Asiantuntija: ”Päiväkotilapset tarvitsevat harvoin harrastuksia vapaa-ajalla”

Kannattaa lukea.

Juu lapset vaan äkkiä kotiin pleikkari tabletti tai joku aivoton teletappi pyörimään ja lapsi vahtaamaan sitä. Just näin. Sitten ihmetellään miksi nurten paino ongelmat ym yleistyy. Mistä näitä älykääpiö asiantuntioita sikiää

Meidän lasten päiväkodissa muutama 5-6 v. voimistelee tai luistelee 5 x vk, kun haen lapsia kotiin niin näitä haetaan suoraan treeneihin päikystä, ainakin luistelijalla on treenimekko päällä kun odottelee hakijaa.

Vierailija kirjoitti:

Juu lapset vaan äkkiä kotiin pleikkari tabletti tai joku aivoton teletappi pyörimään ja lapsi vahtaamaan sitä. Just näin. Sitten ihmetellään miksi nurten paino ongelmat ym yleistyy. Mistä näitä älykääpiö asiantuntioita sikiää

Kuka sanoo että lapselle pitää antaa tabletti, pleikkari ym. käyttöön? Vanhemmalla auktoriteettina on mahdollisuus kieltää tai olla ostamatta! Ihan hyvin voi olla kotona yhdessä päikyn jälkeen, syödä päivällinen ja leikkiä tovi ennen iltapuuhia. Ja lastenohjelmiakin voi katsoa yhdessä. Oma lapsi ainakin tykkää kun käperrytään ja rauhotutaan yhdessä sohvalle katsomaan lastenohjelmia hetkeksi.

Reps ja kops! Sallikaa ku mää nauran.. Tarha kertoo jos lapsi on "erityisen hyvä liikkumaan" niin että sittenkö olisi hyvä viedä lapsi harrastamaan? :D Kyllä siinä silloin mennään nimenomaan vanhempien mukaan harrastukseen.

Harrastaa voi pienikin lapsi vaikka olisi siinä maailman huonoin ja kömpelöin liikkuja! JOS lapsi on huono piirtämään, niin tarttis piirtää lisää, kuvistunti jossain olisi silloin parasta varmasti lapselle kun saa motivoivat ihmiset ja hyvät välineet?

Tarhoissa pitäisi tätien jo tajuta että nykyään lapset EI OSAA kuperkeikkoja tai juosta kun menee kouluun -syytän tarhoja passiivisuudesta! Kun omat lapset meni tarhaan 3- ja 4- vuotiaina niin hoitajat ihmetteli miten lapseni jaksaa juosta pienehkön ylämäen puuskuttamatta. Se kertoo jotain nykylapsista ja hoidosta jota saadaan jos tämä jää tarhojen harteille. Liian moni vanhempi tahtoo työpäivän jälkeen sohvalle. On kiire kauppaan ja tehdä ruoka. Ei siinä enää lähdetä pelaan lapsen treeneihin lapsen kanssa. 

Lasten kuuluu liikkua päivittäin, hiihtää ja luistella kotona iltaisin, pyöräillä ja uida! JOS mennään seuraan pelaan futista niin tälläiset specialistit jotka jakaa mielipiteitään voisi mennä katsoon mitä se touhu on tarhaikäisillä, jos nyt futisseuraa löytyy niin pienille. Toivottavasti jokainen lapsi pääsee vanhempiensa kanssa liikkumaan sen tunnin tai vajaan tunnin jonka treenit kestää. Olen huolissani lapsien liian vähäisestä liikkumisesta! Tähän olisi syytä julkisuudessa PALJON enempi pitää meteliä koska lapsien liikkuminen on tarpeellista. Ihan sama pelaatko kotipihassa lapsesi kanssa vai menetkö seuraan jossa joku asiantunteva osaa liikuttaa lasta järkevästi, mutta liikkukaa. Tehkää asioita!

