusikymppinen nainen ja minulla on muutama oikein hyvä lapsuuden aikainen ystävä toisella paikkakunnalla, kaukana nykyisestä paikasta, missä olen asunut jo monia vuosikymmeniä. Mutta joskus vielä tapailen näitä hyviä ja rakkaita lapsuuteni aikaisia naapurin lapsia, jotka tietenkin myös aikuisia kuten itsekkin ja meillä on omat kuviomme käyty läpi elämässämme kuin myös omat perheemme jne. Minun vaan jotenkin tekisi mieli kertoa parille hyvälle lapsuuden ystävälle ja koulukaverille lapsuudestani, että kun se ei ollut silloin sellaista kuin mitä he ehkä luulivat sen kohdallani olevan eli olin kotonani seksuaalisen häirinnän kohteena ajoittain yhden perheenjäsenen taholta, ja häiritsijäni mielenterveyskään ei ollut aika-ajoin kunnossa muutoinkaan vaan joutui välillä sairaalahoitojaksoille.
Kertoisitteko vaikkapa kirjeitse lapsuuden aikaisille koulukavereille ja ystäville tälläisestä menneisyydestänne vai vaikenesitteko koko asiasta, koska asia ei heille sinänsä kuulu ja pitäisitte heidät vain siinä uskossa, että minulla meni ihan mukavasti lapsuuden perheessä siihen aikaan kun vielä leikimme nukeilla ja barbeilla?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:52"]
Rakas ihminen, kirjoituksesi kosketti minua todella syvältä. Olet kärsinyt elämässäsi todella paljon. Toivottavasti olet voinut kertoa tapahtuneesta jollekulle ennen tätä.
En osaa sanoa, kuinka läheinen olet edelleen lapsuuden ystäviesi kanssa tai minkälaisia he ovat, ovatko kykeneväisiä puhumaan tunteistaan tai vaikeista asioista muuten. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun tulisi kertoa asiasta kaikille niille, joille haluat siitä puhua. Sinä et ole tehnyt mitään väärää eikä sinulla ole mitään hävettävää. Ainoa asia, mikä minua vanhoille ystäville kertomisessa arveluttaa on heidän reaktionsa vaikutus sinuun. Jos he eivät osaa ottaa asiaa vastaan niin kuin toivoisit, kestäthän sen? Kestäthän, vaikka et saisi heiltä tukea?
Jos siis et ole aikaisemmin puhunut asiasta kenellekään, neuvoisin sinua varmaan ensin hakeutumaan terapiaan prosessoimaan asiaa, jotta itselläsi olisi riittävästi voimaa voida puhua aiheesta muidenkin kanssa heidän reaktioitaan pelkäämättä.
Painotan siis, että kyseessä ei ole asia, jonka kertomista sinun tulisi pohtia häveliäisyyden nimissä, sillä siinä ei ole mitään hävettävää.
[/quote] Kiitän neuvoistasi, mutta tuota olen juurikin pohtinut, että millaisen vastakaiun saisin, jos kertoisin joillekin heistä, mutta ehkä kerron joskus tai sitten jätän kertomatta. Joskus olen ajatellut tuota kirjeen kirjoittamistakin kyseisestä aiheesta tuolta osin, mutta sitten ajattelen aina, että jos itse saisin yhtäkkiä kirjeen vastaavalta, jonka kanssa en enää nykypäivinä ole sillälailla kiinteässä ja jatkuvassa yhteydenpidossa kuin lapsena, niin voisihan se olla melkoisen yllättävää saada tietää jotain vastavaa, mutta en kyllä itse samankaltaista kokeneena hämmästyisi, vaan ymmärtäisin todellakin hyvin ko. ihmistä.
Toisaalta kohtaamani asia on taakse jäänyttä elämääni, ja tähän päivään asia ei sinänsä vaikuta, eikä ole vaikuttanut, niin ehkä toisaalta on parempi jättää kertomatta koko asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista reaktiota hieltä odotat? Kuitenkin tunnet lapsuusystäväsi varmasti niin hyvin, että odotat varmasti heiltä jonkinlaista reaktiota. Mietin sitä, että ovatko he riittävän kypsiä tukemaan sinua tässä asiassa, vai ovatko hekin kasvaneet hyshys-kulttuurissa josta eivät ole vielä päässeet irti.
