Tutkimus: Mitä useampi lapsi, sitä tehokkaampi nainen on työssään

Valitettavan paljon nykypäivänä on vaan tuota uusavuttomuutta! Ei osata ruokaa tehdä ja hirvee stressi kaikesta! Auta armias jos on pari lasta ja koira, taitaa olla maailman loppu... Itse olen hoitanut yksin omani ja siinä sivussa serkkuni ja kavereiden lapsia niin ja niitä koiriakin on ollu, töitä ja opiskelua!

Itsellä on kolme alle kouluikäistä. Opiskelen ja aion valmistua amk tutkintoon vauvavuoden ohellä.

Täähän on aivan totta. Ensin lisäännytään kuin kanit, herra ties mistä syystä, ja sen jälkeen etsimällä etsitään syitä olla mahdollisimman vähän niiden hermoonkäypien tenavien kanssa. Työssäkäynti + opiskelu - yhdistelmä on monen suurperheen äidin yhteiskunnallisesti hyväksytty henkireikä nähdä lapsia maksimissaan sen tunnin päivässä.  Opiskelun tilalla voi olla myös urheilu, koska on tärkeää että äiti ottaa omaa aikaa liikuntaan, ja siihen saa matkoineen hyvinkin kulumaan vähintään se kaksi tuntia illassa. Sitten oikein urakalla kiillotetaan kruunua, että minäpäs tein tän kaiken vaikka mulla oli myös lapsia. Silloin haluttaisi aivan aivosti kysyä, että miksi teit lapsia. Pakottiko joku sut siihen. Monen äidin jatkuva suorittaminen muistuttaa enemmän ahdistuksen hallintaan tähtääviä pakkoliikkeitä kuin elämästä ja perheestä nauttimista.

Minulla oli esimies, jolla oli 5 lasta (iät 5v - 15v) ja hän oli ollut kotona noin 10 vuotta lapsia hoitamassa. Hän oli niin tehokas, ett onnistui kolmena vuotena peräkkäin menemään leikkaukseen kesäkuun alkupuolella ja sitten lomailemaan koko kesän. Kun muut saivat leikkauksesta sairauslomaa 4 vko, hän sai 8 tai jopa 10. Kun ei kuntoutunut ajoissa millään! Kun me muut emme keränneet etäpäivinä tuntiakaan ns. saldotunteja, sai esimies kerättyä niitä lähes 4 tuntia jokaisena etäpäivänä ja niistähän sitten riitti vapaita lasten lomien aikaan. Kun me muut emme tehneet esimiehelle esityksiä ja puheita (jotka eivät kuuluneet työhömme) emmekä antaneet vinkkejä siitä, miten työtä kehittää eteenpäin, alkoi hän sättiä meitä hankaliksi ja laiskoiksi.

Kyllä, usean lapsen äidit ovat tehokkaita hyötymään muista. Näin siis tämän yhden yksilön perusteella.

Useampi lapsi = useampi äitiysloma, useampi korvatulehdus, vatsatauti, nuha, hammaslääkärikäynti, neuvolakäynti jne. ja useimmiten työajalla. Saa siinä olla tehokas että pääsee samaan tulokseen kuin ne, jotka huolehtivat vaan omat sairastelunsa ja lääkärikäyntinsä.

Hauskoja kommentteja. Itselläni on 5lasta. 6 vuotta hoidin kotona lapsiani kunnes työelämään lähdin. Nyt lapset 5- 15. En koe olevani töissä lapsettomat tehokkaampi, mutta tarkempi jostakin kumman syystä..en halua että kukaan joutuu paikkailrmaan jälkiäni..Kuten joidenkin jälkiä joutuu..ehkä se on tämä äitiys tuonut sen taidon..Kun kotonakin yrittää opettaa lapsille tekemään työnsä loppuun hyvin. Kotona tulee ajallisesti priorisoimaan työt hyvin ja jakamaan ja koen tarpeen vaatiessa olevani todella tehokas..jos on pakko olla.