Jos lapsesi on pullea ja passiivinen liikkuja niin lapsi tarvitsee motivaatiota ja intoa liikkua! Se alkaa lapsilla nopeasti kun katsotaan kuka on nopein ja kuka taas tekee eniten maaleja, mutta se EI estä harrastamasta, mitä pidemmälle antaa ajan kulua eikä harrasteta niin sitä vaikeampaa harrastuksen aloittaminen on. Ei tarvitse olla paras että voi harrastaa! Todella surullista lukemista. Itse vuosia lapsien harrastuksia seuranneena voin sanoa että menkää vanhemmat ja testatkaa lajeja, etsikää kiva harrastus! Saa hyviä kavereita, itseluottamusta kun näkee OMAN KEHITYKSEN ja oma harrastus on hyvää arkea. Meillä on 4 lasta ja 4 harrastusta perheessä. Ei todellakaan ole pointtina olla paras, omassa harrastuksessanikin on vaan ilo liikkua.

Saahan sitä perhe valita niinkin, että harrastuksia ei oteta alle kouluikäisille. MUTTA. Kouluikäiselle voi olla pettymys, kun huomaa, että jotkut harrastukset on jo "menneet ohi" eli on liian vanha aloittamaan niitä tai ainakin tavoitteet on laskettava alas. Tällaisia ovat esim. taitoluistelu, monien soittimien soittaminen.

Olen seurannut lapsia, jotka yrittävät kouluikäisenä tuloksetta löytää harrastusta, mutta se on monille erittäin vaikeaa. Kokeillaan monia eri juttuja, mutta mikään ei oikein innosta. Syynä voi olla myös se, ettei olla totuttu säännöllisyyteen, tavoitteellisuuteen eikä aikatauluihin.

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Opekas kirjoitti:

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Oikeasti? Eivätkö päiväkoti-ikäiset lapset yleensä leiki?

Vierailija kirjoitti:

Opekas kirjoitti:

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Oikeasti? Eivätkö päiväkoti-ikäiset lapset yleensä leiki?

Eivät välttämättä. Jos laitat pienen lapsen ruutujen eteen, niin siinä pysyy. Varsinkin jos ei ole sisaruksia tai muita joiden kanssa leikkiä. Lasten elämä alkaa muistuttamaan aikuisten elämää. Aikainen herätys, täysi työpäivä ja illat ruutujen edessä.

Huvittavaa tuo mikä alkaa olla harrastamista. Tuo hiihtäminen ja luisteleminenkin on aika vähäistä. Ei monessakaan suuremmassa kaupungissa montaakaan kuukautta hiihdetä tai luistella vuodessa. Kuinka monta viikkoa jotain latuja ja ulkojääratoja oikein on vaikka pääkaupunkiseudulla? 6 viikkoa vuodessa? Jos meinaa, että lapset harrastaa muutakin kun pyöräilyä tai uintia, niin johonkin seuraan joudut laittamaan tai sitten lapsesi harrastaa noita muutaman viikon lajeja. Joten olisiihan reilua vaan sanoa, että nykylapset harrastavat ruutujen katselua vuoden ympäri ja joskus silloin tällöin tekevät muuta.

Tietenkin kaiken tekemisen voi laskea harrastukseksi, vaikka vuodessa käy 5 kertaa. Ihan kuten nykyisin monet kertovat harrastavansa sienestämistä, marjojen poimimista, jäällä kävelemistä ja kerran vuodessa laivareissuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opekas kirjoitti:

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Oikeasti? Eivätkö päiväkoti-ikäiset lapset yleensä leiki?

Eivät välttämättä. Jos laitat pienen lapsen ruutujen eteen, niin siinä pysyy. Varsinkin jos ei ole sisaruksia tai muita joiden kanssa leikkiä. Lasten elämä alkaa muistuttamaan aikuisten elämää. Aikainen herätys, täysi työpäivä ja illat ruutujen edessä.

