Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä jonkinlainen syömishäiriö? (tyttö 13v)
23.09.2015 |
Sain tyttöni kiinni siitä, että hän mässytti suklaamuroja suussaan ja sylki ne muovipussiin. Halusi siis vain nauttia mausta, muttei lihoa. Tämän jälkeen ruokaa on hävinnyt kaapeistamme enemmänkin. Olen kysynyt ja on selitellyt mm. että kaverit käyneet kylässä ja tarjosi heille.
Nyt kuitenkin löysin hänen sänkynsä alta kaksi _täyttä_ roskapussia jotka täynnä tuollaista pureskeltua ja syljettyä ruokaa.
Tyttö on hieman ylipainoinen ja on kertonut että koulussa nimitelty. Olimme yhteydessä kuraattoriin ja järjestettiin tapaaminen jossa kiusaajat pyysivät anteeksi.
Nyt olen löytänyt mm. nenäliinoihin syljettyjä ruokia, vanhaan tyynyliinaan mikä menossa roskiksen.
Olen kysynyt tytöltä mistä tässä on kyse ja hän sanoo että häntä usein oksettaa eikä ole yöllä viitsinyt herättää muita niin on oksentanut pussiin.
Tiedän kuitenkin ettei tuo mössö ole oksennusta vaan ihan pelkästään pureskeltua ruokaa.
Olen varmaan huono äiti mutta olen ihan hukassa, mitä teen?
Kommentit (21)
Voi kun toimisikin tyttööni noin. Valitettavasti tyttöni käyttää huumeita. Kaikkeni olen yrittänyt. Ei siitä häiriöstä pääse ero jos ei itse halua.
t. epätoivoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö ostaa tuollaista epäterveellistä sontaa kuten suklaamuroja. Hänen tekee mieli niitä mutta pelkää lihivansa. Normaalia ruokaa vain!
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 20:06"]Pitääkö ostaa tuollaista epäterveellistä sontaa kuten suklaamuroja. Hänen tekee mieli niitä mutta pelkää lihivansa. Normaalia ruokaa vain!
[/quote]
Ei, ei ole kyse siitä. Silloin, kun pureskelu&sylkemis tai ahmimis&oksentelu -vaihe on päällä, kelpaa kaikki silmiin osuva ruoka.
Vaikka talle ilmiolle ei olekaan ns. virallista syomishairionimea, on se kuitenkin syomishairiopiireissa (niin sairastuneissa kuin heidan kanssaan tyoskentelevien ammattilaisten parissakin) tunnettu juttu. Turhan usein laakarit, terkkarit yms. keskittyvat painon laskuun/nousuun (ja hoitoa voi siis olla vaikea saada), mutta tyttaresi ajatusmaailma aiheeseen liittyen paljastaa mahdollisen syomishairion olemassa olon. Toisin sanoen hanen huolensa painon kontrolloimisesta ja aiheeseen liittyva (epanormaali) kaytos olisi minulle huolenaihe kylla.
Yrita keskustella tyttaresi kanssa, mutta kuten ylla on mainittu, han voi valehdella koska kokee hapeaa kaytoksensa takia (ja ehka myos siksi, etta uskoisit valheet ja han voi jatkaa samaa kaytosta). Eli yrita olla niin ymmartavainen kuin mahdollista ja ala vaan syyllista tai moralisoi! Jos koululta tai omalta laakarilta ei saa apua, ota yhteytta johonkin syomishairio yhdistykseen ja kysy, keneen voisi ottaa yhteytta. Toivotaan, etta tama on ns. vaihe, joka menee ohi, mutta kuten muutkin ovat maininneet, kyseinen kaytos voi olla vasta alkua ja siksi siihen pitaisi puuttua nyt.
Tosi paljon tsemppia ap! Syomishairioisten vanhempana on todella vaikeaa!
Itse tein tuota samaa kun olin sairastumassa anoreksiaan. Juttelisin tytön kanssa asioista (tuo sylkemishomma ja kiusaaminen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsette nopeasti ravintoterapeutille kun kerrot asiasta lääkärille. Meillä samanauuntaista ja samanikäinen.
Jotain? Täytyykö mennä johonkin terapiaan? En ole koskaan sitten lapsuuden nähnyt hänen oksentavan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on ruokailu häiriö ja pitää laittaa välittömästi lapsille tarkoitettuun mielisairaalaan hoitoon saamaan apua ongelmaan ja keskustelua ja lääkettä ja terapiaa ja kaikkea hyvää edistämään tuota tilannetta. Ei ole normaalin ihmisen touhua tuollainen ruuan räkiminen eikä selviä aikuisena tuolla menolla.
