Miten osaan olla äitiyslomalla?

Ainiin, miltä töihin palaaminen sit loppupeleissä teistä tuntui? Ap

Sehän riippuu aika paljon vauvasta. Jos vauva on tyytyväinen tapaus,joka syö ja nukkuu hyvin niin,saatat tylsistyä..jos taas vauva valvontaa ja vaatii paljon niin oot siinä aika kiinni. Molemmissa tapauksessa voi tulla ikävä töihin. Helpon vauvan kanssa voi helposti puuhastella omia juttuja (pitää vaikka blogia tms. Että aika kuluu)

Alkuun vaivan hoito menee työstä, ja sitten vauvan kanssa voi hyvin harrastaa, ravata perhekerhoissa ja muissa, joissa ainakin itse onnistuin haalimaan ties mitä vastuutehtäviä enkä erakoitunut. Sitten voi pidellä vaate-ja kynttiläkutsuja, sisustaa..... usko pois, se on ihan mahtavaa aikaa.
T. Toinen työnarkomaaniäiti

Eiköhän tuota mieti aivan kaikki. Sittenhän sinä sen näet. Voisithan opiskella jotakin, jos aika käy pitkäksi.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:39"]Sehän riippuu aika paljon vauvasta. Jos vauva on tyytyväinen tapaus,joka syö ja nukkuu hyvin niin,saatat tylsistyä..jos taas vauva valvontaa ja vaatii paljon niin oot siinä aika kiinni. Molemmissa tapauksessa voi tulla ikävä töihin. Helpon vauvan kanssa voi helposti puuhastella omia juttuja (pitää vaikka blogia tms. Että aika kuluu)
[/quote]

Kiitos. Näin se varmasti on. Pitää alkaa nyt keksiä kaikenlaista tekemistä vauva-ajalle. Tai sit voikin käydä niin, että tykästyn siihen hengähtämiseen (jos vauva on helppo) ja siihen ettei tarvitse koko ajan olla suorittamassa... Saa nähdä :) toisaalta odotan että saan huilata töistä, mutta.......
Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:43"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:39"]Sehän riippuu aika paljon vauvasta. Jos vauva on tyytyväinen tapaus,joka syö ja nukkuu hyvin niin,saatat tylsistyä..jos taas vauva valvontaa ja vaatii paljon niin oot siinä aika kiinni. Molemmissa tapauksessa voi tulla ikävä töihin. Helpon vauvan kanssa voi helposti puuhastella omia juttuja (pitää vaikka blogia tms. Että aika kuluu)
[/quote]

Kiitos. Näin se varmasti on. Pitää alkaa nyt keksiä kaikenlaista tekemistä vauva-ajalle. Tai sit voikin käydä niin, että tykästyn siihen hengähtämiseen (jos vauva on helppo) ja siihen ettei tarvitse koko ajan olla suorittamassa... Saa nähdä :) toisaalta odotan että saan huilata töistä, mutta.......
Ap
[/quote
Kannattaa varautua myös siihen että saat koliikkivauvan tms vaativan tapauksen. Oma esikoisena oli mahavaivainen ja erittäin huonouninen. Ei todellakaan tullut mietittyään miten tylsää kotona on, kun elämä on pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.

Noh. Ite en ole koskaan ollut mikään hyperaktiivinen ihminen, mutta kieltämättä raskaimpana vauva-arjessa olen kokenut sen, etten pääse yhtä vapaasti liikkumaan.

Meidän 1 v. ei ole koskaan viihtynyt liinassa tai rattaissa, raivoaa kurkku suorana jos ei pääse itse konttaamaan jonnekin. Hädin tuskin pääsen 10 min kaupassa pyörähtämään - takaisin tullessa poika on jo ihan sen näköinen kuin kantaisi muurahaisia housuissaan :) Ennen yritin vimmalla vaan mennä ja olla välittämättä raivokohtauksista, mutta kun ei kumpikaan lopulta siitä nautittu niin nyt jumitetaan lähinnä omalla hiekkiksellä.

Eli riippuu lapsesta miten jaksat itse liikkua ja miten pääset liikkumaan, vaikka jaksaisit. Onneksi kotonakin voi tosiaan vaikka blogata, sisustaa jne. Lyhyt aika tämä on kuitenkin.

Kannattaa ehkä ottaa se vähän haasteenakin: miten opetella olemaan vähemmän työkeskeinen. Sehän on tosi ihanaa, jos on motivoitunut töihin ja opiskeluun, en siis sano, että se olisi huono asia, mutta kun tulee perheenlisäystä, on hyvä keskittyä vähän myös kotiasioihin ja perheeseen. Ja sitten, kun menee takaisin töihin, löytää hyvä balanssi noiden kahden välillä.