Sinuna kyllä kertoisin. Voisi olla tervetullutta kuulla heiltä, miten he ovat nähneet sinun lapsuutesi. Aistivatko ja näkivätkö jotain sellaista elämästäsi ja kodistasi, mitä lapsena eivät ymmärtäneet mutta joka vaivasi heitä. Voit heidän kauttaan saada jotain uutta näkökulmaa ja vahvistaa sitä pientä tyttöä, joka joutui kokemaan ahdistelua ja turvattomuutta. Ja voihan olla että heillä on itsellään myös jotain tuollaista taustaa, tuskin näistä asioista ennen on keskusteltu kuten nyt.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 17:17"]
Millaista reaktiota hieltä odotat? Kuitenkin tunnet lapsuusystäväsi varmasti niin hyvin, että odotat varmasti heiltä jonkinlaista reaktiota. Mietin sitä, että ovatko he riittävän kypsiä tukemaan sinua tässä asiassa, vai ovatko hekin kasvaneet hyshys-kulttuurissa josta eivät ole vielä päässeet irti.
Sinuna kyllä kertoisin. Voisi olla tervetullutta kuulla heiltä, miten he ovat nähneet sinun lapsuutesi. Aistivatko ja näkivätkö jotain sellaista elämästäsi ja kodistasi, mitä lapsena eivät ymmärtäneet mutta joka vaivasi heitä. Voit heidän kauttaan saada jotain uutta näkökulmaa ja vahvistaa sitä pientä tyttöä, joka joutui kokemaan ahdistelua ja turvattomuutta. Ja voihan olla että heillä on itsellään myös jotain tuollaista taustaa, tuskin näistä asioista ennen on keskusteltu kuten nyt.
[/quote] Aivan tuota olen itsekkin miettinyt, että haluaisin kuulla, millaisena esim. naapurin likkakaveri näki minun elämäni siihen aikaan? Että oliko jotain erikoista, jonka huomasivat minusta, mitä en ehkä itse silloin pikkulikkana ollessani tiedostanut, ja sama juttu vielä teini-iässäkin, että kuinka silloiset ns. bestiskaverit kokivat minut; huomasivatko kuitenkin, että kaikki ei ehkä ollutkaan hyvin kotona siihen aikaan?
Minä en pitänyt lapsuudestani yhtään, joten älä ainakaan minulle avaudu.
Rakas ihminen, kirjoituksesi kosketti minua todella syvältä. Olet kärsinyt elämässäsi todella paljon. Toivottavasti olet voinut kertoa tapahtuneesta jollekulle ennen tätä.
En osaa sanoa, kuinka läheinen olet edelleen lapsuuden ystäviesi kanssa tai minkälaisia he ovat, ovatko kykeneväisiä puhumaan tunteistaan tai vaikeista asioista muuten. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun tulisi kertoa asiasta kaikille niille, joille haluat siitä puhua. Sinä et ole tehnyt mitään väärää eikä sinulla ole mitään hävettävää. Ainoa asia, mikä minua vanhoille ystäville kertomisessa arveluttaa on heidän reaktionsa vaikutus sinuun. Jos he eivät osaa ottaa asiaa vastaan niin kuin toivoisit, kestäthän sen? Kestäthän, vaikka et saisi heiltä tukea?
Jos siis et ole aikaisemmin puhunut asiasta kenellekään, neuvoisin sinua varmaan ensin hakeutumaan terapiaan prosessoimaan asiaa, jotta itselläsi olisi riittävästi voimaa voida puhua aiheesta muidenkin kanssa heidän reaktioitaan pelkäämättä.
Painotan siis, että kyseessä ei ole asia, jonka kertomista sinun tulisi pohtia häveliäisyyden nimissä, sillä siinä ei ole mitään hävettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:50"]
Minä en pitänyt lapsuudestani yhtään, joten älä ainakaan minulle avaudu.
