Tälläistä.

Asun reilun vuoden ikäisen pojan kanssa kahdestaan. Pojan isän kanssa muutimme asumuseroon viime syksynä. Suhteemme jatkui vuoristoratamaisesti, loppu tuli kuitenkin äskettäin. Siis erosimme ja palasimme taas yhteen, mutta nyt se on lopullisesti ohi. pojan isä käyttää suht paljon alkoholia, asuu samalla paikkakunnalla, muttei tapaa lastaan kuin kerran pari viikossa.

Nyt tuntuu etten saa elämästä kiinni, tuntuu etten osaa elää pojan kanssa kahdestaan vaikka konkreettisesti ollaan asuttu jo puoli vuotta ihan kahdestaan. Olo on tosi yksinäinen. Kaverit sinkkuja joilla omat menot, tuntuu ettei ole mitään elämää. Mikä tähän auttaa? Muita samassa tilanteessa olevia?