Ongelmana nirso lapsi?

Mä uskoisin, että tuo lähtee jo ihan raskausajasta ja imetyksestä, mihin makuihin lapsi tottuu. Jos äitin ruokavalio on yksipuolista ja epäterveellistä, niin ne "makuelämykset" välittyvät kyllä maha-asukille ja se tottuu niihin makuihin. Useat tekevät myös sen virheen, että eivät edes tee mitään erikoisempia ruokia, koska se piltti syö vaan rakettispagettia ja jauhelihakastiketta.

Vanhempien pitäisi aloittaa lastensa kanssa ruualla makustelu ajoissa. Esim hoitoon tuleva 3v joka ei syö vaikka kasviksia tai ruisleipää. On tosi kiva ruveta opettamaan maistamaan kaikkea. Sitten hän kakoo pöydässä kun toiset yrittää syödä...jipii Camilla-73

Nirsoilu on opittua käytöstä ! Kun ihan pienestä opetaan kaikkea syömään niin ei lapsi nirsoile. Mutta jos vanhemmat on nirsoja ja valittaa ruoasta lapsen kuullen niin oppiihan lapsi äkkiä.

Ei pidä olla yksioikinen "nirsoilusta". Taustalla voi olla muutakin. Kuten meillä... Vauva ei koskaan laittanut mitään suuhunsa. Yleensä vauvat vievät kaiken suuhunsa. Siirryttäessä karkeampijakoisiin ruokiin törmäsimme taas ongelmaan...vauva ei edes koittanut jauhaa ikenillä ruokaansa vaan yritti nielaista sen suoraan ja tukehtuminen oli aika lähellä monta kertaa. Monesti sitten tuli jo syödyt ruuat ulos. Lapsi on nyt viiden vanha eikä vieläkän mene kovin moni ruokalaji, mutta pikkuhiljaa on alkanut laajentua valikoima. Lapsella havaittu jonkinasteista aistiyliherkkyyttä, joka selittää asiaa jo vauvaajasta lähtien...eli suuhin ei laitettu mitään, koska se oli epämiellyttävän tuntuista. Aina kaikki ei ole vanhempien syytä!! 

Justjoo: Joskus täällä lukee ohjeena että lasta ei saa kehua (siis sellaistestakaan mitä se tekee hyvin esimerkiksi piirtää tai laulaa) ja nyt pitäisi kehua siitä että suostuu syömään. Ja muutenkin pitäis äidin nyt keretä tarjoamaan ruokaa lapselle yhteisten ruokahetkien lisäksi pitkin päivää ja vielä lapsen saada vaatia lautanen... Äly hoi: minulla on enemmän lapsia ja tulisin hulluksi jos kaikkien niiden kanssa tuollaista teatteria tekisin. Siinähän ne vasta itsekkäiksi nirsoksi oppisivatkin kun toteaisivat että kun vähän vinkuu, äiti 'leikittelee väreillä' ja pitää MUN annosta kuumana vaikka monta tuntia ja aina voin siirtää perheen ulos lähtemistä ja muita sovittuja aikoja koska MUN ei pidä syödä silloin kun muut. Höpsistä siis. Ruoka syödään kun on ruoka-aika.

Yhden hyvän konstin keksin vahingossa. Tein itselleni "laihdutus" soppaa, siis keitin kaalia lihaliemessä. Lapset halus heti maistaa, mitä hyvää äiti tekee vain itselleen ja nyt 20 miehenalut syövät raakaa ja keitettyä ym. vihannesta heikkopäisinä.

Meillä on nirso lapsi, jolle ei kasvikset ja hedelmät kelpaa. Vauvana ja taaperona söi ihan kaikkea, mutta erosimme lapsen ollessa 4, ja sen jälkeen ruokailu on vaikeutunut. Kotona pärjäämme tämän nirsoilun kanssa, en pakota, ja lapsi on normaalipainoinen. Päivähoidossa taas on jatkuvaa painostusta, minulle valitetaan joka päivä ettei lapsi syö kunnolla, ja lapsen mukaan hänelle päivitellään ja saarnataan niin paljon, ettei hän enää halua kuunnella. Uskon itse, että on kyseessä ohimenevä kausi, joka korjaantuu ajan myötä. Jos päivähoidossa siitä ei tehtäisi niin isoa ja painostavaa numeroa kaikille, niin olisi paljon helpompaa. Lapsi maistaa kyllä, mutta itsepäisenä ei rupea syömään, jos ei halua. Miksei sitten voi antaa sitä näkkäriä ja antaa olla. Minä syötän sen kyllä sitten kotona. Ravitsemusterapeutilla ja lääkärilläkin on käyty, ja ohjeet ovat olleet samantyyppisiä kuin yllä. 

Sama SI vaikuttaa meilläkin lapsen ruokailuun. Esim. risotot ja muut epämääräisen näköiset mössöt on parempi jättää tekemättä. Kaikki pitää olla selkeästi lautasella omissa pikku kasoissa ja ruoka myös syödään järjestyksessä. Ja moni ruoka tuntuu suussa pahalta. On ihan turha syyllistää vanhempia tällaisilla artikkeleilla, harvassa perheessä aikuiset ruoasta valittaa.

Lapsi voi osoittaa mieltään ja syö hoidossa mahdollisimman vähän.Hän ehkä haluaisi olla kotona .Hoitoon meno on lapselle stressi ja se voi näkyä näin...

