20v vs 25v äidiksi

Mielenkiinnolla odotan kun tulee toisen lapsen aika. Olen nyt 23-vuotias ja esikoisen sain 2 vuotta sitten. Aloitin juuri amk-opinnot joten kolmen vuoden päästä olisi realistisesti mahdollista ajatella toista lasta. Moni ikäiseni 2-vuotiaan äiti on tehnyt toisen lapsen heti perään tai se on nyt viimeistään tulossa. Itsellänikin vauvakuume on ollut on-off jatkuvasti synnytyksen jälkeen mutta nyt olen todella iloinen päätöksestäni opiskella ensin loppuun!
.
Tulen takuulla olemaan ainakin himpun verran parempi ja kypsempi äiti. En halua edes ajatella miten raskasta nyt olisi olla sekä 2-vuotiaan että 1-vuotiaan tai vauvan äiti ja aloitella opintoja kahden taaperon kanssa. Taloudellisestikin olisi tietysti tiukempaa. Miten sinä ap koet tuon tulevan 5 vuoden ikäeron? Tuntuu että yli 3v ikäeroa pidetään kamalan suurena ja vauva-ajat halutaan vaan äkkiä pois (itse taas nautin vauvasta suuresti ja haluan seuraavastakin nauttia rauhassa). Voisin kuvitella että isosisarus alkaa olla tuossa iässä jo melko helppo ja voi olla vauvan kanssa avuksikin?

Minusta on aivan ihanaa odottaa toista lasta nyt! Olemme monta vuotta saaneet 'harjoitella' lapsiperhe-elämää ja nyt jotenkin kykenen nauttimaan raskaudesta täysillä :) Ihanaa on myös kun isohko esikoinen kovasti odottaa vauvaa ja pohtii tulevaa isoveljeyttään. Minulla itselläni on pikkusisko n 5v ikäerolla eikä mitään mustasukkaisuutta ole ikinä ollut. Jotenkin tuntuu että toisen lapsen kasvu ja kehitys olisi mennyt enemmän 'hukkaan' jos siihen ruuhkaan olisi pari lasta väsätty, minä kun nautin kovasti tästä ajasta lapsen kanssa enkä toivo että tämä olisi äkkiä ohi. :) ap

Itse tulin äidiksi juurikin 20-v. ja 25-v. :) Mites sattuikin! Eli kaksi lasta on. Nyt täytän pian jo 35 ja kuopuskin pian mun jälkeen jo 10 v...

Ero 20- ja 25-vuotiaana äidiksi tulossa oli mielestäni todella suuri. Nuori äiti olin molemmilla kerroilla, mutta jälkeenpäin ajatellen 20-vuotiaana ihan todella nuori ja kyllä se jonkun verran haasteita toi, vaikka kaikki onkin sujunut hyvin ja lapset ovat fiksuja ja hyväkäytöksisiä ja hyvinvoivia. :)

20-vuotiaana koko aikuinen elämä oli vielä aika uutta ja siihen vanhemmuus päälle... Lisäksi monet ulkopuoliset kauhisteli kun olin niin nuori, mikä oli todella ikävää.

25-vuotiaana olin jo ns. tavallisen ikäisen äiti. Paljon itsevarmempi (kokemus vanhempanakin vaikutti) ja sulauduin paljon paremmin mammaporukoihin missä tahansa, leikkipuistoissa, perhekerhoissa ym.

Toki 20-vuotiaanakin mahduin porukkaan mukaan, mutta olin selvästi nuorempi kuin suurin osa ja sen huomasi monessa asiassa... Kuten muiden epäluulossa (osan) minua kohtaan ja kyllä ne 3-4-kymppiset vaikutti minusta vähän jo "tädeiltä" itseeni verrattuna, kun itse olin vielä niin tyttönen.

Esikoisen kanssa mua välillä stressasi ja ahdisti kaikki se vastuu mitä lapsesta (kaiken rakkauden ja ihanuuden ohella) koituu. 25-v. osasin ottaa asian rennommin.

20-vuotiaana suurin osa vanhoista kavereista vietti ihan erilaista elämää kuin minä, 25-v. alkaen alkoi muutkin saamaan lapsia jne.

Eli muutos tuossa välillä oli positiivinen, tsempit sinulle! :)

4 lisää vielä lasten ikäerosta...

Meillä on toiminut hienosti, vanhempi on tyttö ja nuorempi poika. Ovat "maailman rakkaimmat" toisilleen ja paljon yhdessä. Esikoinen oli innolla mukana jo kuopuksen odotuksessa ja vauva-ajassa ja kunhan kuopus on kasvanut, niin heistä on tullut ystäviä. :) Meillä tosin sopii lapsilla luonteet hyvin yksiin, aina ei mene niin...