Huvittavaa tuo mikä alkaa olla harrastamista. Tuo hiihtäminen ja luisteleminenkin on aika vähäistä. Ei monessakaan suuremmassa kaupungissa montaakaan kuukautta hiihdetä tai luistella vuodessa. Kuinka monta viikkoa jotain latuja ja ulkojääratoja oikein on vaikka pääkaupunkiseudulla? 6 viikkoa vuodessa? Jos meinaa, että lapset harrastaa muutakin kun pyöräilyä tai uintia, niin johonkin seuraan joudut laittamaan tai sitten lapsesi harrastaa noita muutaman viikon lajeja. Joten olisiihan reilua vaan sanoa, että nykylapset harrastavat ruutujen katselua vuoden ympäri ja joskus silloin tällöin tekevät muuta.

Tietenkin kaiken tekemisen voi laskea harrastukseksi, vaikka vuodessa käy 5 kertaa. Ihan kuten nykyisin monet kertovat harrastavansa sienestämistä, marjojen poimimista, jäällä kävelemistä ja kerran vuodessa laivareissuja.

Ei voi yleistää kaikkia lapsia. Meidän poika harrastaa mielestäni riittävästi liikuntaa. Käy 4-vuotiaana jo koulua kuusi ja puoli tuntia päivässä. (asumme Englannissa) Kouluun kävellään 40 min edestakainen matka satoi tai paistoi. Sen lisäksi harrastukset, uinti- ja jalkapallotunnit kerran viikossa. Käymme myös puistossa joka viikko ainakin kaksi kertaa jonne kävellään tai pyöräillään. Puistossa pelataan jalkapalloa ja heitellään frisbeetä. Tai leikitään leikkikentällä. Jalkapalloa pelataan myös joka päivä omalla pihalla ja mailapelejä. Telkkaria saa katsoa max kaksi lyhyttä ohjelmaa päivässä. Eikä joka päivä edes avata telkkaria koska ennemmin pelataan lautapelejä tai luetaan kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opekas kirjoitti:

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Oikeasti? Eivätkö päiväkoti-ikäiset lapset yleensä leiki?

Eivät välttämättä. Jos laitat pienen lapsen ruutujen eteen, niin siinä pysyy. Varsinkin jos ei ole sisaruksia tai muita joiden kanssa leikkiä. Lasten elämä alkaa muistuttamaan aikuisten elämää. Aikainen herätys, täysi työpäivä ja illat ruutujen edessä.

Huvittavaa tuo mikä alkaa olla harrastamista. Tuo hiihtäminen ja luisteleminenkin on aika vähäistä. Ei monessakaan suuremmassa kaupungissa montaakaan kuukautta hiihdetä tai luistella vuodessa. Kuinka monta viikkoa jotain latuja ja ulkojääratoja oikein on vaikka pääkaupunkiseudulla? 6 viikkoa vuodessa? Jos meinaa, että lapset harrastaa muutakin kun pyöräilyä tai uintia, niin johonkin seuraan joudut laittamaan tai sitten lapsesi harrastaa noita muutaman viikon lajeja. Joten olisiihan reilua vaan sanoa, että nykylapset harrastavat ruutujen katselua vuoden ympäri ja joskus silloin tällöin tekevät muuta.

Tietenkin kaiken tekemisen voi laskea harrastukseksi, vaikka vuodessa käy 5 kertaa. Ihan kuten nykyisin monet kertovat harrastavansa sienestämistä, marjojen poimimista, jäällä kävelemistä ja kerran vuodessa laivareissuja.