Niinpä, niin. Nirsoiluko opittua käytöstä? Jaa, ei ainakaan minun kohdallani. Vanhempani ja sisarukseni syövät melkein mitä ruokaa tahansa, itse olen TODELLA nirso. Kaikki aina sanoivat, että lapsistani tulee samanlaisia kuin minä. Eipä näin sitten käynytkään. Tyttäreni syö vaikka minkälaisia ruokia ja on aina valmis maistelemaan "uutuuksia", ei siis mitään ennakkoluuloja. 

pika ruoka on parasta lapsille. meillä lapset saa päättää itte monelta syödään ja minkälaista herkku ruokaa syödään. 

se on lapsen vika jos se ei syö. eei siitä voi vanhempaa syyttää. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 10:40"]

Nirsoilu on opittua käytöstä ! Kun ihan pienestä opetaan kaikkea syömään niin ei lapsi nirsoile. Mutta jos vanhemmat on nirsoja ja valittaa ruoasta lapsen kuullen niin oppiihan lapsi äkkiä.

Yhdyn tähän mielipiteeseeni täysillä.

[/quote]

Lapset oppivat syömään kunnolla, vain yhdellä tavalla. "Jos et syö nyt ruokapöydässä, et syö mitään".  Seuraava ruoka on taas yhdessä perheen kanssa. Syöt tai et.

Taas on hyvä niiden besserwisseröidä, joilla ei omaa kokemusta ole.

Itselläni on esikoinen, jolla allergioiden vuoksi oli pienenä todella suppea ruokavalio eli ei ole maistellut alle 3 v:nä juuri mitään makuja. Nyt koululaisena saa jo syödä vaikka mitä ja syö kaikkea hyvällä ruokahalulla ilman mutinoita.

Kuopus on saanut aina syödä mitä vaan. 2-vuotiaaksi söi reippaasti ilman ongelmia, mutta sitten ihan yllättäen (en ainakaan keksi mikä olisi muuttunut) alkoi pikku hiljaa nirsoilla ja aina vain enemmän. Meni päiväkotiin 2,5-vuotiaana ja siellä kaverin avustuksella oppi nirsoilemaan niistä lopuistakin ruoista, joita siihen asti oli syönyt. Tätä jatkunut nyt 5 vuotta eikä loppua näy. Olen kokeillut kaikki keinot, mutta mikään ei auta. Olen antanut olla syömättä, mistä seuraa hirveä nälkäkiukku. Olen pakottanut maistamaan, mistä seuraa tappelua ruokapöydässä. Meillä tarjoillaan oikeasti erilaisia ruokia, syömme aina yhdessä ja kokeilen itsellenikin uusia ruokalajeja usein, mutta mikään ei kelpaa ja kaikki on yök. Lapsi on myös itse ollut mukana laittamassa ruokaa ja sitten kieltäytynyt syömästä sitä. Että silleen... Olisi niin kiva, jos tähän jonkun ratkaisun joskus löytäisi.

Nirsoiluun vaikuttaa ennen kaikkea lapsen luonne, allergiat ja esim. suuret kitarisat, jollon helposti ruoka jumittaa. Oon tehnyt kaksostutkimusta :)

Sama kasvatus.

Paras on se ettei tee hirveetä numeroa syömisistä. Pikku hiljaa totutellaan uusiin ruokiin. Meillä mennään näin. Eka haistellaan ruokaa, sitten maistellaan ja sitten syödäänkin jo enemmän. Meillä on saanut kokeillakin käsillä ruokaa. Nyt hieman isompana lapsi syö useaa ruokalajia. Kaikki uusi ruoka tuottaa ongelmia, mutta nykyään niihinkin totutaan nopeasti.

Meillä tarjotaan ruoka ruoka-aikana. Normaali terve lapsi kyseessä. Menee pelleilyksi koko ruokailu jos lapsi saa päättää millon syö ja mitä syö. Nirsous ei ole aikuisen syytä ellei mene temppuiluun mukaan. En oikeastaan pidä tuosta nirsous sanasta. Lapsi on vain epäluuloinen ruokia kohtaan. Koitapa itse syödä jotain sellaista ruokaa mitä et ole ennen maistanut. Aivan uutta ruokaa. En usko että moni juoksee viivana syömään tuota ruokaa. Miettikääpä sitä!

Voi hyvänen aika!! Pitäis väreillä ja muodoilla houkutella lapsi syömään!?!!? Ja kasviksia piiloitella pieninä paloina ruokiin ja hukuttaa nämä biitit ketsupilla!!?! Kyllä on taas tästä järki niin kaukana kun itä on lännestä!! Kuka ihme näitä neuvoja oikein keksii?!!?

Jos lapsi on TERVE, niin kotona syödään sitä mitä lautaselle laitetaan ja vain ruoka-aikoina. Syömiseen annetaan 15-20min aikaa jonka aikana lautasen ehtii helposti syödä tyhjäksi moneen kertaan jos sen asiakseen ottaa.

Ajan kuluttua loppuun lautanen otetaan pois ja laitetaan jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Parempaa ei tule niin oppii syömään sitä mitä saa. Routa porsaan kotiin ajaa! Viimeistään illalla ruoka menee naamaan niin että lätinä käy eikä leiki yhtään kun tietää että ruoka otetaan pois jollei syö.

Vaatii vaan selkärankaa ja periksiantamattomuutta vanhemmilta! Ikävä kyllä nämä ominaisuudet ovat kovin harvinaisia nykypäivän superiseiltä ja äitiliineiltä. Ei lapsen kasvatus vaikeaa ole eikä nämä hommat tarvii mitään ruudenkeksijää.

Kun ei rupee pelleileen lapsen kanssa niin hommat toimii hyvin.. Ja tämä ruokailu lapsen ehdoilla kannattaa unohtaa alkuunsa. Aikuisten ehdoilla pitää mennä. Lapsen ehdoilla ei tule kun järjettömiä tai täysin typeriä ehdotuksia.