Jos vauva ei valvota ja vie kaikkia mehuja, voi myös tehdä jotain vauvanhoidon ohella. Harrastaa, tai vaikka tehdä ihan vähän töitäkin, varsinkin, jos miehen aikataulut joustavat tai vaikka isovanhemmista on hoitoapua. Suosittelen pitämään kuitenkin vauvan etusijalla ja vähän hiljentymäänkin sen ihmeen äärelle! Vauvalle on tosi tärkeää, että on läsnäolevat vanhemmat (ja muut mahdolliset läheiset ihmiset). Vauvalle ei ole haittaa siitä, jos hän on suositusten mukaisesti (tunti per ikäkuukausi) tutun hoitajan hoidossa. 

Jos aiot jäädä pitemmälle perhevapaalle, suosittelen äitikerhoja. Monet niitä dissaavat, mutta itse olen löytänyt niistä kivaa vertaistukea.

Kiitos ihanista viesteistä :) tässä on mulle kyllä opettelun paikka. Toivottavasti en antanut kuvaa, että pitäisin vauvaa huonona juttuna itselleni, päinvastoin, yritettiin kovasti tätä melkein vuosi ja valtava siunaushan tää on :)
Ap

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:11"]

Kiitos ihanista viesteistä :) tässä on mulle kyllä opettelun paikka. Toivottavasti en antanut kuvaa, että pitäisin vauvaa huonona juttuna itselleni, päinvastoin, yritettiin kovasti tätä melkein vuosi ja valtava siunaushan tää on :) Ap

[/quote]

Et antanut. Se on ihan ymmärrettävää, että jos on tosi työorientoitunut, noin suuri elämänmuutos askarruttaa. Ja se askarruttaa siksikin, ettei voi oikeasti tietää, mitä edessä on. Mä lisään vielä tuohon edelliseen viestiini (nro 9), että se, mitä et voi kuin arvailla etukäteen on se, millaisia tunteita se itse vauva sussa herättää :) Kun annat itsellesi aikaa hiljentyä vauvan kanssa, olla lähellä ja imettää rauhassa, sun ja vauvan välille syntyy luontainen symbioosi. Sekin auttaa sua keskisttymään vauvaan, ja voit jopa siinä tilanteessa jopa huokaista, että onpa ihanaa välillä olla näin työhön panostamisen sijaan (mä vain spekuloin, en tiedä, millaisia tunteita sussa herää). Myös loppuraskaus voi saada sut haluamaan hiljentymistä.

Kannattaa kuunnella kehoa ja vaistoja, nekin ovat aika jännittäviä.

Se pitää vielä sanoa, että ihailen sitä, että joku saa paljon irti työstään. uskon, että se on hyvin antoisaa!

Ja vielä lisään (näköjään mulla on ihan hirveästi sanottavaa tähän!) tuohon viestiini nro 9, että vauvalle ei todella ole haittaa siitä, että tuttu henkilö hoitaa sopivia aikoja, vaan siitä on hänelle jopa hyötyä! Mun vanhemmat ovat läheisiä lapsilleni, ovat olleet jo vauvasta, ja se tuntuu tosi hyvältä, että heillä on niin läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita, siis muitakin kuin me vanhemmat. Vauvatkin ovat kiinnostuineita toisista ihmisistä (ja esim. toisista lapsista, mun kuopus varsinkin on ollut aivan hirveän innostunut vieraiden ihmisten ja lasten seurasta, vaikka onkin toisaalta vähän arka ja vierastava), vaikka äiti ja isä (ja muut jatkuvasti vauvan kanssa tekemisissä olevat ihmiset) onkin ne tärkeimmät

Tän tarkoitus ei ole sua pelotella vaan kertoa kokemuksia . Äitiyslomalle jääminen voi monelle olla todella paha kriisi, varsinkin jos ystävät on lapsettomia. Ensinnäkin, sitä huomaa ettei ollut työpaikallaan korvaamaton. Toisekseen, sitä huomaa että ne työkaverit ei soittelekaan kuulumisia. Voi olla oikeasti iso järkytys tajuta, että se ihminen, jota piti ihan kaverinakin, onkin oikeasti vaan työkaveri, ja sillä on siellä työpaikalla ihan yhtä hauskaa sen sun sijaisen kanssa kuin sun kanssa. Kun ne pakolliset facebook-onnittelut on vastaanotettu, niin voi olla että siihenpä ne yhteydenotot tyssää sitten.  Ja lapsettomat kaverit voi yhtäkkiä vältellä kuin ruttoa, olla jotenkin vihaisiakin, vähän kuin sitä ois jotenkin pettänyt heidät tekemällä lapsen. Vaikka kuinka pitäisi huolen että ei puhu vain lapsesta.

Joten äitiysloma voi olla tilanne, jossa kannattaa miettiä, mikä on elämässä tärkeää ja mistä se oma elämä koostuu kun siitä poistetaan työ. Monilla se asenne työelämää kohtaan muuttuu niin, että muisto siitä että ei oikeastaan sitten ollutkaan kovin kaivattu siinä työyhteisössä saa panostamaan enemmän muihin ihmissuhteisiin ja käyttämään vähemmän psyykkistä energiaa töihin. 

Joten suhtaudu äitiyslomaan avoimin mielin. Se on kuitenkin lyhyt aika elämässä.