Ei voi yleistää kaikkia lapsia. Meidän poika harrastaa mielestäni riittävästi liikuntaa. Käy 4-vuotiaana jo koulua kuusi ja puoli tuntia päivässä. (asumme Englannissa) Kouluun kävellään 40 min edestakainen matka satoi tai paistoi. Sen lisäksi harrastukset, uinti- ja jalkapallotunnit kerran viikossa. Käymme myös puistossa joka viikko ainakin kaksi kertaa jonne kävellään tai pyöräillään. Puistossa pelataan jalkapalloa ja heitellään frisbeetä. Tai leikitään leikkikentällä. Jalkapalloa pelataan myös joka päivä omalla pihalla ja mailapelejä. Telkkaria saa katsoa max kaksi lyhyttä ohjelmaa päivässä. Eikä joka päivä edes avata telkkaria koska ennemmin pelataan lautapelejä tai luetaan kirjoja.

Miten olisi jos et rajoittaisi tuota ruutuaikaa? Jos kahden lyhyen ohjelman sijaan lapsella olisikin ihan rajaton ruutuaika? Etkä jostain syystä pääsisi viemään häntä puistoon useinkaan ja toisaalta itse vihaisit siellä seisomista myös. Ja kouluunkin liikenteen takia ette voisi kävellä.

Kyllä ne ruudut vaan vähitellen sen vallan ottavat. Varsinkin jos vanhemmat ovat vähänkin passiivisempiä luonteita eikä sellaisia aktiivisia urheilijoita ja leikittäjiä.

En tarkoita etteikö noita ihan ilman ruutuja kokonaan oleviakin perheitä ole.

Mutta nykyisin monelle se kotona oleminen ei ole kovin aktivoivaa. Tosin toisaalta, kun on koko päivän ollut siellä virikkeellisessä tarhassa, niin eiköhän aivot tarvitse lepoa. Vaikkei se sama asia olekaan kuin uimakoulu, satubaletti tai kiekkoilu. Jostain on luovuttava, kun lapsi on tarhassa aamusta lähes iltaan.

Pleikkarin tai tabletin käyttö yksinään jossain nurkassa on ihan jotain muuta kuun perheen mukavaa yhdessäoloa ja rauhallinen iltahetki.

Varmaan näin, mutta moni harrastus on ihan hyvä aloittaa jo päiväkoti-ikäisenä, vaikkei tähtäisikään mihinkään Olympialaisiin. Esim. just taitoluistelussa ja voimistelussa jos kilpailemaan haluaa, pitää aloittaa ennen kouluikää. Ja kilpaileminen on ainakin meidän lapsilla ollut se ylivoimaisesti paras juttu koko harrastuksessa. Se mistä se into lajiin tulee. ja ei tarvitse olla paras, ei edes kärkikahinoissa, vaan se kilpailemisen fiilis on se juttu.

Kaikki lapset eivät halua kilpailla ja se on ihan yhtä arvokasta ja tällöin on aivan sama aloittaako vaikka 12-vuotiaana. Lisäksi on paljon laja, joissa sen kilpailemisenkin voi aloittaa vaikka 70-vuotiaana, kuten vaikka golf ja suunnistus.

Väittäisin kuitenkin, että niistä lapsista joita ei "raahata" harrastuksiin, valtaosa viettää suuren osan ajasta nenä kiinni tabletissa tai pelikonsolin ohjain kädessä. Kauniissa korulauseissa koko perhe rientää päiväkotipäivän jälkee sienimetsään ja pelaa lautapelejä ja keskustelee illat pitkät, ainakin täällä av:lla. Todellisuus on ihan tutkimustenkin valossa toista.

Harrastaminen pitää kuitenkin aina mennä lapsen ehdoilla. Kaikki tuntemani lapset, jotka ovat olleet siellä päiväkodissa harkkamekko päällä, ovat aivan himoharkkaajia, heitä on vaikea pitää sieltä jäältä pois. Oma lapsemme ei edes ollut luistelukoulussa, mutta kun olimme luistelemassa, hän sai itkuraivarit kun luistimia alettiin ottaa pois jalasta. Olisi jo 3-vuotiaana asunut siellä luistinradalla siihen saakka, että valot sammutetaan.