Toimittajan kannattaisi lukea itse tutkimus, eikä vain sen referointia muista lehdistä. Tai edes abstrakti:

"We examine the effect of pregnancy and parenthood on the research productivity of academic economists. Combining the survey responses of nearly 10,000 economists with their publication records as documented in their RePEc accounts, we do not find that motherhood is associated with low research productivity. Nor do we find a statistically significant unconditional effect of a first child on research productivity. Conditional difference-in-differences estimates, however, suggest that the effect of parenthood on research productivity is negative for unmarried women and positive for untenured men. Moreover, becoming a mother before 30 years of age appears to have a detrimental effect on research productivity."

Ja myöhemmin:

"Our data suggest that economists with two or more children are more productive than economists with only one child or no children, although the difference is not statistically significant."

Omasta kokemuksesta sairastaa eniten juuri ne lapsettomat sinkut. Äidit toki joskus joutuu olemaan lapsen korvatulehduksen takia pois, mutta itse ainakin sain lapselle usein hoitajan.

Useamman lapsen kanssa on tottunut tekemään montaa asiaa yhtäaikaa, lisäksi hankalampien asiakkaiden kanssa tulee toimeen paremmin, koska on oppinut sitä kärsivällisyyttä.

Lähtökohtaisesti nämä ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä asioita.

Riippuu kyllä henkilöstä. Toki jos on perheellinen, niin pitää se leipä perheeseen tuoda, jotta pystyy lapset elättämään. Nykyään kun ei pelkästään mies ole perheen elättäjä. Kokemuksena voin kyllä sanoa, että monilapsisten perheiden äidit menevät usein sieltä mistä aita on matalin. Heidän on kaiketi pakko, jotta jaksavat sitten kotona hoitaa perheen ym. Omalla työpaikallani, jos lapsia on naisella 3 tai enemmän, niin kyllä sairauspoissaolot (omat, mukana ei lasten sairastumisia) ovat huomattavasti suuremmat näiden kohdalla, samoin työn tehokkuus noin muuten. 

On myös ns. perheettömiä naisia, jotka myös menevät siitä mistä aita on matalin, joten asia ei ole niin yksiselitteinen. 

siis työn tehokkuus on huonompi. 

Sori, mutta mä en jaksa kuunnella tollasta " minä kasvatin itse 8 lasta ja heiluin heinäpellolla vauva kainalossa ja kaikki jaksoin samalla".

Meitä on moneen lähtöön.

Miksi nämä " hehkuttajat" eivät mene sitten sinne päiväkotiin töihin yli-isojen ryhmien vetäjiksi, kun mikään ei ole vaikeaa.

Ainakin monilla yhden lapsen vanhemmilla tuntuu olevan rankempaa mitä useamman lapsen vanhemmilla. Vielä kahdenkaan kohdalla iso osa ei osaa ehkä hellittää yhtään ja polttelee itseään loppuun. Useamman kanssa on melkein pakko lopettaa se pingottaminen ja kyllä mä voin väittää olevani levollisempi neljän alle kouluikäisen kanssa mitä 90% vastaavassa elämäntilanteessa olevat, mutta yhden lapsen vanhemmat :D välillä odotankin aikaa kun saan työskennellä ihan täysillä vaan, mutta nyt nautin vielä viimeisestä vauva-ajasta. :)

Ei ole mitään tekemällä tehtyjä ongelmia ja pakkomielteitä suorittaa äitiyttä tietyllä tavalla.

Kääntäen, olenko siis tehoton työelämässä, koska olen lapseton?

P*skanmarjat.

