Lue keskustelun säännöt.
Olen totaalisen kyrpiintynyt elämäntilanteeseeni
29.09.2015 |
Opiskelen kauppakorkeassa ja jo nyt vituttaa oma alavalinta. Valitsin alan puhtaasti sen vuoksi ettei minulla ole mitään erikoisia ambitioita, ja ainoat syyt miksi voisin kuvitella työskenteleväni alalla on täysin statusliitännäisiä. Siltikin, koen jo nyt alan arvomaailman ja asenteet kuluttaviksi.
En ole erityisen älykäs, en ole kaunis, mietin vain että mitä minä teen täällä. Tunnen olevani kautta jokaisen osa-alueen huono tai jotenkin vajavainen ihminen. Olen isossa kaupungissa ja kauppiksessa niin kyrpiintynyt ja onneton, tuntuu etten halua opiskella tätä alaa enkä edes asua täällä. Mutta ei ole mitää kakkosvaihtoehtoakaan mielessä. Ei mitään tavoitteita, ei oikein mitään mikä motivoisi.
Selailen tälläkin hetkellä äitini keski-ikäisten kavereiden facebook-tilejä kateellisena heidän tasaiselle ja vakiintuneelle elämäntilanteelleen. On aikuistuvat lapset, koti, työ, puoliso. Oma elämä on pelkkää epävarmuutta ja vastoinkäymisestä toiseen rämpimistä. Haluaisin vain jo sen oman perheen ja asua jossain pikkukaupungissa, ja tämä pakollinen elämän välivaihe ei anna minulle yhtään mitään enkä nauti elämästä tippaakaan. Mikään ei motivoi aamulla nousemaan sängystä ja saamaan aikaiseksi asioita.
Kommentit (2)
Mitäs jos repäisisit ja pitäisit ihan rehellisen välivuoden, kävisit maailmalla vähän katselemassa? Elämänkokemus opettaa eniten - en kylläkään tarkoita, että vain Elämäm koulu riittäisi ainakaan ihan kaikille ;P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda alaa. Opiskelin itse ensin kasvatustieteitä ja tunnelmat vastasivat melko tarkastikin sun kyvailemiasi. Toivottomuus, täydellinen motivaation puute ja irrallisuus opiskelukavereista sekä heidän edustamastaan arvomaailmasta oli lannistavaa. Otin vuoden tauon opinnoista, kävin töissä, matkustelin ja tutustuin itseeni. Pääsin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja nykyään elämäni on huomattavasti onnellisempaa, valoa näkyy tunnelin päässä