En tajua miksi sitten tällaista pitäisi väkisin toppuutella ja istuttaa tabletin ääreen. Kun nyt 14-vuotiaana rakastaa hommaa yhä edelleen. Harjoittelee, on hyvässä kunnossa, pärjää kisoissa, osaa keskittyä kouluun, on oppinut sietämään stressiä ja jännittamistä, saanut loistavia, samanhenkisiä kavereita ja sisäistänyt liikunnan ilon elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opekas kirjoitti:

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Oikeasti? Eivätkö päiväkoti-ikäiset lapset yleensä leiki?

Eivät välttämättä. Jos laitat pienen lapsen ruutujen eteen, niin siinä pysyy. Varsinkin jos ei ole sisaruksia tai muita joiden kanssa leikkiä. Lasten elämä alkaa muistuttamaan aikuisten elämää. Aikainen herätys, täysi työpäivä ja illat ruutujen edessä.

Huvittavaa tuo mikä alkaa olla harrastamista. Tuo hiihtäminen ja luisteleminenkin on aika vähäistä. Ei monessakaan suuremmassa kaupungissa montaakaan kuukautta hiihdetä tai luistella vuodessa. Kuinka monta viikkoa jotain latuja ja ulkojääratoja oikein on vaikka pääkaupunkiseudulla? 6 viikkoa vuodessa? Jos meinaa, että lapset harrastaa muutakin kun pyöräilyä tai uintia, niin johonkin seuraan joudut laittamaan tai sitten lapsesi harrastaa noita muutaman viikon lajeja. Joten olisiihan reilua vaan sanoa, että nykylapset harrastavat ruutujen katselua vuoden ympäri ja joskus silloin tällöin tekevät muuta.

Tietenkin kaiken tekemisen voi laskea harrastukseksi, vaikka vuodessa käy 5 kertaa. Ihan kuten nykyisin monet kertovat harrastavansa sienestämistä, marjojen poimimista, jäällä kävelemistä ja kerran vuodessa laivareissuja.

Ei voi yleistää kaikkia lapsia. Meidän poika harrastaa mielestäni riittävästi liikuntaa. Käy 4-vuotiaana jo koulua kuusi ja puoli tuntia päivässä. (asumme Englannissa) Kouluun kävellään 40 min edestakainen matka satoi tai paistoi. Sen lisäksi harrastukset, uinti- ja jalkapallotunnit kerran viikossa. Käymme myös puistossa joka viikko ainakin kaksi kertaa jonne kävellään tai pyöräillään. Puistossa pelataan jalkapalloa ja heitellään frisbeetä. Tai leikitään leikkikentällä. Jalkapalloa pelataan myös joka päivä omalla pihalla ja mailapelejä. Telkkaria saa katsoa max kaksi lyhyttä ohjelmaa päivässä. Eikä joka päivä edes avata telkkaria koska ennemmin pelataan lautapelejä tai luetaan kirjoja.

En tajua miten tämä lapsi liittyy aiheeseen? Hänellähän on jopa kaksi ohjattua harrastusta, jalkapallo ja uinti jo 4-vuotiaana. Harvalla tarhaikäisellä tuon enempää sitä ohjattua harrastusta on Suomessakaan, ainakaan 4-vuotiaana. Meillä tyypillisesti 4-vuotiaana on ollut max. 2-3 harrastuskertaa viikossa, joista yksi sunnuntaina ja 1-2 viikolla, tunti per kerta.

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi sitten tällaista pitäisi väkisin toppuutella ja istuttaa tabletin ääreen. Kun nyt 14-vuotiaana rakastaa hommaa yhä edelleen. Harjoittelee, on hyvässä kunnossa, pärjää kisoissa, osaa keskittyä kouluun, on oppinut sietämään stressiä ja jännittamistä, saanut loistavia, samanhenkisiä kavereita ja sisäistänyt liikunnan ilon elämäänsä.