Oma kokemukseni on, että monilapsisten perheiden vanhemmat puuhaavat paljon - oli se sitten työtä tai vapaaehtoistoimintaa - ja että heistä lastenhoito ja kodinhoito on vain minuutin homma päivässä. Kyllä minäkin ihailin kuusilapsista kollegaani, joka jaksoi vetää jumppia, hoitaa työnsä tehokkaasti, viedä lapsia harrastuksiin ja pitää yllä sosiaalisia suhteita, vaikka mies oli vuoden reissukomennuksella. Sitten aloin mielessäni laskea, kuinka paljon lapset (1-13v) näkivät äitiään päivittäin ja kuka teki ruoat ja siivouksen ja tilanne alkoikin näyttää toiselta. Lapset olivat koulussa/päiväkodissa äidin työaikaan, illalla istuivat autossa, kun sisaruksia kuskattiin harrastuksiin ja viikonloppuisin siivosivat, pyykkäsivät ja kokkasivat, jotta arki sujuisi taas normaalisti. Missä oli rauhallinen yhdessäolo? Laatuaika? Hengähdystauko? Ja äiti mennä viipotti vapaaehtoistehtävissään viikonloput ja kärräsi väkeä kotiin pitämään itsensä viihtyneenä.

Joku ne ison perheen kotityöt hoitaa, kun äiti puuhaa työasioita eikä selitykseksi riitä suuri tehokkuus. Suurperheen pyykkäämiseen menee enemmän aikaa kuin kolmihenkisen perheen pyykkeihin. Kotitöitä on enemmän ja jonkun ne on tehtävä. Jos lapset eivät elä työleirillä ja huolehdi omista asioistaan päiväkoti-iästä alkaen, on selvää, että lapsiperheiden aikuisilla ei ole kovasti aikaa toteuttaa omia tarpeitaan.

Kyllä nuo esimerkkiperheen lapset tiesivät, kenen aika oli tärkeintä. Äidin piti ehtiä jumppiin, äidin piti saada levätä, nyt on äidin omaa aikaa. Näitä toisteltiin päivittäin. Isommat lapset eivät arkisin ehtineet lainkaan tavata kavereita, kun aika meni harrastuksissa ja kotitöiden ja sisarusten hoitamisessa. Tehokkuutta toki valjastaa lapset tekemään kaiken mutta kovin ihailtavaa se ei ole. Toki on hienoa, että lapset oppivat kotityöt pienestä pitäen ja osallistuvat kodin hoitamiseen, mutta missä on se lasten oikeus olla lapsia?

Vaikka suurperheen äiti olisi kuinka tehokas, niin se lapsen kohtaaminen rauhassa jää pariin minuuttiin siinä missä yhden lapsen perheet voivat viettää hyvää ja laadukasta aikaa keskenään tuntikaupalla. Se nyt vain on fakta. Ja vaikka suurperheiden lapset osaavatkin keittää perunat ja huoltaa kotityöt, niin se vanhemman kanssa keskustelut ja yhdessäolo voivat jossain perheissä olla priorisoituina perunankeittoa tärkeämmäksi. Joissakin perheissä lapset saavat jopa tavata kavereitaan. leikkiä ja puuhata muutakin kuin kehittäviä harrastuksia ja kotitöitä.

Pakko olla tehokas kun ei ole ollut muita vaihtoehtoja, logistiikan pitää toimia:

lapset tarhaan (pahimmillaan useita km bussilla), sieltä toiseen kaupunkiin töihin, 8h töissä, tunti takaisin, lapset tarhasta ja lähikaupan kautta kotiin. Ruoka lämpimäksi (pakko tehdä ed iltana ettei lasten tarvitse odottaa nälissään, valmisteluun tosin menee alle 30 min), sitten läksyt, leikkimiset, iltatoimet ja nukkumaan. Siivous kerran viikossa, keittiö joka ilta. Omat harrastukset oli poissa monta vuotta koska aika ei riittänyt kaikkeen. Pyykkikone käynnissä useamman koneellisen viikonloppuna. Muuten viikonloput oli aina varattu perheen yhdessäololle.

