Mikä sai sinut uskomaan Jumalaan?

Kun sairastuin paranoidiseen skitsofreniaan

Jumala on helpompi hahmottaa, kun ei suhtaudu siihen hövelinä persoonana, joka kaitsee lampaitaan ja täyttää kaiken valkovalolla.

Vapautuminen vanhoillislestadiolaisuuden kahleista. Tajusin, että on olemassa hyväkin Jumala, joka ei ole kostonhaluinen ja valvo jokaista syntistä askeltani. Sitten lähdin mukaan helluntaiseurakuntaan, jossa löysin todellisen riemun, mutta kun uskonelämän olisi pitänyt muuttua syvällisemäksi, minusta ei siihen ollutkaan. Edessä olivat samat ihmisen tekemät säännöt sivellisyydestä ja oikein uskomisesta kuin Jehovan todistajilla.

Eli. En usko enää jumaluuksiin. Ei sellaista ole ainakaan ihmisen tekemissä säännöissäja lahkoissa. Voin yrittää elää parhaani mukaan ja sisäisten eettisten ajatusteni mukaan mahdollisimman oikein, mutta en siksi, että saisin taivaspaikan. Siksi, että mahdollisimman hyvällä mielellä menisi koko tämä elollinen aika.

Kokemukset.

NIINPÄ

Olen uskonut ihan ilman kasvatusta. Ole saanut niin monta kertaa avun rukouksiini, että ihan mahottomalta tuntuvia on tapahtunut, joten on ihan pakko uskoa. En kuulu mihinkään lahkoon tms.

Ihan itsnäinen olen.

Vanhempien ja yhteisön aivopesu.

Minä olen uskonut niin kauan kuin jaksan muistaa ja ihan ateistisesta perheestä olen. Enkä nyt aikuisiälläkään omaa yhtäkään saman henkistä kaveria. Aviomies on uskossa, mutta kohtaamisemme oli sattumaa, emmekä tienneet tavatessamme toistemme vakaumusta. Jumalan johdatusta ;) Lisäksi olen parantunut sairaudesta, jonka nykylääketieteen mukaan pitäisi johtaa kuolemaan ym.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 09:42"]

Minä olen uskonut niin kauan kuin jaksan muistaa ja ihan ateistisesta perheestä olen. Enkä nyt aikuisiälläkään omaa yhtäkään saman henkistä kaveria. Aviomies on uskossa, mutta kohtaamisemme oli sattumaa, emmekä tienneet tavatessamme toistemme vakaumusta. Jumalan johdatusta ;) Lisäksi olen parantunut sairaudesta, jonka nykylääketieteen mukaan pitäisi johtaa kuolemaan ym.

[/quote]

Eikös tuo jumala ole kieltänyt narraamisen?

Uskon omien kokemusteni vuoksi.

Inhoni rationaalista ajattelua kohtaan.

Oma vapaa tahto. Synnintunto.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 21:33"]

Jumala on helpompi hahmottaa, kun ei suhtaudu siihen hövelinä persoonana, joka kaitsee lampaitaan ja täyttää kaiken valkovalolla.

[/quote]

Vaan?

Kyvyttömyyteni ymmärtää luonnontieteitä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 09:42"]

Minä olen uskonut niin kauan kuin jaksan muistaa ja ihan ateistisesta perheestä olen. Enkä nyt aikuisiälläkään omaa yhtäkään saman henkistä kaveria. Aviomies on uskossa, mutta kohtaamisemme oli sattumaa, emmekä tienneet tavatessamme toistemme vakaumusta. Jumalan johdatusta ;) Lisäksi olen parantunut sairaudesta, jonka nykylääketieteen mukaan pitäisi johtaa kuolemaan ym.

[/quote]

Eikös tuo jumala ole kieltänyt narraamisen?
[/quote] Saattaa olla. Oma viestini on kuitenkin tosi ku vesi.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 10:21"]Kyvyttömyyteni ymmärtää luonnontieteitä.
[/quote] Mikäs niissä mättää? T. kristitty, joka hakee fyysikoksi ensi keväänä

Olen kasvanut uskonnollisessa perheessä. Teini-ikäisenä jäin pois ja tunsin etten pysty uskomaan Jumalaan vaikka haluaisin. Olin muutaman vuoden pois, mutta vähän yli 20-vuotiaana sain niin voimakkaan kokemuksen Jumalan rakkaudesta että en voinut muuta kuin uskoa. Sen jälkeenkin olen useasti kokenut sen rakkauden tunteen ja lisäksi saanut rukouksiini vastauksia jotka ei selity millään muulla kuin Jumalan väliintulolla ja avulla. Minua on siis pienestä pitäen opetettu uskomaan Jumalaan, mutta siitä huolimatta usko jossain vaiheessa katosi. Olen iloinen että sain sen takaisin.

t. mormoni joka opiskelee yliopistossa luonnontieteellistä alaa :)