Isäni kuoltua olen muuttunut herkäksi, miksi?

Isäni kuoli vuosien taistelun jälkeen syöpään kolme kuukautta sitte. Elämä jatkuu, arki on ollut se joka pitää pinnalla. Äidin ja sisarusten kanssa puhutaan usein isästä, ja asia ei sinällään ole enää niin vaikea. Toki suru on läsnä mutta sen kanssa on jo tavallaan oppinut elämään. Kaiken jälkeen olen kuitenkin huomannut muuttuneeni todella herkäksi ihmiseksi. Saatan alkaa itkemään jostain ihan "turhasta" asiasta, esim. jos katsoo tv:stä jotain fiktiivistä sarjaa (vaikkapa Salkkarit) niin itku tulee tosi helposti. Tai kun katsoin Masterchefiä niin kun yksi nainen putos ja haastattelussa itki, minä itkin samalla. Ja arkielämässä huomaan että jos joku asia mene pieleen ja turhauttaa, itken. Tai jos tulee miehen kanssa sanaharkkaa, mulla tulee itku. Ennen isän kuolemaa en todellakaan ollut mikään herkkä ihminen, saatoin ehkä jopa vaikuttaa kovalta ja kylmältä. En liikuttunut helposti jne.
Olen ajatellut että voisiko osasyynä olla se, että kun isä eli syövän kanssa 6 vuotta, niin koko sen ajan en koskaan hänelle nöyttänyt kuinka vaikea asia se oli minulle. Isän edessä olin vahva, en halunnut tuottaa hänelle huolta murtumalla, ja kotona lasten edessä ei voinut aina itkeä. Toki joskus itkin, mutta erään kerran esikoinen (silloin 7v) sanoi että häntä pelottaa kun äiti on surullinen. Miehen kanssa selitettiin lapsille kyllä asia, mutta silloin aloin tavallaan piilottamaan surun lapsilta.
Onko jollakulla kokemuksia siitä että un menettää läheisen,niin jotenkin muuttuu? Onko siihen olemassa joku "oikea" syy, vai ihan luonnollista että tuollaisen kokemuksen myötä muuttuu? Enkä nyt sano että herkkyys olisi huono asia, mutta muutos on kuitenki n niim suuri siihen mitä aikaisemmin olen ollut.