Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa itseäni enkä tätä elämää enää!!
28.04.2007 |
Aina sama juttu, uusi mies, rakastutaan, muutetaan yhteen ja kaikki on ihanaa ja sitten pam... Minä kyllästyn, alan käyttäytymään paskamaisesti, petän ja jätän. Ja näitä suhteita on 27vuoden aikana ollut jo n. 10kappaletta. 6kk-4vuoteen on suhteen kestäneet. Lapsiakin siunaantunut ja ne ovat oikeasti ainut pysyvä ja rakas asia mun elämässäni.
Terapiassa on käyty ja mitään apua ei ole ollut, mä en vaan tajua mikä mua vaivaa. Nyt vihdoin luulin löytäneeni sen ihmisen jonka kanssa kaikki mättää, mutta kuukaus sitten alkoi tuntumaan että kaikki ne piirteet mihin hänessä ihastuin alkoi ärsyttämään. Nyt ollaan siinä pisteessä että ärsytän miestä niin paljon että se lähtee kävelemään!
Miksi olen tälläinen??
Kommentit (9)
hätäisesti yhteen? Ja lapsiakin sinulla on? Mitenkäs lapset suhtautuu kun uusi " isäpuoliehdokas" noin tiuhaan vaihtuu?
Kyllä kuulostaa pahalle, lasten puolesta. Jos olisit onnistunut heidät pitämään sotkujesi ulkopuolella, niin ei sitten mitään...
Ehkä sinun kannattaisi edetä suhteissasi vähän kiireettömämmin. Ja opetella ymmärtämään, että kaikissa meissä on vikoja - niiden kanssa pitää vaan opetella elämään. Jotkut viat ovat ihan hyvä syy erota ihmisestä, esim. väkivaltaisuus tai epäluotettavuus, mutta jotkut puutteet kannattaisi vaan sietää.
Et kyllä varmastikaan ole tämän asian kanssa yksin - kaikki me pähkäämme ajoittain samaa. Siis missä vaiheessa kannattaa, ja missä vaiheessa pitää pistää kamat erikseen. Nyt vaan kun itselläkin on lapsia, niin aion kyllä harkita tarkkaan, ennenkuin kenenkään kanssa yhteen muutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat vielä pieniä ja nyt siis kolmas vauva tulossa eri isän kanssa. Erosin vastikää pitkästä suhteesta jossa oli kaksi lasta. Lasten olemassa olon aikana en ole eronnut kun kerran.
Ehkä mun olis hyvä olla vaan yksin, mielettömän paha olo taas. Luulin että vihdoin olisin löytänyt sen " oikean" , mutta nyt tuntuu taas siltä että en siedä tuota miestä elämässäni pitkään. Yhteen en ole hätiköiden koskaan muuttanut. Seurustellut olen aina väh. 5kk ennen yhteenmuuttoa.
En tiiä mitä mun pitäis sanoa tai ajatella, mä olen ihan pihalla taas omasta elämästäni... :(
Ap
kuulostat tosi ahdistavalta ihmiseltä.
Eikä niiden kanssa tarvi muutta saman katon alle välttämättä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ehkä olisi hyvä olla yksin niin en pilaisi muitten elämää. Ap
Itse jouduin niin tekemään ja kannatti!Tosi tuskasta ja raskasta mutta toisaalta vapauttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat elämäni tärkein asia ja heitä en koskaan sekoittaisi omiin tunnelämäni sotkuihin. Toki lapset vaistoaa ja näkeekin jos olen " onneton" , mutta pääasiassa olen arkena ihan tyytyväinen ihminen ja rakastava äiti lapsilleni. Lapsillani on hyvä olla, sen näen minä ja näkee muutkin ihmiset. :) Ap
Ekaks sun täytyy löytää siihen vastaus ja siitä lähteä purkamaan vyyhtiä..