Mistä johtuu tämä mustavalkoisuus, että vaihtoehtona on joko käydä liikuntaharrastuksessa, tai istua loppuilta tabletin ääressä? Tarhaikäiset ovat 1-6-vuotiaita! Sen ikäinen lapsi liikkuu luonnostaan ja täysin omaehtoisesti, jos vain antaa mahdollisuuden. Ja siihen riittää, että mennään lapsen kanssa omalle pihalle, ja annetaan joku liikuntaväline, esim. pallo, pyörä, hyppynaru, trampoliini. Tai lähdetään lapsen kanssa lähimpään puistoon, josta löytyy keinut, liukumäet ja kiipeilytelineet.

Opekas kirjoitti:

Saahan sitä perhe valita niinkin, että harrastuksia ei oteta alle kouluikäisille. MUTTA. Kouluikäiselle voi olla pettymys, kun huomaa, että jotkut harrastukset on jo "menneet ohi" eli on liian vanha aloittamaan niitä tai ainakin tavoitteet on laskettava alas. Tällaisia ovat esim. taitoluistelu, monien soittimien soittaminen.

Olen seurannut lapsia, jotka yrittävät kouluikäisenä tuloksetta löytää harrastusta, mutta se on monille erittäin vaikeaa. Kokeillaan monia eri juttuja, mutta mikään ei oikein innosta. Syynä voi olla myös se, ettei olla totuttu säännöllisyyteen, tavoitteellisuuteen eikä aikatauluihin.

Alle kouluikäsen kotona "möllöttelyn" helposti täyttävät tabletit ja puhelimet, ellei aikuisilla ole halua tai jaksamisesta olla töiden jälkeen mukana lapsen elämässä.

Tarhaikäisillä on usein pidemmät päivät kuin koululaisilla ja työssäkäyvillä, kun moni on hoidossa vanhempien 8h työpäivän + työmatkojen ajan, jotkut jopa 9h päivässä. Jos vanhempi ei jaksa työpäivän jälkeen lähteä mihinkään puiston laidalle kököttämään, niin miettikääpä, jaksaako se lapsi lähteä 9h viriketulvan jälkeen vielä tunniksi suureen lapsiryhmään toimimaan aikuisen ohjeiden mukaan? 

Tarhaikäinen tarvitsee  myös vanhempiaan ja missä välissä hän ehtii heidän kanssaan viettää aikaa, kun heti herättyä lähdetään päiväkotiin, jossa ollaan pitkälle iltapäivään, käydään kotona syömässä, lähdetään harrastukseen, jonka jälkeen tullaan kotiin iltapalalle ja iltatoimiin, jonka jälkeen onkin aika mennä nukkumaan? Sitten ihmetellään, kun lapsi ei millään meinaa nukahtaa ja ärsyynnytään siitä, kun itsellä olisi kiire sinne ruudun äärelle viettämään "omaa aikaa", kun työpäivän jälkeen ilta on mennyt kuskatessa lapsia harrastuksiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu lapset vaan äkkiä kotiin pleikkari tabletti tai joku aivoton teletappi pyörimään ja lapsi vahtaamaan sitä. Just näin. Sitten ihmetellään miksi nurten paino ongelmat ym yleistyy. Mistä näitä älykääpiö asiantuntioita sikiää

Kuka sanoo että lapselle pitää antaa tabletti, pleikkari ym. käyttöön? Vanhemmalla auktoriteettina on mahdollisuus kieltää tai olla ostamatta! Ihan hyvin voi olla kotona yhdessä päikyn jälkeen, syödä päivällinen ja leikkiä tovi ennen iltapuuhia. Ja lastenohjelmiakin voi katsoa yhdessä. Oma lapsi ainakin tykkää kun käperrytään ja rauhotutaan yhdessä sohvalle katsomaan lastenohjelmia hetkeksi.

 Ei päiväkotilainen tarvitse yhtään harrastusta. Ainoastaan yhdessä oloa perheen parissa. 

