Lue keskustelun säännöt.
exän synnit kostautuu nyxälle, sanokaa miten muuttaisin asennoitumistani.
14.04.2007 |
kyse ei oo oikeista vakavista synneistä. yritän kirjoittaa selkeästi, toivottavasti joku käsittää mitä suunnilleen tarkoitan.
seurustelin nuorena tosi epäkypsän ja idioottimaisen miehen kanssa. mulla oli silloin olo että hän ei ole ihan normaali, ja nyt kun narsismi yms. on kovasti pinnalla niin olen ollut tunnistavinani semmoisiakin piirteitä hänessä (ei tosin olla tavattu vuosikausiin, mutta kun muistelen suhdetta). väkivaltainen tai mitään sellaista hän ei ollut vaan todella harmiton, joskin todella ärsyttävä tyyppi.
hänellä oli sitten tällainen ideologia, josta aina paasasi. se ei ollut eläinten oikeudet, mutta olisi ihan hyvin voinut olla. käytän eläinoikeusjuttua esimerkkinä tässä. suhteen alussa luulin että hän on oikeasti tosissaan tämän maailmankatsomuksensa kanssa, mutta oikeasti hän ei ollut. kunhan tykkäsi verhoutua sellaiseen kirkasotsaisuuteen ja muka-tiedostavuuteen, sillä lailla tehdä vaikutuksen tiettyihin tyyppeihin ja esiintyä hiukan tavan tallajaa erikoisempana ja parempana. itse asia häntä ei kiinnostanut piirun vertaa.
käytiin kerran katsomassa teatterissa ibsenin " nukkekoti" , ja tämä ex ei ollut ymmärtävinään tarinaa, ennen kuin " hoksasi" että eläinten oikeuksistahan siinä tietty oli oikeasti kyse. selitti omaperäistä analyysiaan sitten suu vaahdossa. vastaava toistui suunnilleen minkä tahansa asian kohdalla, ja oli USKOMATTOMAN MEGALOMAANISEN rasittavaa.
no joo, se oli nuoruuden seurustelusuhde se. nyt mulla on normaalilla tunne-elämällä varustettu normaali mies, joka oikeasti pohtii asioita eikä poseeraa. ja kappas: nyt tämä mies on jotenkin havahtunut tajuamaan miten huonolla mallilla eläinten oikeudet on tässä maailmassa. olen ihan iloinen että mulla on ajatteleva kumppani. mutta mä en oikeasti jaksa kuunnella sitä suunnilleen samaa paasausta samasta aiheesta.
siinä aiemmassa suhteessa tulin kai yliherkäksi koko aiheelle (josta sinänsä olen ihan samaa mieltä näiden miesten kanssa), ja nyt tuntuu etten osaa yhtään käsitellä tilannetta, jossa mieheni avaa suunsa ko. asian tiimoilta. saatan vaikka tiuskaista että " sitten pää kiinni kun nyt ei jaksais kuunnella mitään hippipaskaa" tms. ja mies loukkantuu hulluna.
tämä ei ole ensimmäinen kerta kun mies innostuu jostain asiasta, ja mun mielestä se alkuinnostus hänellä menee helposti hiukan överiksi. ja juuri sillä tavalla että yhtäkkiä koko maailman voi jakaa kahteen leiriin kulloisenkin asian tiimoilta, ja mitä tahansa asiaa katsella sieltä ideologian näkövinkkelistä. ennen olen suhtautunut lämmöllä ja tarvittaessa huumorilla näihin miehen " hurahduksiin" , mutta nyt ei pysty. enkä toisaalta voi mennä sanomaan miehelle että ärtymykseni taustalla on entinen poikakaveri jostain miljoonan vuoden takaa, että miehen pitää muuttaa itseään koska muistuttaa liikaa mun eksää.
eikä tietenkään pidäkään. (ja oikeasti luotan että innostus tämänkin asian tiimoilta laimenee ajan kanssa, aina se on laimennut). mun pitää ilmeisesti muuttaa itseäni jotenkin, mutta miten?
papukaijamerkki sinulle joka jaksoit lukea koko selvityksen ;)
Kommentit (4)
nykyiselle, että tässä on tällaista taustalla, sori vaan. Vaan tiedän kyllä, että joskus ne exät on vaikea tuoda esiin kun nykyinen saattaa saada raivarin pelkästä mainitsemisesta.. huoh. ;)
Sano, että olet sattuneesta syystä täysinoppinut aiheesta, piste. Jos haluaa tietää lisää, niin omalla vastuulla kyselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyxälle mistä sun käyttäytymisesi johtuu. Se on ainut tapa käsitellä asiaa. Omia tunteitaan ja menneisyyttään ei voi muuttaa, ainakaan ennen kuin on mennyt riittävästi aikaa, mutta kun toinen tietää, että mistä tuulee, niin on paljon helpompaa.
Kuvaavaa on, että mä joskus totesin miehelleni, että hän on ihan liian hyvä mulle. Mies meni tosi kummalliseksi hyväksi toviksi. Kun rupesin kaivelemaan asiaa, niin selvisi, että hänet oli joskus jätetty tuolla " verukkeella" . Eipä ihme, että meni aika vaisuksi, vaikka mä tietty olin ihan oikeasti tarkoittanut et miten hieno mies hän on ja mies taas miettii, että tässäkö tämä nyt sitten oli koko suhde....
että tunsit kerran/ seurustelit kerran miehen kanssa joka käytti k.o. asiaa keppihevosena ja sait siitä loppuelämän yliannoksen?
Kaikilla meillähän on jotain sellaisia asioita, paitsi seurustelusuhteissa niin lapsuudeperheessä tai suvussa. Itselleni se on yksi tietty uskontokunta (jota suvussa), olen sille ihan allerginen.
että mä en halua jutella aina samasta aiheesta. mies kiisti kouluttaneensa, ja huomautti että minäkin intoudun usein vaahtoamaan jotain yhtä asiaa, mikä varmaan pitää paikkansa.
meillä puhutaan aika paljon muitakin kuin ihan arkisia juttuja, siis juuri tuommoista maailmankatsomukseen, politiikkaan, uskontoon, yms. liittyviä juttuja, ja minä olen aina tykännyt meidän keskusteluista. varmaan mies myös. siis tähän saakka, nykyään saa raukka saavin kylmää vettä niskaan jos uskaltautuu avaamaan suutaan.
se ärtymys mikä mulla nousee, ei oikeasti ole ärtymystä mun miestä kohtaan, vaan sitä eksää, joka oli kaamea juntti ja ääliö. mua hävetti pitkään sen suhteen päätyttyä (ja jo sen aikana) että olin erehtynyt uskomaan mitään hyvää mokomasta idiootista. purin kyllä ärtymystäni tähän eksään silloin aikoinaan, ja nyt nää mun nykyiset tiuskimispiikkini muistuttaa kovasti mun sen aikaista käytöstä. ikäänkuin taannun takasin sinne vanhaan suhteeseen ja sen aikaisiin fiiliksiini.
ap