Tavallaanhan tuo on bulimiaa. Tai ei ainakaan ihan tervettä touhua ja tarvii tuohon jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta terveeltä. Itse harrastin tuota, kun sairastin myös lapsena syömishäiriötä. Yhteys terkkaan ja sitä kautta koulupsykologiin, puhu lapselle avoimesti ja syyllistämättä.
No en nyt mielisairaalaan laittaisi jos ei ole pakko. Ei tässä ole ihan niin vakavista asioista kyse. Ja tyttö on vielä lapsi, toki pidän hänet kotona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömishäiriö :( Alussa vielä, mutta noi on hankalia. Vie tyttö juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Tee kaikkesi, jottet nolostuta tyttöä: on jo tarpeeksi paha paikka jäädä kiinni tuollaisesta, ja sitten kun asiaa vielä julkisesti puidaan... Se on tytölle kova paikka! Koita välittää tytölle mielikuva, että tilanteessa ei sinänsä ole hävettävää, mutta kuntoon se pitää hoitaa. Ole mahdollisimman rakastava ja lempeä.
Toivottavasti syöminen saadaan normaaliksi pian, ettei pääse kroonistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Syömishäiriöpiireissä" tuo on nimeltään chew&spit. On syömishäiriön oireilumuoto, vähän sama kuin pakonomainen liikkuminen tai oksentaminen.
Syömishäiriöltähän tuo kuulostaa. Yritä etsiä muualta netistä apua asiaan ja lisää tietoa, täällä ei varmaan kovin asiallisia vastauksia saa. Juttele tyttäresi kanssa asiasta, mutta muista todellakin olla tarkka siitä että et syyllistä häntä, vaan tee selväksi että haluat vaan auttaa.
Puutu nyt äläkä odota. Kuraattorille, terkkarille tai vastaavalle heti, ei kannata odotella että alkaa oikeasti oksentelemaan tai puhkeaa anoreksia
Kannattaa heti puuttua, tuosta on lyhyt matka mihin tahansa "vaikeampaan" (virallisesti tunnustettuun) syömishäiriön muotoon. Hänellä on selvästikin jo jonkin tasoista orientaatiota syömishäiriöiseen mielentilaan, yhdyn ylempään kommentoijaan; hanki apua, ole lempeä ja kärsivällinen.
Tuo ei vielä ole virallinen syömishäiriö, itse oirehdin samalla lailla yläasteikäisenä ja vaikka äitini oli yhteydessä kouluterveydenhoitajaan niin kun paino ei pudonnut ei "voitu" tehdä mitään. Muutama vuosi myöhemmin, kun opin oksentamaan, sairaudesta tuli virallinen. Toki aina ja kaikissa tilanteissa olisi paras saada apua mahdollisimman aikaisin, helpottaa sairastunutta ja läheisiä kun ei tarvitsisi ensin vuosikausia kehittää sairautta "tarpeeksi" pahaksi. Voimia!
Yllättävän yleistä, eräs bulimian muoto, joka voi tosiaan johtaa myöhemmin oksentamiseen. Itse oireilin noin myös teininä, ohessa ulostuslääkkeitä, myöhemmin paheni varsinaiseksi bulimiaksi. Muistan vieläkin (tapahtumista on jo 20 vuotta aikaa) traumaattisena ja äärimmäisen häpeällisenä kokemuksena, kun jäin kiinni äidilleni. (Huusi riidan yhteydessä: "Mä ostan pienestä palkastani ruokaa jonka kannan selkä vääränä kotiin, ja sä sitten syljet sen huonees roskikseen. Luuleks sä, etten oo huomannu?") Kuulostat huolehtivalta ja ymmärtävältä äidiltä, joka osaa tukea lastaan rutkasti paremmin kuin omani aikoinaan. Olet jo saanut monia tosi hyviä vastauksia, miten toimia. Tsemppiä, ap.
Minulla oli tapana pureskella&sylkeä ruokaa viikottain. Päädyin usein tekemään sitä silloin, kun olin rajoittanut syömisiäni alle 300kcal päivässä. Se on tapa maistaa ruokaa huolehtimatta kaloreista. Tavasta on todella vaikeaa päästä eroon. Olisin varmaan kuollut häpeästä, jos äitini olisi huomannut.
Yksi asia, jonka koen tarpeelliseksi nostaa esiin ovat thinspo -sivut. Löysin ne netistä vahingossa ollessani 13v. Addiktoiduin niihin ja syömishäiriökäytökseni paheni huomattavasti. Kannattaa asentaa jonkinlainen 'lapsisuoja' tietokoneelle, joka estää noille sivuille pääsyn!