Toki mies on jakanut kaiken tämän mutta on ollut aikoja jolloin olen hoitanut kaiken yksin. Tuohon sitten päälle vielä 2 talonrakennusprojektia jolloin teimme maksimimäärän töistä itse.

Kun tuohon tehokkuuden rutiiniin pääsee toki se heijastuu myös töissä - yhtään minuuttia ei hukata haahuiluun.

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla tehokas kun ei ole ollut muita vaihtoehtoja, logistiikan pitää toimia:

lapset tarhaan (pahimmillaan useita km bussilla), sieltä toiseen kaupunkiin töihin, 8h töissä, tunti takaisin, lapset tarhasta ja lähikaupan kautta kotiin. Ruoka lämpimäksi (pakko tehdä ed iltana ettei lasten tarvitse odottaa nälissään, valmisteluun tosin menee alle 30 min), sitten läksyt, leikkimiset, iltatoimet ja nukkumaan. Siivous kerran viikossa, keittiö joka ilta. Omat harrastukset oli poissa monta vuotta koska aika ei riittänyt kaikkeen. Pyykkikone käynnissä useamman koneellisen viikonloppuna. Muuten viikonloput oli aina varattu perheen yhdessäololle.

Toki mies on jakanut kaiken tämän mutta on ollut aikoja jolloin olen hoitanut kaiken yksin. Tuohon sitten päälle vielä 2 talonrakennusprojektia jolloin teimme maksimimäärän töistä itse.

Kun tuohon tehokkuuden rutiiniin pääsee toki se heijastuu myös töissä - yhtään minuuttia ei hukata haahuiluun.

Ai niin, opiskelin 3v kolmannen lapsen ollessa 1v>

Tätä ei ollut käännetty: "It's important to point out that the authors are examining a very narrow group of women with privileged circumstances."

Kyse on hyvin etuoikeutetusta ryhmästä, jolla on todennäköisesti mahdollisuuksia esimerkiksi ostaa palveluita. Mitä ei myöskään ollut käännetty. Lisäksi se pohdinta jäi kokonaan pois, että syy ja seuraus eivät ole selkeitä. Voi olla, että taloustieteen tutkijaksi päätyneistä äideistä moni on joka tapauksessa erittäin hyvä organisoimaan, mikä on se taustasyy, ei äitiys. Tutkimuksessa myös tosiaan todettiin, että naisten tuotteliaisuus (ymmärrettävästi) laski pikkulapsiaikana.  

Mitenkään vähättelemättä kenenkään osaamista, jokainen työelämässä oleva tietää, että niin äideissä kuin lapsettomissa on tehokkaita ja lusmuja. Jos sama tutkimus tehtäisiin vertailemalla vaikkapa ruokapalvelutyöntekijöiden työtunteja, tulos voisi olla ihan päinvastainen. Tai jotain ihan muuta. Aina, kun tutkitaan, sata muutakin asiaa kuin tutkittu voi vaikuttaa tulokseen. Esim. vaikkapa se mihin jo viittasinkin, että taloustieteen tutkijat ovat vaikkapa keskimäärin niin varakkaista oloista, että voivat hoidattaa lapset muilla pikkulapsiajan jälkeen ja keskittyä töihin => kummasti tehokkuus säilyy. 

Olikohan tässä tutkimuksessa otettu huomioon mitenkään työvuosia ja kokemusta? Usein perheelliset työntekijät ovat niitä, joilla työkokemusta ehtinyt kertyä enemmän kuin lapsettomille. Siis keskimäärin ja yleistäen näin. Jos tutkimuksen otos on ollut riittävä, niin tämä seikka on voinut vaikuttaa tuloksiin.

Mulla työtehot kasvoi lapsen jälkeen ihan siksi, että oli pakko päästä tiettyyn aikaan hakemaan lasta päiväkodista. Päivän työt oli saatava tiettyyn aikaan mennessä valmiiksi, työpäivää ei voinut yhtään venyttää iltapäivästä. Kyllä siinä luonas- ja kahvitauot lyhenivät.