[/quote] Voi sinua, minun lapsuuteni kyllä muutoin oli ihan mukavaa, ja vanhempani ja kaikki muut sisarukseni olivat ihan normeja ihmisiä, ja ovat vieläkin, mutta ainahan isoon parveen yksi osittain mätä omena mahtuu joukkoon. Vietin siis muutoin ihan normaalin ja hyvän lapsuuden, mutta tiedostin senkin jo lapsena, että eipä naapurin lapsillakaan kaikilla mennyt kovin hyvin perheissään, kenellä oli mitäkin vaikeuksia omissa perheissään, oli alkoholismia ja muunlaista väkivaltaa.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:50"]
Minä en pitänyt lapsuudestani yhtään, joten älä ainakaan minulle avaudu.
[/quote] Voi sinua, minun lapsuuteni kyllä muutoin oli ihan mukavaa, ja vanhempani ja kaikki muut sisarukseni olivat ihan normeja ihmisiä, ja ovat vieläkin, mutta ainahan isoon parveen yksi osittain mätä omena mahtuu joukkoon. Vietin siis muutoin ihan normaalin ja hyvän lapsuuden, mutta tiedostin senkin jo lapsena, että eipä naapurin lapsillakaan kaikilla mennyt kovin hyvin perheissään, kenellä oli mitäkin vaikeuksia omissa perheissään, oli alkoholismia ja muunlaista väkivaltaa.
[/quote]
Etkö huomannut, että tässä vittuiltiin avoimesti aloittajan otsikossa olevalle räikeälle kielioppivirheelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:52"]
Rakas ihminen, kirjoituksesi kosketti minua todella syvältä. Olet kärsinyt elämässäsi todella paljon. Toivottavasti olet voinut kertoa tapahtuneesta jollekulle ennen tätä.
En osaa sanoa, kuinka läheinen olet edelleen lapsuuden ystäviesi kanssa tai minkälaisia he ovat, ovatko kykeneväisiä puhumaan tunteistaan tai vaikeista asioista muuten. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun tulisi kertoa asiasta kaikille niille, joille haluat siitä puhua. Sinä et ole tehnyt mitään väärää eikä sinulla ole mitään hävettävää. Ainoa asia, mikä minua vanhoille ystäville kertomisessa arveluttaa on heidän reaktionsa vaikutus sinuun. Jos he eivät osaa ottaa asiaa vastaan niin kuin toivoisit, kestäthän sen? Kestäthän, vaikka et saisi heiltä tukea?
Jos siis et ole aikaisemmin puhunut asiasta kenellekään, neuvoisin sinua varmaan ensin hakeutumaan terapiaan prosessoimaan asiaa, jotta itselläsi olisi riittävästi voimaa voida puhua aiheesta muidenkin kanssa heidän reaktioitaan pelkäämättä.
Painotan siis, että kyseessä ei ole asia, jonka kertomista sinun tulisi pohtia häveliäisyyden nimissä, sillä siinä ei ole mitään hävettävää.
[/quote] Olen käynyt terapiassa oma-aloitteisesti puhumassa lapsuuteni trauman läpi - hyvä niin, olin todellakin itsellenikin kiitollinen, kun menin todellakin juttelemaan asiasta jo melkoisen ajoissa aikuiseksi vartuttuani, ja se todellakin vapautti minut taakasta, josta ihme kyllä kannoin jonkinlaista häpeätaakkaa, vaikka päinvastoinhan asian piti olla, eihän minulla ollut mitään hävettävää lapsuuteni kuprun suhteen, jonka toinen perheenjäsen aiheutti minulle. Onneksi osasin puolustautua tätä kyseistä häiriköivää perheenjäsentä kohtaan, mutta kuitenkin hän ehti häiritä minua aivan liikaa ennen kuin uskaltauduin mennä kertomaan vanhemmilleni, jotka sittemin vihelsivät pelin poikki. En tullut raiskatuksi, ei sellaista kuitenkaan päässyt tapahtumaan, mutta kuitenkin tarpeeksi pahaa, ja en vaan osaa täysin antaa anteeksi tälle kyseiselle henkilölle, vaikka hän on ollut jo kuollut kauan aikaa sitten. Hän pilasi osittain käytöksellään lapsuuttani, ja se on vaan niin, ja miksipä minun pitäisikään antaa kokonaan anteeksi paitsi että henkilö osoittautui myöhemmin mielenterveydeltään epävakaaksi.