Mulla on itselläni temperamentiltaan rauhallisia ja motorisesti hitaasti oppivia lapsia. Heidän kanssaan pitää totisesti käydä ulkoilemassa ja kannustaa omalla esimerkillä liikkumaan, koska päiväkodissa he vain kököttävät hiekkaleikeissä.

Samoin he tarvitsevat lukemista, laulattamista, askartelua jne. Jokin luonnekysymys, (palstan tuntien keittiödiagnooseja alkaa kohta tippua) mutta päiväkodissa he eivät mielellään opettele uusia taitoja.

Kaikken eniten he kuitenkin kaipaavat rauhaa ja rentoutumista pitkien päiväkotipäivien jälkeen. Eli päiväkoti toisaalta kuormittaa liikaa mutta toisaalta ei kuitenkaan kehitä riittävästi.

Hienoa, jos joidenkin lasten hermot kestävät isoa lapsiryhmää vielä iltaisin harrastusten parissakin. Mutta jos teillä on niin erinomaisia lapsia, että he jaksavat harrastaa tarhaiässä, niin älkää kuvitelko että me muut iskisimme lapsillemme tabletin käteen ja löhöäisimme illat. Päinvastoin, tehän olette niitä jotka voitte löhötä.

Meillä on varmaan outoja lapsia kun meillä ei mitenkään rajoiteta ruutuaikaa, mutta ei lapset ole kovin kiinnostuneita "ruuduista". Telkkarista ei oikeastaan ollenkaan. iPadilla joskus pelaavat hetken jotain mutta kyllästyvät äkkiä. Enemmän nuo tykkäävät touhuta perheen koirien kanssa, oleskella ulkona rakentelemassa risuista majoja tai patoamassa pieniä puroja jne. 

Meidän lapsi aloitti kolmevuotiaan askartelukerhon ja jumppakerhon. Muskarissa ollaan käyty puolivuotiaasta lähtien. Muuta tavoitetta ei ole kuin pitää hauskaa. Askartelukerho on äidin ja lapsen yhteinen, nuo kaksi muuta on sellaisia, että siellä on mukana lapsen paras kaveri, jota lapsi ei muuten näe. Lapsemme on päiväkodissa 7 tuntia päivässä, meillä ei ole kuin yksi lapsi. Minä inhoan pihalla leikkimistä ja olen ulkoistanut kaiken leikkikenttätoiminnan miehelle. Itse leikin sitten barbeilla ja pelailen pelejä lapsen kanssa. Käymme myös uimassa yhdessä. Minusta lapsella ei ole liikaa harrastuksia. Hän haluaa käydä niissä jokaisessa. Olen välillä yrittänyt ehdottaa, että jokin niistä jätettäisiin pois, mutta kun toinen haluaa mennä, en minä estele.

Mua järkyttää nää vanhemmat jotka raahaa 4-vuotiaan lapsen vielä 9h tarhapäivän jälkeen illaksi harrastuksiin, koska lapsi sitä muka niin kovasti haluaa.. Kyllä se lapsi oppii määrätietoisuutta, aikatauluja, kilpalua ja painetta sietämään vähän myöhemmällä iällä. Tuon ikäinen lapsi varmaan ihan kamalasti ymmärtää haluta harrastaa jotain pienestä asti, jotta menestyisi lajissa 12-vuotiaana. 😄 Taitaa näissä olla enemmän se äidin tai isin haave harrastuksissa myöhemmin menestyvistä lasista 🙊 Uskallan väittää, että kun tuollainen pieni on ollut koko päivän pois kotoa vanhempien luolta, jäisi lapsi mieluummin kotiin vaikka äidin kanssa istuskelemaan, pelaamaan lautapelejä, sylittelemään, piirtelemään ja touhuilemaan rauhallisia yhteisiä juttuja ja vaihtamaan päivän kuulumisia. Tässä saattais olla syy sillekkin, miksi nykyään ihmiset on niin väsyneitä jo parikymppisinä, kun tämä tavoitteellisuus ja tuloksellinen elämä pitää aloittas jo 4-vuotiaana. 😒