Olkaatte vaan onnellisia te, joilla on tässä suhteessa rikkoutumaton lapsuus. Minulle ei sitä suotu, mutta tiedän, että paljon pahemmissakin oloissa viettäneitä lapsia, joten hekin ovat näköjään selvinneet ja pitemmälle kuin uskoisi myöhemmässä elämässään.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:50"]
Minä en pitänyt lapsuudestani yhtään, joten älä ainakaan minulle avaudu.
[/quote] Voi sinua, minun lapsuuteni kyllä muutoin oli ihan mukavaa, ja vanhempani ja kaikki muut sisarukseni olivat ihan normeja ihmisiä, ja ovat vieläkin, mutta ainahan isoon parveen yksi osittain mätä omena mahtuu joukkoon. Vietin siis muutoin ihan normaalin ja hyvän lapsuuden, mutta tiedostin senkin jo lapsena, että eipä naapurin lapsillakaan kaikilla mennyt kovin hyvin perheissään, kenellä oli mitäkin vaikeuksia omissa perheissään, oli alkoholismia ja muunlaista väkivaltaa.
[/quote]
Etkö huomannut, että tässä vittuiltiin avoimesti aloittajan otsikossa olevalle räikeälle kielioppivirheelle?
[/quote] Missä kohtaa ap:n otsikossa on kielioppivirhe? Ja onkohan nuo kielioppivirheet nyt niin tärkeitä tälläisellä anonyymien temmellyspalstalla lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mää kertoisin. Noin suuren salaisuuden kanssa tuntuis, että eläis kaksoiselämää.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:50"]
Minä en pitänyt lapsuudestani yhtään, joten älä ainakaan minulle avaudu.
[/quote] Voi sinua, minun lapsuuteni kyllä muutoin oli ihan mukavaa, ja vanhempani ja kaikki muut sisarukseni olivat ihan normeja ihmisiä, ja ovat vieläkin, mutta ainahan isoon parveen yksi osittain mätä omena mahtuu joukkoon. Vietin siis muutoin ihan normaalin ja hyvän lapsuuden, mutta tiedostin senkin jo lapsena, että eipä naapurin lapsillakaan kaikilla mennyt kovin hyvin perheissään, kenellä oli mitäkin vaikeuksia omissa perheissään, oli alkoholismia ja muunlaista väkivaltaa.
[/quote]
Etkö huomannut, että tässä vittuiltiin avoimesti aloittajan otsikossa olevalle räikeälle kielioppivirheelle?
[/quote] Missä kohtaa ap:n otsikossa on kielioppivirhe? Ja onkohan nuo kielioppivirheet nyt niin tärkeitä tälläisellä anonyymien temmellyspalstalla lainkaan?
[/quote]
Minä olen suuri oopperan ja kulttuurin ystävä. Aloittaja sen sijaan tuntee lapsuuden ystävän.
Huomasitko nyt?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:23"]
Kyllä mää kertoisin. Noin suuren salaisuuden kanssa tuntuis, että eläis kaksoiselämää.
[/quote] En elä kaksoiselämää, mutta eihän tuollaisesta lapsuuden kokemuksestaan ihan kaikille ystävilleen saatika sukulaisilleenkaan ole kehdannut kertoa puhumattakaan tutuilleen. En todellakaan ole kertonut kuin yksittäisille erittäin läheisille ihmisille, ja tietenkin ammattinsa puolesta vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluville henkilöille. Se purkaminen puhumalla muuten on auttanut, kun on saanut purettua kohtaamaansa vääryyttä lapsuutensa aikana tuolta osin. Suosittelen muillekin, joilla on tuolta osin ollut lapsena vaikeaa omassa perheessään. Jo pelkästään avautuminen ammattilaiselle helpottaa, vaikka eihän lapsuuden kokemuksiaan, olivat ne sitten millaisia tahansa, saa millään pyyhekumilla pyyhittyä omista muistoistaan pois, mutta voihan niitä jälkeenpäin käsitellä purkautumalla terapiassa.